En ole koskaan saanut luettua tätä teosta, josta on kai tehty elokuvakin. Haluan vapauttaa sen, jotta joku muu sen lukisi.

Lukuiloa!

Ohhoh! Mä en ole lainkaan tajunnut, että tämä on bookcrossing-kirja, koska kirjan kannessa ei ollut mitään lappuja. Pahoittelut siis, että journaloin vasta nyt. Mä en suoraan sanoen itse edes muistanut, mistä tämä kirja on mukaani tarttunut, mutta tuolta Tammelantorilta sen tosiaan taisin mukaani napata.

Lukupinoon, kiitos kirjasta kikiten!

Aloitin aakkoshaasteeseen osallistumiseni tällä kirjalla eli nappasin tästä B:n. Näitä tositapahtumiin, ja varsinkin näin rankkoihin, perustuvia kirjoja ei oikein mielellään arvostelisi. Kirja oli mielestäni vähän sekava ja pomppiva, mutta toisaalta ehkä se kuvasti kirjoittajan ajatuksia hyvin juuri tällaisena, tarina koostui unista, muisteluista ja nykyhetken kuvaamisesta. Kirja ei kuitenkaan ollut mikään paranemiskertomus, kirjoittaja ei selvinnyt.

Hauskana yksityiskohtana kirjasta, kirjoittaja kertoo siis kouluikäisestä pojastaan (mä ymmärsin, että lapsi oli jotain 8-12): "Théophile ja minä emme olleet keskustellet kunnolla, kuin mies miehelle, sen jälkeen kun olin heinäkuussa muuttanut pois yhteisestä kodistamme. Aioin viedä hänet teatteriin katsomaan Arias'n uutta näytelmää ja sitten syömään ostereita erääseen Place Clichyn ravintolaan. Oli päätetty, että viettäisimme viikonlopun yhdessä." ....ranskalaiset!? :) Tai sitten tuo kyseinen lapsi oli vanhempi kuin kuvittelen tai tässä on joku vitsi, joka meni multa ohi. En tiedä, mikä on Clichy ja Arias'n näytelmät ovat kyllä tuntemattomia.

Laitoin kirjan kanteen yhden BC-tarran selvyyden vuoksi. Otan varmaankin tämän mukaan seuraavaan BC-miittiin tarjolle.

Olen kuullut sekä kirjasta että elokuvasta ja kuulostavat mielenkiintoisilta, mutta kumpaankaan en ole lähemmin tutustunut. Miitissä, jossa viivyin vain viitisen minuuttia, tämä kuitenkin sattui silmääni ja päätin lopultakin tarttua siihen :)

Luin kirjan ja minäkin osallistun tällä aakkoshaasteeseen.

Pidin kirjasta, mutta se jäi jotenkin etäiseksi. Ajattelin etukäteen, että se olisi hurjan synkkä ja koskettava, mutta ei se ainakaan minua päässyt koskettamaan. Ehkä olin vääränlaisessa mielentilassa tai sitten koko ympäristö oli vaan liian kaukainen, tai sitten kerronta oli liian "hienostunutta", liian ranskalaista, en tiedä. Ranskalaisuus paistoikin koko kirjasta läpikotaisin ja se jätti mieleeni ehkä selkeämmän jäljen kuin tämä sairaskertomus. Toisaalta se ehkä oli kirjoittajan tarkoituskin, sillä yksi kirjan kirjoittamisen syy taisi olla todistaa, ettei hän ole vihannes.

Kipsu: Kyllä se Théophile mielestäni oli alle kymmenen vuotias siinä kohden, sillä joskus vuotta myöhemmin sen kerrottiin olevan kymmenen. Mutta ranskalaiset on varmaan kultturellia ja ostereita syövää kansaa vauvasta asti :)

Matkalla kirjakahvilan musiikki-iltaan vapautin Lilja-patsaalle, joka ei totta puhuen esitä ihan kauhean kaunista naista.. Osallistun vapautuksella MIX-haasteen patsasvapautusosaan.