Kun lääkäri sanoi, että herttoniemeläisen pikkurouvan pitäisi lakata polttamasta kynttiläänsä molemmista päistä, niin hän tuskin arvasi, että saisi kaksi kiireistä kaupunkilaista muuttamaan 300 km pohjoiseen, vanhalle, viime aikoina vain mökkikäytössä olleelle sukutilalle. Mies tarvitsi vain parin päivän harkinta-ajan, ennen kuin sanoi itsensä irti, ilmoittautui viiden päivän kanakurssille ja tilasi maanviljelysseurasta teurasmullin kasvatusohjeet.
Hauskasti mutta totuudenmukaisesti Marja Luukkonen kertoo pienviljelijän arkeen totuttelusta sähköttömällä tilalla. Aika tiukassa on leipä, naapuriapu onneksi toimii, mutta koska maalla aika on rahaa arvokkaampaa, ei naapuriakaan turhan päiten vaivata kiireisenä aikana. Kaupunkilaisten kiireet vaihtuvat erilaiseksi maalaispuurtamiseksi ja tulosvastuullisia ollaan vain itselle. Tosin ei ole talkkaria eikä korjausmiestä, vaan neljä kättä ja Black&Decker eikä edes laihaa kukkaroa, sillä rahapussi katosi melko tarpeettomana kapineena.
Vasikat ja possut karkailevat usein ja yllätysvieraat ovat maalaisarkea, aina pitää olla vähän vierasvaraa ja aikaa vaihtaa kuulumisia. Kimppakyyti pelaa, enimmillään maastoautoon mahtui 13 henkeä, kun johonkin rientoon lähdettiin. Diagonaali-iltaan tuli kutsu ja keväällä pappi ilmoitti pikkurouvalle, että oli hänen vuoronsa järjestää kinkerit!
Veroilmoituksen alkuinventaariota tehdessä oli mennä hämmästyksen sormi kummastuksen suuhun, mutta niin lähti isäntä kahlaamaan umpihankeen riiheä mittaamaan ja sitten piti miettiä minkä arvoiset olivat vuonna 1957 ostetut hevosen valjaat. Hyyskä tosin unohtui luettelosta, mutta siitä ei tullut mätkyjä.
Lanttuhimo oli koitua emännän kohtaloksi. Ensin hän hiihti hakemaan kymmentä kiloa suksilla, jotka eivät sopineet monoihin, vaan irtosivat jaloista määrävälein, katkaisi sauvansa paluumatkalla ja kuoriessaan lanttua veitsellä, jonka katkenneen varren oli korjannut isännän vanhalla pyjamalahkeella ja erityisteipillä, veitsi tietenkin lipesi ja osui suoraan ranteeseen, josta alkoi tulla runsaasti verta.
Kirja perustuu Marja Luukkosen Hesariin kirjoittamaan pakinasarjaan.

Eiköhän EU ole tappanut pienviljelijät Suomesta, niin että kirjan kaltaista luontoon palaamista ei varmaan moni lähde yrittämään. Toistaalta tietokonetta voi hakata jo melkein joka niemen notkossa, joten etätyöt onnistuvat aikaisempaa paremmin.
Joskus pikkulikkana haaveilin maatalosta, mutta vapaaehtoinen kesäinen puurtaminen kaverin mökillä riittää kiitos meikäläiselle ja sekin pieninä annoksina. Kyihin puupinon päällä en totu koskaan ja jättimäinen ampiaispesä puuceen katossa ei myöskään houkuttele lehdenlukuun istunnolla.

Kirja lähtee huhtikuun arvonnan voittaneelle Alelle, jonka suklaarasiaan toivon opuksen tuovan hieman makiata täytettä.

Kiitos!

Tämä kirja oli jännä aikakone menneille vuosikymmenille. Kirjan kotikutoinen kirjoitustyyli nappasi vähän vastaan, mutta kesällä lukee rennommin.

Toivelistahipan tiimoilta Piikulle. Oleppas hyvä.

Kirja on täällä, kiitos Ale!

Nyt niin muodikasta downshiftaamista on näköjään harrastettu jossain määrin jo neljäkymmentä vuotta sitten. Tosin töitä tämä maalle muuttanut pariskunta joutui paiskimaan monta kertaa enemmän kuin entisessä elämässään, mutta kaikesta huomasi että kovasta työstä ja monista vastoinkäymisistä huolimatta uusi elämä tuntui heistä mielekkäämmältä kuin entinen. Nykyään ei moni kaupungista pakeneva taida edes haaveilla karjan kasvattamisesta tai kanalan pitämisestä, korkeintaan voisi viljellä vähän mausteyrttejä, pitää pientä sisustusliikettä tai kahvilaa vanhassa aitassa ja talvisin opettaa englantia työväenopistossa :)

Mukava kirja, pidin kovasti.

*** Edit 6/2012: Kirja palaa Poriin Rantakassin kyydissä.

Kiitos Rantakassi kirjasta Piiku! Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta.

Oli mukava päästä ajassa taaksepäin lähes 50 vuotta. En ole koskaan elänyt varsinaisesti maaseudulla enkä varsinkaan elättänyt itseäni viljelyllä tai karjanhoidolla, joten oli ihan mielenkiintoista lukea kaupunkilaisen pariskunnan kokemuksista pientilan hoitajina. Rankkaahan se tietysti oli, mutta ilon ja nautinnon aiheitakin löytyi. Kaiken kaikkiaan elämisen laatu kirjoittajan mukaan lisääntyi asumismuutoksen myötä. Ihan samanlaisia extreme kokemuksia tuskin tänä päivänä enää löytyisi vastaavista olosuhteista. Luin kirjan ihan mielenkiinnolla.

Kokeilen, jospa joku kiinnostuisi tästä kirjasta.

Otin mukaani Porin miitistä viikonloppuna. Kiitos ja oli kiva törmäillä, myrtillus!

Kirja oli mielenkiintoinen ja hauskasti kirjoitettu, minä tykkäsin. Aika päätöntä menoa elikoitten kanssa, ei voi muuta sanoa. Jos ei halua lukea itse kirjaa, voi lukea kirjakon journal entryn, siinä lähes koko kirjan sisältö. En olisi tullut lukeneeksi ilman BC:tä mutta kyllä kannatti.

Vein miittiin.

minähän tämän nappasin. tänään oli kyllä ihan liikaa h yviä kirjoja pöydällä. Kiitos kirjasta