Marko Leinon uusin teos on Kotirauha. Se on tarina Sami Luodosta, nelikymppisestä perheenisästä, jolla on unelma: hän haluaa menestyä isänsä lailla. Sami perustaa yrityksen, jonka liikeideana on rakennuttaa omakotitaloja ja myydä niitä eteenpäin. Talousnäkymät ovat loistavat, eikä mikään voi mennä pieleen.

Maailmantalous ajautuu kuitenkin syöksykierteeseen ja velkarahalla rakennetut talot jäävät seisomaan tyhjillään. Sami joutuu antamaan rakennusmiehille lähtöpassit, laskupinot kasvavat vuoriksi eikä pankilta löydy empatiaa pienyrittäjää kohtaan. Eräänä aamuna työmaalta löytyy seinälle maalattu viesti "Kuole paska!". Kun tuntematon mies kaiken kukkuraksi tunkeutuu Samin kotiin ja pahoinpitelee tämän perheen silmien edessä, ei Sami voi enää peitellä ongelmiaan vaimoltaan Sarilta.

Pelastaakseen perheensä ja palauttaakseen kunniansa Sami päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä -kohtalokkain seurauksin.

Kotirauha on yhden miehen syöksykierre, trilleri, joka porautuu ajankohtaisiin ja yhteiskunnallisiin syvyyksiin kasvaviin ihmiskohtaloihin: Mikä on rakkauden ja menestyksen mitta? Saako ihminen epäonnistua ja yrittää uudestaan?

Rankasta aiheesta huolimatta kirja sisältää rutkasti huumoria ja tarinan loppu on toivoa täynnä.

Rakasta minua eniten silloin, kun rakkautta vähiten ansaitsen, sillä silloin sitä eniten tarvitsen.

Kotirauha-elokuva ilmestyy elokuvateattereihin alkuvuonna 2011. Sen ohjaa Aleksi Mäkelä ja tuottajana on Solar Films.

398 sivua

Hyvin todentuntuiselta ja mahdolliselta tuntui tämä tarina. Hyvin kirjoitettu kertomus. Välillä otti kyllä aivoon päähenkilön vitkuttelu ja ehkä dramatiikkaakin oli vähän liikaa minun makuuni. Hyvä kirja kuitenkin.

Luen liian vähän uutta kotimaista kirjallisuutta, joten nappasin StinaP-miitistä mukaani.

No tämäpäs oli sitten positiivinen yllätys! Ahmaisin lähes yhdeltä istumalta, kun se näin kesälomalla on kerrankin mahdollista. Vähän sellaista hotakaismaista tyyliähän tässä oli, vaikkei yhtä nerokkaan hulvatonta, ja jotenkin tuntui kuin olisi lukenut elokuvaa - mikä ei tietysti ole yllätys, kun tietää, että Marko Leino on elokuvakäsikirjoittaja. Mutta yhtä kaikki, ajankohtaista ja koskettavaakin viihdekirjallisuutta tämä edustaa.

Otin tämän kirjan Pukstaavin kesämiitistä. Kirjahyllyssä on TBR-pinossa (ainakin) yksi Leino, katsotaan milloin ehdin tämän lukea :)