Kuulas romaani muistoista, leijuvista ja raskaista kuin lumi.

Oikeustieteen professorina työskentelevä mies lukee lehdestä, että hänen nuoruuden rakastettunsa, terroristiksi ajautunut Sigrid Eisenberg, on vapautunut vankilasta 26 vuoden jälkeen. Sinä voit pelastaa minut, oli Sigrid kirjoittanut viimeisessä kirjeessään. Sitten hänestä ei enää kuulunut.

Löysin kirjan eilen kirpparilta 1.20€, oli pakko ostaa kun olen kuullut Haahtelasta paljon hyvää mutten vielä itse lukenut yhtään hänen kirjaansa. Eilen illalla aloitin lukea vaikka rinki- ja sädekirjaa olisi myös tarjolla, jäljelle tälle päivälle jäi enää reilut 50 sivua. Kirjoitustyyli on vangitsevampi kuin itse juoni mutta kaiken ylistyksen arvoinen kuitenkin.

Minun jälkeeni kirja siirtyy Alelle kun toukokuussa kyläilen Porissa. Saan Alelta Katoamispisteen vaihdossa. Fair game Haahtela Haahtelasta.

Maanantaina Porissa Haahtela Haahtelasta.

Kiitos!

Jotenkin tässä oli samaa kuin aiemmin lukemassani Haahtelassa. Molemmissa kirjoissa on jollakin tapaa kuuluisa nainen, jonka jalanjäljissä päähenkilö kulkee ja etisii sekä itseään että mennyttä aikaa. Sanoisin, että lukukokemuksena tämä oli seesteinen ja utuinen. Kiva lukukirja. Kiitos Niksu Haahtela-vaihdosta. Mistä saataisiin lisää vaihtotavaraa?

Lumipäiväkirja on nyt mulla. Kiitos toivelistakirjasta, Ale ja Niksu!

Tämä oli jännä luettava, varsinkin näin kesälämpöisellä. Päähenkilön elämä oli omituisesti "vaiheessa", sairasloma oli lomailtu, ura oli tuttu, avioliitto väljähtäneen oloinen eikä isä - tytär-suhdekaan vaikuttanut ihan ongelmattomalta. Kumman viipyilevästi kaikesta kerrottiin. Haahtelan tyyli oli ainakin tässä kirjassa etäinen, päähenkilöä pääsi lähelle eikä kuitenkaan päässyt. Sigrid olisi kiva löytää mutta mitä sen jälkeen?

Kiitos lukukokemuksesta, kirjaystävät! Tämä kirja on vapaa jatkamaan matkaansa.