Koirien salainen elämä
by Elizabeth Marshall Thomas | Pets & Animals | This book has not been rated.
ISBN: 9513103056 Global Overview for this book
ISBN: 9513103056 Global Overview for this book
2 journalers for this copy...
Alkuteos: The Hidden Life of Dogs
Suomentaja: Helene Bützow
Etulieve:
Rakkaudella kirjoitettu mutta ehdottoman epäsentimentaalinen, satoihin tuhansiin havainnointitunteihin perustuva kronikka kahdentoista koiran elämästä.
Tutustumme Mishaan, huskyyn, joka loikkasi joka päivä aidan yli ja kierteli neliömailien laajuista esikaupunkialuetta. Thomas halusi tietää mitä se oikein retkillään tekee ja seurasi sitä vaivihkaa polkupyörällä kerta kerran jälkeen. Tutustumme Mariaan, joka rakastui silmittömästi Mishaan ja synnytti tälle ensimmäiset pentunsa. Mishan muutettua toisaalle Maria antautui välinpitämättömästi kelle tahansa satunnaiselle ohikulkijalle. Näemme kuinka Thomasin koirat muodostavat pikkuhiljaa keskenään susilauman kotoisen vastineen. Tämän kirjan luettuamme ymmärrämme aivan uudella tavalla koiran aivoituksia ja koiran haluja.
"Paras koirista kirjoitettu kirja jonka olen lukenut Konrad Lorenzin 40 vuotta sitten kirjoittaman Koiran elämää -kirjan jälkeen."
- George Schaller
Kovakantinen kirppislöytö (kirjastopoisto)
Tammi 1994, alkuteos 1993
Suomentaja: Helene Bützow
Etulieve:
Rakkaudella kirjoitettu mutta ehdottoman epäsentimentaalinen, satoihin tuhansiin havainnointitunteihin perustuva kronikka kahdentoista koiran elämästä.
Tutustumme Mishaan, huskyyn, joka loikkasi joka päivä aidan yli ja kierteli neliömailien laajuista esikaupunkialuetta. Thomas halusi tietää mitä se oikein retkillään tekee ja seurasi sitä vaivihkaa polkupyörällä kerta kerran jälkeen. Tutustumme Mariaan, joka rakastui silmittömästi Mishaan ja synnytti tälle ensimmäiset pentunsa. Mishan muutettua toisaalle Maria antautui välinpitämättömästi kelle tahansa satunnaiselle ohikulkijalle. Näemme kuinka Thomasin koirat muodostavat pikkuhiljaa keskenään susilauman kotoisen vastineen. Tämän kirjan luettuamme ymmärrämme aivan uudella tavalla koiran aivoituksia ja koiran haluja.
"Paras koirista kirjoitettu kirja jonka olen lukenut Konrad Lorenzin 40 vuotta sitten kirjoittaman Koiran elämää -kirjan jälkeen."
- George Schaller
Kovakantinen kirppislöytö (kirjastopoisto)
Tammi 1994, alkuteos 1993
Olihan tämä mielenkiintoinen. Vaikka en tunnusta olevani koiraihminen, yritys tulkita koirien käyttäytymistä ja ajatusmaailmaa oli kiehtovaa luettavaa. Aluksi tosin meinasin laittaa kirjan syrjään, koska ärsyynnyin suunnattomasti kirjailijan välinpitämättömästä tavasta kasvattaa koiria. Tai kasvattaa, no, pitää koiria. Vai antaa koirien asua luonaan. Oli miten oli, tuo suhtautuminen kanssaihmisiin oli raivostuttavaa. Siis antaa vasikankokoisen koiran jolkottaa vapaana kaupungissa mihin tahansa se sitten haluaakin mennä. Ei sen niin väliä, jos jotkut pelkäävät sitä, jos se viettää aikaansa jonkun muun pihassa tai jos se nyt vaikka jonkun lapsen puraisee hengiltä reissuillaan. Onneksi näin ikävästi ei sentään käynyt, mutta mitä vastuuttomuutta! Ja ilmeisesti tämä emäntä oli hyvinkin tuohtunut laista, joka velvotti pitämään koirat kiinni. Siis miten lainsäätäjät kehtaavatkin rajoittaa heidän oikeuksiaan. o_O Juuri tällaisia koiranomistajia halviksin syvästi. Onneksi näitä on vain kourallinen, mutta yksi tämäntyylisistä ei-mitään-väliä-muista-ihmisistä -tyyppejä asuu naapuristossani. Otetaan koira, rakennetaan häkit ja kaiken maailman härvelit, ja kun kaikki on valmista, tökätään koira yksikseen häkkiin ja sanotaan että pidä hauskaa. Onko se sitten ihme, että koira häkissään haukkuu ikäväänsä, myös öisin. Tietenkään koiran kanssa ei tehdä yhtään mitään eikä ainakaan komenneta olemaan hiljaa. Grrrrh! Tulihan vuodatus.
Mutta takaisin asiaan. Jos sivuuttaa kaikki ärsyttävät tekijät kirjassa (joita oli ihan riittävästi), niin alta löytyi ihan mielenkiintoista tietoa koiralauman käytöksestä. Kyllä ne otukset taitavat pyrkiä siihen susimaiseen tilaansa, jos niille annetaan mahdollisuus. Kaikkein ihanin tapahtuma oli Mishan ja Marian rakkaustarina. Tiedä sitten, kuinka paljon sitä oli tarinassa väritetty, mutta suloinen se kuitenkin oli. Jotenkin Mishan muuton jälkeen koirien elämä lässähti eikä siinä ollut enää sellaista kipinää.
Jäin vielä miettimään, että mikä pistää ihmisen ottamaan itselleen esimerkiksi kuusi koiraa. Tämä on sellainen ainainen mysteeri ja koskee yhtä lailla kissaihmisiä. Onhan lehdistä saanut lukea näitä surullisia tarinoita, kun eläinsuojeluviranomaiset ovat käyneet hakemassa sata kissaa pois ihmiseltä, joka ei todellakaan enää jaksanut niistä huolehtia. Koska eläinrakkaus niksahtaa hulluuden puolelle?
Ajatuksia herättävä kirja siis. Koiraihminen lukisi varmasti hieman lempeimmin silmin, mutta kun minulla on ollut pari naapuria, joilla koiranpitäminen on ollut vähän sitä sun tätä, niin sitä tulee kyyniseksi. Puolustuksena ihan aitanaapurille täytyy sanoa, että heillä on hienot koirat. Isoja kuin mitkä, ehkä jopa pelottaviakin, mutta ei yhtään turhaa ääntä. Tottakai ne saattavat sanoa MUH ohikulkevalle kissalle, mutta se on aivan luonnollista. Siinä ne katselevat aidanraosta puuhailujamme uteliaasti, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Tuollaisista koirista minä pidän. Ja tuollaisista koiranomistajista...
Osallistun kirjalla myrtilluksen Aakkoshaasteeseen.
Lisäys 19.7.212: Oho! En edes ehtinyt tekemään vapautusilmoitusta, kun tämä jo napattiin. Kirja siis jäi Porin torin naistenvessaan eli kauniimmin ja porilaisittain sanottuna Satapaskaan. Kiitos nappauksesta ja tervetuloa mukaan joukkoon kummaan. :)
Mutta takaisin asiaan. Jos sivuuttaa kaikki ärsyttävät tekijät kirjassa (joita oli ihan riittävästi), niin alta löytyi ihan mielenkiintoista tietoa koiralauman käytöksestä. Kyllä ne otukset taitavat pyrkiä siihen susimaiseen tilaansa, jos niille annetaan mahdollisuus. Kaikkein ihanin tapahtuma oli Mishan ja Marian rakkaustarina. Tiedä sitten, kuinka paljon sitä oli tarinassa väritetty, mutta suloinen se kuitenkin oli. Jotenkin Mishan muuton jälkeen koirien elämä lässähti eikä siinä ollut enää sellaista kipinää.
Jäin vielä miettimään, että mikä pistää ihmisen ottamaan itselleen esimerkiksi kuusi koiraa. Tämä on sellainen ainainen mysteeri ja koskee yhtä lailla kissaihmisiä. Onhan lehdistä saanut lukea näitä surullisia tarinoita, kun eläinsuojeluviranomaiset ovat käyneet hakemassa sata kissaa pois ihmiseltä, joka ei todellakaan enää jaksanut niistä huolehtia. Koska eläinrakkaus niksahtaa hulluuden puolelle?
Ajatuksia herättävä kirja siis. Koiraihminen lukisi varmasti hieman lempeimmin silmin, mutta kun minulla on ollut pari naapuria, joilla koiranpitäminen on ollut vähän sitä sun tätä, niin sitä tulee kyyniseksi. Puolustuksena ihan aitanaapurille täytyy sanoa, että heillä on hienot koirat. Isoja kuin mitkä, ehkä jopa pelottaviakin, mutta ei yhtään turhaa ääntä. Tottakai ne saattavat sanoa MUH ohikulkevalle kissalle, mutta se on aivan luonnollista. Siinä ne katselevat aidanraosta puuhailujamme uteliaasti, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Tuollaisista koirista minä pidän. Ja tuollaisista koiranomistajista...
Osallistun kirjalla myrtilluksen Aakkoshaasteeseen.
Lisäys 19.7.212: Oho! En edes ehtinyt tekemään vapautusilmoitusta, kun tämä jo napattiin. Kirja siis jäi Porin torin naistenvessaan eli kauniimmin ja porilaisittain sanottuna Satapaskaan. Kiitos nappauksesta ja tervetuloa mukaan joukkoon kummaan. :)
en ole vielä lukenut!!