Sain tämän kirjan Petraxilta Tampereen meet-upissa, ja koska hän ei tätä ollut vielä rekisteröinyt niin teen sen nyt.

"Pysähdyttävä muotokuva sairaasta mielestä sekä liikuttava tarina yhden perheen hitaasta ja tuskallisesta hajoamisesta."

Danny Starrett oli tavallinen amerikkalainen "naapurinpoika", kunnes yhtäkkiä käy ilmi, että hän on normaalin perhe-elämänsä ohessa raiskannut ja kiduttanut useita nuoria tyttöjä ja naisia. Dannyn perheen on tietysti vaikea uskoa tätä omasta kultapojastaan.

Luin tätä jo jonkun matkaa junassa Tampereelta palatessani. Tarina on tietysti järkyttävä, mutta en erityisemmin pidä kirjan tyylistä - imelää amerikkalaistyylistä tosi-tv-tirkistelydraamaa. Enköhän kuitenkin lue tämän loppuun jossain vaiheessa, sen verran kiinnostaa miten Dannyn lopulta kävi.

Aika nopeastihan tämä kuitenkin tuli luettua,
oli sen verran helppoa ja yksinkertaista tekstiä.

Suomentaja olisi voinut tehdä hommansa vähän paremmin. Jotkut lauseet eivät oikein tuntuneet sopivan suomalaiseen suuhun, tai tuntuivat niin suoraan englannista käännetyiltä että otti korvaan.

Kyllähän tämän kirjan kertaalleen luki, mutta ei se aiheuttanut sen kummempia elämyksiä.

9.10.03: Vein kirjan BC-tapaamiseen Tampereelle. Kun lähdin sieltä, kirja odotteli vielä pöydällä ottajaansa. Kenelle se mahtoi päätyä?

Minähän sen tapaamisesta nappasin. Ajattelin ensin lukaista itse ja yrittää sitten kaupata kaverille ja käännyttää tämän bookcrossariksi.

Kestipä kauan päästä tähän kirjaan sisälle! Mutta kun se oli tullut tehtyä, niin nopeasti tuo jo loppuikin. Tarina oli kiinnostava, mutta tyyli jätti kyllä minustakin toivomisen varaan. (Ja onko näin, vai tuntuuko minusta vain siltä, että tällaisissa kirjoissa kerrotaan aina kauhean paljon päähenkilön äidistä?)

Kun aihe on noin vakava, tuntuu väärältä sanoa, että tämä oli aika pitkälti aivopurkkaa minulle, mutta taidan sanoa sen silti.

Tämä jäi tapaamisessa viimeisenä pöydälle Kapteeni Corellin mandoliinin kanssa. Koska Rietu suostui ottamaan sen, lupauduin sitten ottamaan tämän haltuuni. Aihe ei tunnu kovin houkuttelevalta, mutta katsotaan nyt...

Kirja muistuttaa sellaista dokumenttiohjelmaa, jossa möreä kertojanääni kertoo tapahtumista dramaattisesti, ja sitten vuorotellen haastatellaan nyyhkyttäviä ja järkyttyneitä asianosaisia.
Aika usein tällaiset jutut on kai tehty uhrin perheen näkökulmasta, joten toinen näkökulma oli suhteellisen kiinnostava. Ei tämä silti saanut minua tällaisista true crime -kirjoista kiinnostumaan.
Kuten aikaisemmatkin lukijat ovat sanoneet, kirja oli välillä aika suoraan käännetyn tuntuinen. Tosin veikkaisin, että ei tuo teksti englanniksikaan ole kovin hääviä ollut.

Otan kirjan mukaan tapaamiseen 4.8. Tosin aiemmissa tapaamisissa kirjalla on ollut taipumus jäädä viimeiseksi lojumaan pöydälle... Noh, jos nyt mukana olisi joku uusi crossaaja, jota tämä kirja kiinnostaisi.

Tapaamisesta.

Jessus, on se ihanaa että tehdään ihania kirjoja ihmisille. No joo. Eli ei.

Kukakohan tämän kirjan tarinasta henkisesti hyötyy? Tosi tarina tai ei, olisi saanut jäädä kertomatta. Toisaalta kyllähän niitä sairaita ihmisiä ja heidän uhrejaan ja heidän sokeita lähipiirejään olisi varmasti siltikin, vaikkei elokuvat, kirjat, tv näistä asioista jauhaisi.

Oliko tarina sitten kauhistuttava? No ei oikeastaan, uhrithan kuitenkin yhtä lukuunottamatta jäivät eloon. Eikä heiltä leikattu kieltä poikki tai muuten silvottu radikaalisti. Kauheampiakin asioita tapahtuu.

Pisti rasittamaan, että HÄNET "keksittiin" vasta kirjan viimeiseen vaiheeseen. Se pisti lähes tulkoon uskomaan siihen, että se torspo todella valehtelee. Ush. En pitänyt tästä kirjasta, en todellakaan. Eikä se johtunut siitä hullusta, vaan koko kirjasta.

Kuskaan tämän tänään Helsinkiin, tarjoan sitä eräässä miitissä ja jos se ei heille kelpaa, jätän sen siihen pöytään.

RELEASE NOTES:

Lätkäisin ravintolan pöytään Salomonkadun Chico'sissa.