"Iltaruokailun jälkeen tuli posti. Joukkueenjohtaja Jaakko Lind sai kauan odottamansa kirjeen vastavihityltä vaimoltaan. Hymy herkisti miehen kasvot. Myös rakuuna Tukeva etsi lampun ja luki kolme kirjettä. Siinä missä Jaakko oli täynnä elämää ja onnea, Tukeva oli epätoivoa täynnä. Hän pani kirjeet taskuunsa ja lähti ulos pakkaseen. Seuraavana päivänä Tukeva sai ratsumestari Vehmakselta lomalitteran "perheasioiden järjestelyä varten". Ajatukset olivat jo vaimon luona. Mies toivoi että pääsisi pian Äänislinnaan, pian junaan, pian Antreaan ja pian kotiin perheen luokse."

Tuli vahingossa kirjakerhosta, lukiessa kuitenkin vangitsi mukaansa. Voin ehkä joskus lukea toisenkin Hietamiehen, vaikka en niitä juuri etsikään.

Kirja lähti ei-bookcrossaavan Saksassa asuvan ystävän mukana ilahduttamaan sikäläisiä suomalais(nais)ia. Ystävä sai opastusta bookcrossingista, joten ehkäpä kirjasta vielä joskus kuuluu...

Sain kirjan ystävättäreltäni, joka toi sen mukanaan Suomesta. Yritän löytää suomalaisryhmästämme seuraavan lukijan (hyvin monet ovat kirjan jo lukeneet).

CAUGHT IN DORSTEN NORDRHEIN-WESTFALEN GERMANY

Kirja palasi Saksasta, jos ehdin, käyn huomenna viemässä Moreenian tilaisuuteen.

Otin tämän mukaani BC-miitistä tänään (kun ei näyttänyt kenellekään kelpaavan). Olen tainnut lukea yhden Laila Hietamiehen kirjan aiemmin. Jos oikein muistan, niin sen nimi oli Mäeltä näkyy toinen mäki.

Olihan tämä liikuttava kertomus. Surua oli kirjan henkilöllä paljon, mutta väliin mahtui kuitenkin joitakin iloisiakin hetkiä. Muutama kohta oli sellainen, jossa joku henkilö herkesi puhumaan aivan kuin olisi jotain historianesitelmää pitänyt. Noh, pitäähän ne taustat jotenkin tehdä lukijalle selväksi. Myös omien isovanhempien sotakokemukset kävivät tämän myötä mielessä. Kyllä tämän luki, mutta ei tämä silti erityisesti houkuttele muihin Hietamiehen kirjoihin tarttumaan.

Oman BC-vuosipäiväni kunniaksi ajattelin vapauttaa useampia kirjoja tänään. Tämä kirja jää jonnekin päin Amurin Helmeä.

Pistäydyin Amurin Helmessä hernerokalla. Mukaan tarttui Hietamies, jota en olekaan ennen lukenut. Aivan uusi tuttavuus jo lajityyppinäkin; laitan kommentteja, kunhan ehdin lukea.

__

[25.9.] Mitähän tästä nyt sanoisi... Sota-aika taisteluissa ja kotirintamalla, sotalapset, elämänmeno 60 vuotta sitten ovat mielenkiintoisia aiheita. Erityisesti kuvaus Hilkka-tytön elämästä sotalapsena Tanskassa oli ajankuvana kiintoisa. Myös päähenkilöiden käyttämä Karjalan murre oli oiva lisämauste. Varsinaista "henkeä" kirjan henkilöihin ei kuitenkaan missään vaiheessa puhallettu. Kerrontakin oli yleisesti melkoisen kankeaa ja luettavuus tämän vuoksi aikas olematon.

Bongasin kirjan Kahvila Runosta samana päivänä kun CatharinaL oli sen sinne jättänyt. Samalla sain aikaiseksi liittyä BC:n jäseneksi. Luen kirjan ja laitan sitten etiäpäin, mahdollisesti Pirkanmaata kauemmaksi...

Vapautin kirjan kahvila Valoon lauantaina klo 16 aikaan.