Kirja-alesta heräteostoksena.


Takakansi:

”Tämän verran olen oppinut: että juhla on arkea ja arki on juhlaa ja että kun joko kieputetaan tai kiepututtaa, niin kieputaan sitten eikä hitsi vie pihdata.”

"Riemukkaassa ja elämäniloisessa kirjassa saavat kyytiä tunnemankeli, hissietiketti, maailmanmeno lähellä ja kaukana, lapsuus, arki, kissan viikset, sähkökatkot, Afrikan torit, tietokoneet, avantouinti ja rakas suomen kieli...

Loviisalainen Jaana Kapari-Jatta on suomentanut muiden muassa Harry Potter -kirjat ja Edgar Allan Poen Kootut kertomukset. Vuonna 2008 ilmestyi hänen ensimmäinen oma teoksensa Pollomuhku ja Posityyhtynen."

Huomasin vasta lopputeksteistä, kirjan luettuani, että nämä kirjoitukset ovat alun perin ilmestyneet kolumneina Uusimaassa, Särössä, Lukufiiliksessä ja Pikkukaupungissa. Lukiessani olinkin ajatellut, että nämä tarinat toimisivat paremmin yksittäisinä pieninä kirjoituksina kuin tällaisena kirjana, josta tuli väistämättä vähän hajanainen vaikutelma ja jonkinlainen ähky.
Kolumnien teemat olivat pitkälti arjesta irrotettuja - puutarhanhoitoa, kissoja, kääntämistyötä, pikkukaupungin ihmisten tarkkailua ja suomen kielen pohdiskelua. Ihan mukavia tekstejä, mutten saanut niistä irti mitään sellaista, joka olisi jotain ihan uutta. Vaivaton lukukokemus.

EDIT 101211
Lähtee Hippa-toivekirjana Annimannille!

Hyvän joulun toivotukset ja Hippa-terveiset Tampereelta!

Kiitos! Jo kansikin näyttää niin ihanalta :)

No joo, aika keveitä kolumnejahan nämä olivat. Keskiosan tekstit ehkä koskettivat minua eniten, mutta jotenkin näistä jäi sellainen löysän jaarittelun maku. Tuli olo, että samanlaista saisin minäkin aikaiseksi, mutta olisi varmaan vähän vaikeampaa löytää kustantajaa kuin Kapari-Jatalla. Pieni pettymys, täytyy sanoa.

Löytyisikö miitistä tälle uusi lukija?

Löytyi, löytyi :) Mainiota työmatkalukemista tiedossa, kiitos kirjasta!

Tartuin kirjaan sen hauskan nimen ja kauniin kannen takia, ja ehkä vähän myös mielenkiinnosta Potterien kääntäjää kohtaa, vaikka huispauskirjat odottavatkin edelleen lukemista ;) Piti eilen oikein ottaa yksi niistä käteen ja tarkistaa: juu, kääntäjä on Jaana Kapari :)

Sopivan lyhyitä kolumneja oli mukava lueskella ja aika laajalla skaalalla asioita niissä käsiteltiin :) Valtaosasta niistä tosin ei jäänyt mitään ihmeempää mieleen, kun viimeinen rivi oli luettu. Onneksi joukossa oli muutama toisenlainenkin ;)

Osallistun tällä Aakkoshaasteeseen 2013-2014.

Kiitokset kirjan kierrättäjille!

Otan kirjan mukaan lii5a-miittiin Sokokselle :)

..ja Turkuun se kirja sitten päätyi! Kiitos käynnistä Tarya, oli hauska tavata. Toivottavasti emme olleet liian levottomia...
Sen verran tykkään Kapari-Jatan kielestä, että oli pakko napata kirja matkaan. Tykkään kovasti lukea kolumneja ja ne ovatkin usein mielenkiintoisinta antia sanomalehdissä. Mikä parasta, ne ovat suht nopeita luettavia, joten sopivat ilta- ja matkaseuraksi loistavasti.

Mnäh. Mitäänsanomaton ähky näistä tuli. Puolet tyhjänpäiväistä jaarittelua (selkeesti oli tekstaripalstalta otettu vähän ähinän aihetta) ja lopuissakin idea jäi vähän puolitiehen. Aivan sama kuka näitä oli kirjoittanut, sillä mitään erityisen kiinnosta vaa, erottuvaa persoonallisuutta en saanut kolumnien (en kyllä kaikkia moisiksi lukisi) välityksellä aikaiseksi. Kirja lojui ikuisuuden eri pinoissa, kun mitään isompaa fiilistä ei lukiessa syntynyt. Mutta ehkä tämä vielä ystävänsä löytää...

Kirja kurvaa kuriirikyydillä kesäkuun kirja-arvonnan käsiin! Ehkäpä tästä pieninä paloina on hupia kesäpäiviin :)

Kirjan nimi on ainakin ihan hulvaton. Kiitos pippis!