Takakansi:

"Oletko koskaan ajatellut, mitä tapahtuisi, jos lempikirjasi henkilöt heräisivät eloon - tai jos voisit lukea itsesi kirjan maailmaan?

Meggie haluaa maistaa ja haistaa ja kokea Mustemaailman, nähdä keijut ja ruhtinaat, Umpimetsän ja Ombran kaupungin - ja palata sitten takaisin isän ja äidin luo. Matkassa on vain yksi mutta: ääneen luetut sanat kyllä veisivät hänet tarinaan mutta eivät toisi takaisin. Takaisin hänet voisi kirjoittaa ainoastaan Fenoglio, Mustemaailman keksijä, tulentansittaja Tomusormen luoja. Joka kerta kun Meggie muistaa sen, hän menettää rohkeutensa. Uskaltaako hän lukea sanat, jotka vievät hänet kirjan maailmaan?

Armoitetun tarinankertojan fantasiaseikkailu kietoo taikapiiriinsä jokaisen kirjallisuutta rakastavan! Musteloitsu on Mustesydän-trilogian toinen osa."

Sisäkansi:

"Seikkailusta on kulunut jo vuosi, mutta Meggie ajattelee joka päivä Mustesydäntä, kirjaa, jonka hahmot heräsivät eloon ja muuttivat hänen elämänsä. Hän on kuullut niin paljon Mustesydämen ihmeellisestä taikamaailmasta, että haluaa päästä kokemaan tuon oudon lumon. Taitavana lukijana hän lukee itsensä muilta salaa Mustesydämeen. Tarinan maailmaan astuvat myös tulentanssittaja Tomusormi, joka ikoinaan luettiin kirjasta eloon, ja Tomusormen oppipoika Farid. Mustemaailmassa he tapaavat Mustesydämen kirjoittajan Fenoglion. Mutta tarina kääntyy päälaelleen, kehittyy suuntiin, joita kukaan ei olisi osannut aavistaakaan. Pystyvätkö Meggie ja Fenoglio kirjoittamalla oikaisemaan lumotun maailman takaisin raiteilleen? Vai onko tarina saamassa todella kammottavan lopun?"

Pidin tästä osasta enemmän kuin ensimmäisestä. Tosin ajoittain tuli tunne etteikö tämä koskaan lopu. Tarinan olisi saanut kerrottua lyhyemmin eikä se olisi kärsinyt siitä yhtään.

Ekan osan olen lukenut, joten jatkokin kiinnostaa. Niinpä nappasin tokan ja kolmannen osan mukaani miittipöydästä pienen empimisen jälkeen.

Jonkin verran oli aikaa jo vierähtänyt ensimmäisen osan lukemisesta, joten hetken aikaa oli osa henkilöistä hukassa minulla, kun en aina heti muistanut, kuka kukin nyt olikaan. Sata sivua luettuani hoksasin sitten, että kirjan lopussahan on henkilöesittely. Ei sitä kyllä enää siinä vaiheessa tarvinnut. Tämä nyt kuitenkin vinkkinä tuleville lukijoille, jos haluatte vilkaista luetteloa ja selityksiä etukäteen.
Minäkin pidin tästä kirjasta enemmän kuin ensimmäisestä. Ei tehnyt mieli hyppiä minkään tylsemmän kohdan yli, vaan tarina rullasi mukavasti eteenpäin. Ajatus kirjoihin lukemisesta ja tarinoiden muovaamisesta on edelleen kiehtova. Kunhan se tarinan muuttaminen ja lukeminen ei nyt ala olla liian "helppo" keino päästä pinteestä... Vaikka omat ongelmansa siinäkin, kuten kirjan henkilöt saavat havaita
Kuten aiemminkin, pidin myös kirjan kuvituksesta. Niin ja niistä joka luvun aloittavista lainauksista. Niistä en tainnut mainita ensimmäisen kirjan journalissani mitään.

Ensimmäinen osa odottaa hyllyssä, laitetaan tämäkin sinne odottelemaan! Kiitos, myntti, kun tarjosit kirjaa mulle! :)

Luin ensimmäisen osan viime vuonna TBR-vuoren louhintahaasteessa, nyt tartuin tähän sarjan toiseen osaan. Pidin tästäkin kirjasta, mutta paikoitellen iski pieni väsymys. Kuten Sonkku jo sanoikin, olisi muutaman sivun saanut hyvin jättää kirjoittamatta tarinan siitä kärsimättä. Pienistä puutumisista huolimatta kirja oli todella nopealukuinen ja piti otteessaan aivan viimeisille sivuille asti.

Taidanpa lisätä sen kolmannenkin osan toivelistalleni.

Hyvää syntymäpäivää ja lukuiloa!

Kiitos Appelsiini toivelista kirjasta!