("De är inte kloka de där ryssarna" - Ögonblicksbilder från Ryssland / 2008)

Bookplussan sivulta napattu kirjaesittely:

"Hulluja nuo venäläiset" kertoo hauskasti, tunteikkaasti ja lämmöllä elämästä nyky-Venäjällä. Omiin kokemuksiinsa nojaten ja tarkkanäköisen toimittajan ammattitaidolla Anna-Lena Laurén piirtää lukijoille uudenlaisen, ehyen kuvan naapuristamme. Suomessahan on viime vuosiin asti totuttu puhumaan Venäjästä ennen kaikkea varovasti ja kunnioittavaan, usein jopa mahdollisia "seurauksia" pelkäävään sävyyn.Teos sisältää kertomuksia Moskvajoen rantamilta ja muualta Venäjältä, täynnä asioihin perehtyneen kansalaisen ihmetystä, ärtymystä, suoranaista vihaakin. Laurén edustaa sitä nuorta sukupolvea, joka osaa ja uskaltaa puhua suurvallasta avoimesti ja uusia mielenkiintoisia näkökulmia avaten, ilman sotien ja sen jälkeisten vuosikymmenten hämärtävää savuverhoa. Hänen vilpittömyytensä, terävänäköisyytensä ja suoruutensa avaavat ennakkoluulottoman tavan tarkastella venäläisiä ja venäläisyyttä. Hän ei yritäkään kätkeä seikkoja, jotka meidän silmissämme vaikuttavat ajoittain perustellustikin ristiriitaisilta, mutta onnistuu aina myös osoittamaan, miksi myös ne ovat osa Venäjän suuruutta sekä historiallisesti että nykyajassa."Hulluja nuo venäläiset" on ajatuksia herättävä teos jokaiselle, joka haluaa viisautta hyväksyä se mitä ei voi muuttaa. Se auttaa meitä paremmin ymmärtämään venäläistä mentaliteettia, tunteita, tapoja ja elämänmenoa - ja sitä kautta myös omaamme.

***

Pitihän "oman kylän tytön" kirja ostaa kun se tuli vastaan Akateemisen alessa.

Ihan mukava matka venäläiseen sielunelämään, veikkaan että itänaapureita paremmin tuntevat naureskelevat ja nyökyttelevät tätä lukiessaan...

Lähtee Annimannille.

Kirja täällä, kiitos!

Joo, tykkäsin, nautin ja naureskelin. Vaikka vähän väliä kyllä pyöri mielessä, voiko näin paljon yleistää ja stereotyyppistää :)

***
Varattu seuraavaksi eräälle, jolla on tämä toivelistallaan.

Valtavan suuret kiitokset tästä ja muista toivelistakirjoistani. Olet ihana, Annimanni!

Nautin kovasti tästä kirjasta.
Pidän valtavasti venäläisestä kulttuurista ja kielestä, joten tämä kirja herätti myös paljon omakohtaisia muistoja.

Kaikesta huolimatta olen myös hyvin isänmaallinen, joten välillä nyrpistin nenääni suomalaisista tehtyihin yleistyksiin.

Paljon oli kuitenkin asioita, joissa olin täsmälleen samaa mieltä.
Muistan kuinka ensi kertaa Pietarissa käytyäni olin järkyttynyt kaikesta siitä rikkaudesta ja köyhyydestä vierekkäin.

Myös käytöstavat,kulttuurin arvostaminen, - ja kyllä (!) myös vodkakulttuuri, ne ovat hienoja asioita.

Posti kuljettaa seuraavaan osoitteeseen.

Uskon, että kirja herättää ajatuksia sielläkin.

Toivelistayllätys, ihanaa! Kiitos, Hammu. Aurinkoista kevättä myös sinulle. Ja keväistä aurinkoa (kyllä se sieltä taas jonain päivänä pulpahtaa esiin.)

Luin kirjan loppuun tänään ja vien sen miittiin tarjolle. Jos se ei lähde kenenkään miittiläisen matkaan, taidan jättää sen Ciao! Cafen hyllyyn odottamaan uutta lukijaa.
Ajatuksia lukemastani kerron myöhemmin tässä merkinnässä.

Myöhemmin:
Löysipä kirja uuden lukijan miitistä, kun Elfbiter ymmärsi tarttua siihen. Hienoa!
Lukemiseen tuli välillä viikon tauko, kun luulin jo hukanneeni kirjan Metsoon. Kotona käydessäni sitten tajusin, että olinkin jättänyt sen sinne. Joskus se päivä sentään paistaa ja silleen.
Jo vain viihdyin kirjan parissa. Paljon lisättävää minulla ei ole aiempien lukijoiden sanomisiin. Sen voin kumminkin todeta, että vankkaakin vankempi yleistäminen ja stereotyypittely nyt vain taitavat väistämättä kuulua tämän genren (ulkomaalainen vieraan maan asukkina) konventioon. Lukukokemus toi väistämättä mieleen erään toisen suomalaisen kirjeenvaihtajan kirjan. Sen kisan Laurén voitti kirkkaasti 6–0. Kiitos, kierrättäjät!

Miittiin

Saatu tapaamisesta