WSOY, 2008. - Sapo 447. - Alkuteos: Still life, ©2005. - 367 s.

Takakansi:
Kun kiitospäivän aamu valkenee Three Pinesin maalauksellisessa pikkukylässä, sen rauhalliseen elämään tottuneet asukkaat alkavat valmistautua juhlan viettoon. Yksi heistä ei kuitenkaan enää koskaan avaa silmiään, sillä taidemaalausta harrastanut opettaja Jane Neal löydetään metsästä kuolleena. Paikalliset olettavat hänen joutuneen metsästysonnettomuuden uhriksi, mutta Montréalista saapuva rikoskomisario Armand Gamache on toista mieltä. Paratiisimaiselle paikkakunnalle on luikerrellut pahuuden käärme.

Naivistin kuolema on perinteinen murhamysteeri, joka vie christiemäisiin tunnelmiin soljuvalla kerronnallaan ja eloisasti kuvatulla henkilögalleriallaan. Three Pines vaikuttaa ensikatsomalta hyvien ihmisten kylältä, mutta idyllisen pinnan alla piilee intohimoja ja ristiriitoja, jotka paljastuvat klassiselle dekkarille tyypillisellä tavalla.

Varsin perinteinen dekkari, jossa etsitään murhaajaa pienessä kylässä.

Päätutkija on henkirikososaston ylikomisario Gamache, joka katsoo ja kuuntelee paljon sekä miettii vielä enemmän. Lähimpinä apulaisinaan hänellä on komisario Beauvoir sekä harjoittelija, konstaapeli Nichol. Valitettavasti naiskonstaapeli Nichol on idiootti monessa asiassa. Ei keskity, ei ymmärrä tiettyjä yksinkertaisia asioita (kuten peilin teksti). Mukana on kokonainen tutkijaryhmä ja kirjassa käy hyvin ilmi, kuinka tehtäviä jaetaan eri henkilöille.

Muuten dekkarin tärkeinä henkilöinä ovat taitelijat, joiden työ on muista käsittämätöntä, pikkutarkkaa tai muuten omituista. Taitelijapariskuntakaan ei ymmärrä toistensa töitä. Vaikka taiteilija myisi, hän ei välttämättä saa työllään elantoaan. Osa myy, osa ei. Millaisesta taiteesta tahansa voi tulla yllättäen menestys.

Toivelistahippakirja lopultakin matkaan. Jännittäviä lukuhetkiä!

Kiitos sumako!

Oikein kelpo dekkari. Jännitys säilyi loppuun asti. Konstaapeli Nicol oli todella ärsyttävä, olisin luullut hänen jotenkin kasvavan tarinan edetessä.

Otan mukaan Poriin.

Nappasin kirjan Porin miitissä. Vaikuttaa ihan kelpo dekkarilta. Kiitos!

Kirja täytti odotukseni. Pientä tiivistystä olisin kaivannut. Naiskonstaapelin käytöksestä tuli elävästi mieleeni omat viimeiset vuoteni töissä eli vastavalmistuneiden asenne meitä kokeneempia kohtaan. Erityisesti tässä dekkarissa viehätti miljöön lisäksi "filosofinen" pohdinta. Pitääpä ottaa selville, onko kirjailijalta suomennettu muita teoksia. Kirja jatkaa matkaansa Arvoitusarkun mukana.

Posti kuljettaa MINKULALLE.

Takakannessa luvataan christiemäisiä tunnelmia. Kuulostaa hyvältä! Kiitos kirjasta! :)

Tykkäsin tästä, vaikka kirjan lukeminen kestikin yli kuukauden (lähinnä elämäntilanteen kuormittavuuden takia). Kirjan reissuista sen verran, että Helsingissä tämä on matkustanut kassissani useita kertoja väliä Viikinmäki-Ilmala työmatkalukemisena sekä työporukan reissulla Budapestissa 13.-15.5. Luulen, että kirjahyllystäni löytyy kirjailijan toinenkin kirja Kylmän kosketus, jonka sain joku aika sitten rekkaamattomana miitistä. En vain nyt löydä sitä mistään...

Kirja on menossa eteenpäin Rantakassi-nappauksena. Osallistun tällä Kirjan vuosi 2016 -lukuhaasteeseen, jossa kuittaan kohdan 16 (en ole ennen kuullut kirjasta).

Postissa seuraavalle... :)

Rantakassinappaukseni kolahti tänään postiluukusta, kiitos sinulle Minkula.
Ja taas kerran ihan mulle tuntematon teos ja tekijä, mutta vaikuttaa kiinnostavalta.