Becoming Madame Mao 2000. Suom. Leena Nivala. WSOY (2001) Loisto-pokkari 2006. 385 s.

Kiinassa nuoruutensa viettänyt kirjailija kertoo Mao Zedongin vaimon Jiang Qingin elämäntarinan. Rouva Maona tämä oli ottanut nimekseen Jiang Qing ja aiemmin näyttelijänä Lan Pinh; alun perin hän oli Yunhe. Kiinassa nimet merkitsevät jotakin, ja labiili, teatraalinen rouva ikään kuin pukeutui aina uusiin merkityksiin.

Rouva Maon elämä oli yhtä draamaa loppuun asti. Nuorena alkaneessa avioliittojen sarjassa liitto Maon kanssa oli molempien neljäs. Herra ja rouva Maon yhteinen taival sentään kesti pitkään, vuosikymmeniä, ja päättyi Maon kuolemaan (1976) kauan ennen rouvaa (1991).
Kirja kuvaa perhe-elämää hehkeän alun jälkeen melko omituisena ja pariskunnan molempia osapuolia erinomaisen vastenmielisinä ja parhaimmillaankin säälittävinä ihmisinä. Mao ei toki ollut tyhmä eikä rouva yksinkertainen. Maon monet ansiot Kiinan kehittämisessä ovat kiistattomat, mutta sitten Suuri harppaus ja kulttuurivallankumous veivät kymmeniä miljoonia kansalaisia hautaan, samalla kun rouva Mao raivasi hallinnosta kilpailijoitaan keinoja kaihtamatta.

Anchee Minin omaelämäkerrallisen Punaisen atsalean jälkeen Madame Mao oli teoksena lievä pettymys. Tekstin rakenne, jossa lyhyin välein vaihtuvat kaikkitietävä kertoja ja minäkertoja kuvaavat samoja asioita, tuntui aluksi oudolta ja teennäiseltä, mutta loppujen lopuksi näppärältäkin ratkaisulta. Alkupuolen teksti, Yuhnen lapsuuden ja nuoruuden kuvaus, oli lyhytlauseista ja töksähtävää, mutta toipui siitä päähenkilön vanhetessa.

Kirja ei ole eikä yritä olla elämäkertateos, vaan todellisten henkilöiden ja tapahtumien varaan rakennetaan reilusti fiktiivinen ja pikemmin tunteenomainen maalailu kuin yhteiskunnan kuvaus. Tämä tyyli sekä jokseenkin tasapaksu ja toistoinenkin teksti tuntui pitkään tylsältä, kun Madamen tarinaa olisi voinut kuvata draamallisemmin. Mutta draaman aikakin tuli, ja viimeiset sata sivua olivat sitä itseään.

Kiinnostamaan jäi, miten Maojen ainoan yhteisen lapsen, tytär Li Nen elämä jatkui. Lin pojalta ainakin salattiin sukujuuria niin kauan kuin mummo vankilassa eli.

- ruzena

Sitä saa mitä tilaa :)

Oi, kiitos! Toivelistakirja, ihanaa!

Olen jonkun verran lukenut Madame Maosta ennenkin, joten tiesin etukäteen että tarina kiinnostaa. Kiinnostihan se, mutta muuten kirjan lukeminen ei ollut kovin suuri nautinto. Töksähtelevät lyhyet kappaleet saivat aikaan sen, että odotin pitkästi yli puolen kirjan sitä, että tarina alkaisi kunnolla - ei alkanut missään vaiheessa. Mutta henkilökuva Madame Maosta oli mielenkiintoinen.

Osallistun kirjalla Erilaiset kulttuurit- haasteeseen, tässä kirjassa yhdistyi mielestäni hienosti Kiinan kulttuuri ja perinteet kommunismiin ja muuhun poliittiseen juonitteluun.

Vapautuu Cumulus-hotelliin Lahdessa.

Aloitan vasta lukemisen. Palaan asiaan viikon päästä, kun hiihtoloma on lopuillaan...

Kiinnostava kirja, melkein totta ja ei kuitenkaan. Ehkä Madame Mao tosiaan tunsi ja ajatteli niin kuin kirjailija kaiken kuvitteli. Tai sitten hän oli todellinen vehkeilijä, kuten miehensäkin.
Vapautan kirjan huomenna Helsinki-Vantaan lentokentällä.

Kirjan rakenne ei ihan kaikin osin ollut luonteva, mutta kokonaisuudessaan oli hyvin mielenkiintoinen zoomaus kiistanalaisen ja julman naisen sisimpään.

Löysin kirjan lentokentältä pankkiautomaatin vieressä, kun olin juuri lähdössä työmatkalle Italiaan ja ajatuksena oli ostaa joku pokkari matkalukemistoksi. Aivan täydellinen paikka ja ajoitus siis! Luettu siis on, laitan vapautuksesta tarkempaa tietoa kun keksin hyvän paikan.