(The Fifth Child / 1988)

Takakannesta:

"Kun Harriet ja David tapaavat ensimmäisen kerran, he tietävät että he ovat luodut toisilleen. Kumpikin haluaa suuren talon, vanhanaikaisen perhe-elämän, monta lasta. Kaikki sujuu juuri niin kuin he ovat suunnitelleetkin. Aina siihen saakka kun Harriet alkaa odottaa viidettä lastaan. Jo raskauden aikana lapsi käyttäytyy odottamattomasti. Kun lapsi sitten syntyy, Harrietin ja Davidin perhe-elämä muuttuu täysin. Tämä lapsi, alun alkaen liian suuri, liian vahva, äänekäs, raivostuneesti käyttäytyvä yksilö, vaatii vanhemmiltaan aivan muuta kuin aikaisemmat lapset.

Monet pitävät Viidettä lasta Doris Lessingin parhaana romaanina. Doris Lessing kertoo täysin uusin keinoin ihmisten erilaisuudesta, haasteista joiden eteen ihmiset arvaamatta joutuvat, vaikeudesta tietää miten toimitaan oikein, missä kulkee hyvän ja pahan raja."

***

Paraisten kirjaston poistoja.

Tämä kirja jää varmasti mieleen pyörimään pitkäksi aikaa. Jo alun Carl Larssonmaisen idyllin aikana lukija aavistaa että jotain aivan hirveää on juuri tapahtumassa. Se hirveä on Harrietin ja Davidin viides lapsi Ben, joka loppujen lopuksi hajoittaa koko perheen. Ei enempää juonipaljastuksia, sanon vaan että tämä on yksi parhaista tänä vuonna lukemistani kirjoista.

Viides lapsi pääsee tänään mukaan Turun BC-miittiin.

Otin kirjan miitistä, takakannen esittely sai kiinnostumaan kirjasta. Ainuttakaan Lessingiä en ole vielä lukenut, täytyy myöntää...