Takakansi:
Englantilaisen hienostorouvan matkakertomus vie vuosisadanvaihteen Suomeen, sen maalaistupiin ja pikkukaupunkeihin. Herkeämättömän kiinnostuneina Mrs. Tweedie ja hänen sisarensa tarkkailevat maatamme, alati valmiina täydentämään tietojaan.
Matkareittiin mahtuu monta unohtumatonta elämystä: Imatran putoukset, vanha Valamo paastonaikaan, täydellinen suomalainen juhannusilta kokkoineen ja tansseineen, yöpyminen Olavinlinnassa vahtimestarien huoneessa. Kiukkuiset itikat ja sauna rivakoine pesijättärineen hämmästyttävät suuresti rouvia, eivätkä ihmetyksen aiheet lopu siihen.
Matkan huipennuksena nämä rohkeat, uimataidollaan ja muurahaiskylvyillään suomalaisia ällistyttäneet matkailijat laskevat tervaveneellä Waalasta Niskakosken putousten kautta Pyhäkoskelle ja takaisin Ouluun. Kokemus voittaa kaikki siihenastiset, ja nääntyneinä rouvat matkaavat höyrylaivalla Hankoon.
Kesäinen Suomen-matka on päättynyt. Sen kokemuksista syntynyt teos julkaistiin Englannissa 1897.
---

Englanninkielisestä painoksesta on uusi painos muutama vuosi sitten. Kirjan englanninkielinen versio on saatavissa Project Gutenbergista kuten myös Tweedien Islannin matkastaan kirjoittama kirja.
---

Minä pidin kirjasta suuresti ja aoin lukea muitakin Tweedien matkakertomuksia jos vain saan käsiini.

Tämä oli erittäin mielenkiintoinen kirja. Taidanpa lukea muitakin kirjoja tältä rouvalta , joka oli erinomaisen erikoinen persoona ollakseen nainen sata vuotta sitten. Joistakin hänen kirjoistaan on otettu uusia painoksia vielä tällä vuosituhannella.
Suosittelen lämpimästi historiasta ja matkailusta kiinnostuneille.

Otin joulukuun vakiomiitistä.

Aloitin tätä tällä viikolla. Lukeminen on lykkääntynyt kai kansikuvan takia: vaikka takakansiteksti onkin mielenkiintoinen, kansikuva on jotenkin aikansa elänyt (ehkä juuri tuon sinisen sävyn takia). Olen monesti huomannut omien ennakkoluulojeni olleen täysin turhia: melko usein tylsän näköiset kirjat paljastuvat varsinaisiksi helmiksi. Tämäkin vaikuttaa sellaiselta. Tosi mielenkiintoista lukea reilut 100 vuotta sitten kirjoitettu kuvaus Suomesta. Jo nyt on tullut vastaan paljon sellaista, josta en ole aiemmin kuullutkaan, kuten nyt vaikka se, että polkupyörissäkin on joskus ollut rekisterikilvet.

Kirjan sivuilta pomppaa tuon tuostakin vastaan sana "pittoreski". Olin kuvitellut tuon tarkoittavan pientä, mutta useinkaan se ei ihan sopinut asiayhteyteen, joten oli pakko googlettaa ja todeta, että se tarkoittaa maalauksellista.

Tässä oli paljon uutta mielenkiintoista nippelitietoa ihmisten arkielämästä yli sata vuotta sitten. Yhtymiä on toki nykypäiväänkin ja tässä muutamia huomioita:

- Kirjailija ylisteli suomenkielen kauneutta. Tätä lukiessani mietin, että mikä meitä vaivaa, kun emme halua usein Euroviisuissakaan käyttää omaa kaunista kieltämme. Kansallinen itsetunto-ongelma tuli vastaan kirjassa monessa kohden. Sen ymmärtää siinä vaiheessa, kun kansakunta/valtio vasta hakee identiteettiään kuten tässä kirjassa, mutta kaikenlainen "mitähän meistä nyt ajatellaan" -pokkurointi nykypäivänä ärsyttää. Ajatelkoon, mitä ajattelevat. Mitä sitten?

- Asioita, joista en ole aiemmin kuulutkaan, olivat mm. muurahaiskylpy (jotain jo kadonnutta kansanviisautta?), sanan "strax" käyttö (s. 29, käytetäänkö sellaista nykyäänkin, ruotsiksi ehkä?), sanan "Ruotsi" alkuperä (s.181) ja Itämeri on ilmeisesti joskus ollut Saksan meri (s.325).

- Jossain kohden tuli koulujärjestelmästäkin uutta tietoa. Lisäksi mielenkiintoista oli tietää, että entisaikaankin on ollut vandaaleja (s. 187), rapujuhlat ovat vanha keksintö (eikä suinkaan vain viime vuosien uutuus, kuten olen luullut) ja nimipäivän viettäminen on joskus ollut hyvinkin juhlallista.

- Kirjailija teki hassuja yleistyksiä suomalaisista: kaikki suomalaiset käyvät uimassa/osaavat laulaa/hiihtävät/tanssivat jne. Hieman surullista oli lukea siitä, miten paljon on kansanperinnettä, joka on tänään jo kadonnut tai katoamaan päin. Meidän pitäisi arvostaa kulttuuriamme enemmän.

- Fahrenheitit olisi voinut merkitä suluissa Celsiuksiksi, samoin paunat kilogrammoiksi. En viitsinyt kumpaakaan ruveta kääntämään, siksi ei jäänyt oikein mitään käsitystä, millaisista lämpötiloista ja massoista oikeasti oli kysymys. Hieman ihmetystä herätti sivulla 312 suluissa oleva saksankielinen kommentti "und unrasiert!". Käsittääkseni kun verbi "rasieren" viittaa parran (tai naisilla karvojen) ajamiseen, en oikein ymmärrä, mitä kirjoittaja tuolla kommentilla tarkoittaa. Osaako joku seuraava lukija vastata tähän?

- Tuttuakin tutummalta kuulosti miesten alkoholista johtuva lihavuus s.25, miesten ja naisten palkkaerot s.167 ja suomalainen jäykistely s.31 ja s.123. Näissä kaikissa toivon mukaan on tapahtunut edes jonkinmoista edistystä sitten vuoden 1896, mutta tekemistä silti vielä riittänee. :)

Kirja palautui miitissä Annelisille.

Sain kirjan takaisin, kun kukaan ei sitä miitissä huolinut. Ehkäpä mieskin ennättää nyt lukea.
Tämä on hyvä kirja koska olen monesti jälkeenpäin muistellut Mrs. Tweedin matkailujuttuja.

I took the book to a friend's postbox.
Unfortunately she does not make journals.
Happy reading!