Alkuteos Mormorresan (1959). Suomentanut Tuula Saarikoski. Nuorten Sarja N:o 16. Tammi, Helsinki 1960. Sidottu, 168 sivua.
Päällys: Kaarina Hieta.

Kirpparilta. Minä nyt en vain voi vastustaa näitä vanhoja lasten- ja nuortenkirjoja. Ja vasta etsiessäni tietoa alkuteoksen julkaisuvuodesta tajusin kirjailijan syntyperältään suomalaiseksi.


Takakansi:
Siihen aikaan oli Suomi vielä Venäjän suuriruhtinaskunta, kun Kersin Anders lähti Våmhusista Taalainmaalta isoäidin matkassa kohti Tukholmaa, Helsinkiä ja Pietaria.
Oli ollut katovuosi, ja kun isä vielä oli joutunut koko vuoden makaamaan jalka kipsissä, alkoi kohta näyttää siltä, että kodista olisi luovuttava. Silloin päätti isoäiti lähteä sille tielle, jolla Taalainmaan naiset olivat ennenkin saaneet kotinsa pelastetuksi: myymään hiustöitä suuriin kaupunkeihin. Mutta Lamsa-hevonen ja sen varsa oli pakko myydä, ja sen vuoksi Anderskin opetteli tekemään hiustöitä ja lähti mukaan ansaitakseen hevoset takaisin. Kolmantena oli matkassa Anntytta, Andersin 18-vuotias täti.
Andersille matka oli suuri seikkailu. Suunnattoman suuri ja hälisevä Tukholma, ja kaunis kesäinen Helsinki. Siellä Anders todenteolla viihtyi. Ikimuistoisen prenikkamässäyksen jälkeen hän sai kaksi hyvää ystävää, ja se kesä oli uimista Suomenlahdessa, merirosvoleikkiä ja painiskelua aurinkoisilla valleilla — kesien kesä. Pelkkää leikkiä ei matka isoäidin kanssa ollut. Syksy ja talvi Pietarissa olivat kiireistä aikaa, mutta siellä taalalaiset olivat joutua vallankumouksen jalkoihin ja vain isoäidin neuvokkuus pelasti heidät pulasta. Ja Pietarissa Andersia onnisti. Hän tutustui kahteen rikkaaseen neitiin, jotka tekivät valtavan tilauksen. Ja sitä kertyi niin paljon hopearuplia, että koti ja molemmat hevoset oli pelastettu.

Lisäys 3.11.11: varattu arjamaarialle.

Ruotsin suomenruotsalainen Unnerstad on kirjoittanut ihan mukavan kirjan. On poikkeuksellista, että pohjoismaisessa kaunokirjallisessa teoksessa ylipäätään saati sitten lasten-/nuortenkirjassa on esipuhe, mutta tästäpä sellainen löytyy. Ja sepä vasta mielenkiintoinen onkin! Minua viehättää suuresti se, että Unnerstad kertoo, mistä tarina oikein sai alkunsa. Fiktiivisestä teoksestahan tässä on kyse, mutta siitä huolimatta kirjailija on jopa sijoittanut itsensä tarinaan — eikä suinkaan minkään sortin minäkertojana. Kivaa!
Tarina sijoittuu käsittääkseni jonnekin vuoden 1916 tienoille ja loppuu 1917 alkupuolelle. Tapahtumapaikkoja ovat pääasiassa Tukholma, Helsinki ja ennen kaikkea Pietari. Kovasti ystävällisiä ovat ihmiset tuolloin Unnerstadin mukaan olleet, eikä nälkää juuri nähty vaikka köyhiä oltiinkin. Kerjäläisillä toki saattoi olla vaikeampaa. Maalta Pietariin muuttaneen iäkkään (olisivatko viisikymppisiä?) pariskunnan kohtalo kosketti kovin, samoin Brunten ja hänen rampa veljensä. Minulle tuli myös tunne, että helsinkiläisen pikkutytön lisäksi kirjailija oli kirjoittanut itseään myös tukholmalaiseen torimyyjätyttöön. (Pyttsan? Kirja on jo postissa, joten en voi tarkistaa.) Ainakin Moinen lukuhimo ainakin sopisi hyvin tulevalle kirjailijalle.
Isoäidin matkassa lukija kuulee sopivin annoksin myös historiaa. Eikä siinä puhuta hallitsijoista tai vallanpitäjistä vaan ihan tavallisesta rahvaasta. Hiuskorut ja muut hiustyöt jäivät kiinnostamaan sen verran, että googlailin niitä vähän. Sain mm. selville, että suomeksi on 2007 Hiuskorut-niminen, Kristiina Niemisen tekemä kirja. Sitä voisin joskus mieluusti selailla, semmminkin kun sellainen näkyy löytyvän Metsonkin sivustolta. Löysin myös ladattavan PDF-tiedoston nimeltä Eurooppalaisuus meissä. Se tarjoaa lyhykäisesti ihan kiintoisaa tietoa peruukeita, hiuskoruista ym. Kannattaa tutustua, jos intoa riittää.
Kirja, joka saa minut pohtimaan aisoita ja/tai hakemaan lisätietoja, on aina lukemisen väärtti. Isoäidin matkassa on juuri sellainen.

Edith Unnerstad på Wikipedia

Hyvää Aakkoshaastetta isoäidin matkassa!

Voi ihanuus, tämä tuli jo. Menee lukupinon päälle, sanotte mitä sanotte. Kansi jo vei sydämeni.

Aivan ihastuttava kirja. Ensinnäkin nämä hiuskorut ym. ovat mulle aika vieraita, joten täytyy perehtyä tähän aiheeseen lisää. Toiseksi tarina oli niin i-hastuttava, että tällaista luki iltalukemisena ilokseen, koska tiesi, että ainakaan painajaisia ei pitäisi tulla. Tai mistä sitä tietää, pitkätukkaisena olisin tietenkin voinut pelätä, että joku tulee ja leikkaa hiukseni ja myy ne.

Kiitos tästä u-kirjaimesta ja ihanasta lukuhetkestä pimeänä marraskuun iltana.

Lukuiloa ja hyvää matkaa.

Kirja löytyi 26.11.2011 Jyväskylän matkakeskuksesta.Olin kuullut bookcrossingista ja on tosi mukavaa että avomieheni löysi kirjan sattumalta.Olimme kaupungissa viettämässä tapaamisemme 1-v päivää ja kotimatkalle lähtiessä sitten kirja löydettiin.Olen vähän jo lukenut sitä ja pidin heti siitä.

Olipahan ihan mukaansatempaava kirja.Pikkuhiljaa lueskelin ja eilen sain valmiiksi.Toivotan oikein hyvää matkaa kirjalle ja jään mielenkiinnolla odottamaan seuraavan löytäjän kommenttia