Löysin tämän kirjan Viikin kirjaston kierrätyskorista.

Kirjassa ei ole kansipapereita, mutta netistä löysin tällaisen kuvauksen:

"Somerniemen pastori Israel Löfberg uskoo olevansa aina oikeassa. Kun hän lisäksi on rutiköyhä, on hänellä pulmia kerrakseen ison lapsikatraansa ja erittäinkin naimaikäisten tyttäriensä kanssa. Perheen kaunotar Hedvig on päättänyt päästä rikkaisiin naimisiin, kun taas Lovisa rakastuu isän mielestä täysin sopimattomasti. Viisas Sara-neito on tottunut ottamaan viime kädessä vastuun perheen ongelmista, ja hänen seikkailunsa Suomen kievariteillä ja Helsingin seurapiireissä johtavatkin onnistuneeseen loppuratkaisuun."

Kirja lähenee jo loppuaan, mutta totesin itsekseni jo aika alussa, että tämä on varmasti yksi parhaimpia lukemiani Utrioita. Vuosien kuluessa olen lukenut niitä nimittäin aika monta ja jossain vaiheessa vähän kyllästyinkin, koska lukemisen jälkeen on ollut tunne, että päähenkilö(ide)n persoonasta ei saanut oikein kunnolla otetta. Tässä ei sellaista tunnetta ole tullut. Päähenkilöt, kolme pappilan neitoa, ovat kukin omantyyppisiään hahmoja, joista on helppo pitää. Heidän hyvät puolensa jopa korostuvat ilkeän isän ja säälittävän äidin rinnalla. Kukin tietää (ainakin jollakin tavalla), mitä tahtoo ja mitä ei tahdo, eivätkä he alistu kenen tahansa toivomuksiin vain siksi, että "se on naisen velvollisuus".

Tykkäsin tästä kirjasta. Lopussa tuli pari yllättävää juonenkäännettä. Kun sivut vähenivät ja mutkia vain riitti, ehdin hetken ihmetellä, miten kirjailija saa selvitettyä asiat loppuun mennessä.

Jäin ihmettelemään, miksi Dorotea-täti ennen kuolemaansa paljasti rahojen ja testamentin kätköpaikan Saralle. Hänhän ei erityisemmin kai pitänyt Sarasta. Muuta selitystä en keksinyt kuin sen, että täti kai kuitenkin ymmärsi, että Sara oli ainut, joka välitti hänestä hänen itsensä takia eikä vain rahojen toivossa. Tädin sulhanen ja paras ystävä eivät siinä vaiheessa enää jaksaneet istua vuoteen äärellä suremassa.

Kirja ei kelvannut 8.2. miitissä kenellekään luultavasti osittain siksi, koska takakansiteksti ja kansikuva puuttuivat. Tuunasin kotona kirjan uuden näköiseksi ja lisäsin taakse netistä poimitun lyhyen kuvauksen.

Kirja lähtee postissa helmikuun kirja-arvonnan voittajalle.

Suurkiitos! Häpeän myöntää, että olen lukenut vain pari Kaari Utrion kirjaa, joten tämän jälkeen tilanne on taas hiukkasen parempi. ;)

Tämä kirja jostain syystä jäi aina lukupinoon, kun etsin sopivaa kirjaa luettavaksi.
Eilen valitsin tämän ajatuksella, että tuleepa aakkoshaasteen U luettua.

Ja mitä ihmettä! Minähän pidin tästä kovasti! Muistia pinnistellen mietin, mitä Utrioita oikein olen lukenut, ja mieleen tuli ainakin Ruusulaakso. Eihän näitä voi edes verrata!
Tämä oli ihana kirja, kiitos vielä MB2010!

*

Osallistun siis tällä kirjalla Aakkoshaasteeseen 2011-2012 kirjaimella U.

Kirja vapautui osana "Älä osta mitään päivän" vapautustempausta.
Mukavia lukuhetkiä!

Huom! Kirja vapautui Pasaatiin, eikä Prismaan, tuli ajatus- ja näppäilyvirhe...