""Muista sitten aina, että sinä itse koputit Ravintola Lopun oveen. Kukaan ei pyytänyt."

Ravintola Loppu on kaurismäkeläinen ja klaustrofobinen tarina oudon kapakan vielä oudommasta sisäpiiristä.

Potkut saanut Adam ajelehtii öisiä katuja ja yrittää keksiä, mistä löytää uusi suunta elämälleen. Hän osuu hämäräperäisen baarin ovelle, pyrkii sisään ja pääsee.

Uusi suunta alkaa löytyä yllättäen, kuin sattumalta. Vai onko se sittenkään sattumaa? Ja pääseekö ravintolan lukitusta ovesta takaisin ulos?

Marco Kosonen on kulttibändi Shadowplayn trumpetisti, baarimikko, elämäntapakulkuri ja kirjailija. Like on aiemmin julkaissut häneltä teoksen Rock’n’roll Suicide Bar – Lopun aikojen matkakirja (2010). Ravintola Loppu on hänen esikoisromaaninsa."

Like, 2012, 196 sivua.

Toivelistaylläri, hyvää matkaa!

Kiitos kirjasta ja kirjailijan terveisistä! Mielenkiintoinen juttu tuo musiikin yhdistäminen tarinaan. Kerran lukiolaisena luin Kärpästen herraa koulun aulassa ja taustalla sattui soimaan Radioheadin Pyramid song. Sen tunnelma sopi kauheen hyvin kirjan toivottomaan tunnelmaan.

Tässä kirjassa oli pienet piirit. Ei oikein tapahtunut mitään. Sellainen painostava tunnelma loppua kohti. Onneksi lopussa tapahtui irtiotto. Salaperäisyys kuitenkin säilyi. Selväsanainen ja helppolukuinen teos.

Helmet-lukuhaaste: kirjassa juhlitaan
Kirjan ensimmäisessä lauseessa päähenkilö kertoo olleensa ehkä surkeimmissa bileissä, joissa on koskaan ollut. Sen jälkeen kerrotaan näistä bileistä. Kirjan sivuilla päästään myös ravintolan pikkujouluihin.

Mukaan BC-miittiin kirjaston kahvilaan, jos joku on kiinnostunut.

Tämä ei lähtenyt miitistä kummankaan osallistujan matkaan.

Lähetin postitse dotdotille heppaamansa kirjan.

Kiitos, Vinha_E! Tarjoanpa tätä ensin mieheni luettavaksi. Luen itse myöhemmin.

Nyt kävi niin, että kirjan miljöön tuttuus haittasi lukemista. Tunnistin Ravintola Lopun esikuvan niin hyvin, että pelkäsin löytyväni sieltä itse. Onneksi en sentään ole ollut ko. kapakan kantapeikko, vaan kävin siellä enimmäkseen juhlissa ja jatkoilla. Tunnistin silti esimerkiksi Pauli Vuorisalon ja Leena Luostarisen hahmot ja Liken eli ”läheisen kustantamon”, jotka Kosonen on kuvannut kutakuinkin 1:1, nimiäkin on muutettu vain nimeksi.

Lukemista haittasi myös Kososen kömpelö ja kypsymätön kieli, vai pitäisikö sanoa ilmaisu. Asia kuin asia ”vaikutti” olevan niin usein, että olin menettää hermoni. Muutenkin tekstin terävöittäminen olisi ollut paikallaan, mutta kustannustoimittaminen ei ole ollut ”läheisen kustantamon” vahvuus. Tekstin kömpelyys harmitti erityisesti siksi, että hetkittäin hyvinkin mielikuvituksekas tarina oli yllättävän toimiva ja uskottava. Adamin tissutteluhetket yksin suljetussa ravintolassa suorastaan lumosivat minut. Seurustelusuhteen kuvaus puolestaan lähinnä nolotti. Alkoholismin allegoriana Ravintola Loppu oli ilmeinen ja vähän naiivi, mutta kelpasi ainakin minulle.

Mieheni olikin lukenut kirjan jo ennen sen ilmestymistä, joten Ravintola Loppu saa lähteä maailmalle.

PS. Kirjan lopussa on sen soundtrack. Siinä on virhe. Listassa on Sueden We Are The Pigs. Romaanissa sitä ei ole, mutta Dog Man Star on.

Satavuotiaan Suomen valtion kunniaksi päätin vapauttaa sata suomalaista kirjaa lahjaksi uusille lukijoille. Tämä kirja on niistä 54. Se jää Arabian ostoskeskukseen uutta lukijaa odottamaan noin klo 10.

Lista Suomen satavuotissynttärilahjakirjoistani on täällä