Journal Entry 1 by lukutuoli from Tampere, Pirkanmaa Finland on Saturday, October 09, 2010

Tämä ihana ja mielenkiintoinen kirja saapui minulle eilen postissa täydellisenä mysteerinä, vailla tietoa lähettäjästä. Olen kiitollisin mielin, kuka hän sitten onkin! Matkakirjoista ja viulunsoitosta pitävälle ei varmaan tämän täydellisempää ylläriä voisi lähettää.


Teos, 2010, 127s., kovakant.



Esittelyteksti www.bookplus.fi -sivuilla:

"Teemu Kupiaisen ja Stefan Bremerin kirja Viulunsoittaja kadulla koostuu viidestä matkapäiväkirjasta. Kupiainen, joka on Suomen tunnetuimpia alttoviulisteja, on vuodesta 2003 lähtien tehnyt pidempiä katusoittomatkoja Kiinaan, Intiaan, Marokkoon ja Ranskaan. Hän on kirjoittanut matkapäiväkirjaa kaikilla matkoillaan ja on nyt toimittaja Minna Lindgrenin avustuksella saattanut ne yksiin kansiin. Mihin kaikkeen suomalainen katusoittaja voikaan törmätä esittäessään Bachin soolojousiteoksia vaikkapa intialaisille katulapsille!Neljän tekstikertomuksen lisäksi viidentenä matkakertomuksena on kuvateos teoksen sisällä: valokuvaaja Stefan Bremer oli Kupiaisen mukana viimeisimmällä matkalla, joka suuntautui Intiaan. Bremerin upeat valokuvat täydentävät Kupiaisen päiväkirjojen pohdintaa musiikista ja elämästä mitä eksoottisimmissa maailmankolkissa.Yhdessä näistä matkakertomuksista muodostuu suurempi tarina, joka kehittyy vastaukseksi kysymykseen tämän oudon harrastuksen mielekkyydestä. Kirja kertoo syvyydestä, jolla suuri musiikki voi läpäistä koko ihmisyyden. Miksi soittaa viulua kadulla? Koska niin sen vain täytyy olla." 

Journal Entry 2 by lukutuoli at Tampere, Pirkanmaa Finland on Saturday, October 23, 2010

Kirjan lähettäjän mysteeri selvisi jokin aika sitten: Ruzenahan se oli ollut asialla ja muisti minua tällä toivekirjalla. Kiitos!

Otin kirjan syyslomareissulle mukaan. Ihana, ihana kirja, yksi vaikuttavimmista tänä vuonna lukemistani! Kirjaa saattoi lukea toisaalta matkakirjana, toisaalta tarinana elämästä sinänsä, ihmisyydestä. Musiikki toi oman mielenkiintoisen lisämausteensa tekstiin - kotiin palattuani aion mennä ensimmäiseksi levyhyllylle ja kaivaa esiin Beethovenin viimeisen jousikvarteton, jolla on kirjassa merkittävä osansa!
Kirjan lukemisesta jäi tavattoman hyvä mieli. Luulen, että hyvä mieleni syntyi siitä, kun sai lukea ihmisen tekevän jotain, mistä todella pitää ja mitä todella haluaa. Luulen, että Kupiainen on levittänyt sitä hyvää mieltä myös aika monille niistä ihmisistä, joita on matkoillansa tavannut.

Haluaisin antaa tämän kirjan monille ystävilleni, mutta tämän kappaleen kuuluu jäädä pysyväishyllyyn. Ainakin nyt. 

Journal Entry 3 by lukutuoli at Tampere, Pirkanmaa Finland on Saturday, October 08, 2011

Tästä kirjasta tuli puhetta edellisessä Tampereen BC-tapaamisessa, lupasin lainaan Myntille :) 

Journal Entry 4 by myntti at Tampere, Pirkanmaa Finland on Tuesday, October 11, 2011

Kiitos! Sain toivelistakirjan lainaan luettavaksi. Joskus luin jonkin lehtijutun Teemu Kupiaisesta ja tästä katusoittojutusta, jolloin alkoi kirjakin kiinnostaa. 

Journal Entry 5 by myntti at Tampere, Pirkanmaa Finland on Friday, November 04, 2011

Sain kirjan juuri luettua ja kuuntelen tässä Chaconnea. Kommenteja tulee, kunhan saan vain ajatukset ensin kiinni ja jonkinlaiseen järjestykseen. Jaa että pidinkö? Pidin!

Edit. Taisi olla tämä lehtijuttu, jonka luin ja kiinnostuin: http://www.maailmankuvalehti.fi/node/7800.

***

Jos kirjaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, niin valitsisin varmaan sanan humaani.
Katusoittaja kohtaa ihmisiä aivan toisella tavalla kuin jos olisi reissussa turistina nähtävyyksiä katselemassa. Niin no, ei tässä silti millään turistimatkalla ole tarkoituskaan olla. Kaikista ei olisi tämäntyyliseen reissuun, sillä tämä ei ole ihan niitä helpoimpia tapoja kiertää maailmaa kuitenkaan. Ja epäilisin myös, että on miehelle kuitenkin hieman helpompaa kuin naiselle - ainakin mitä tulee kirjassakin mainittuun Ženjan seikkailuun. No, kai sitä sitten voi seikkailuksi kutsua, kun ei mitään pahempaa sattunut.
Kirjan ohuudesta huolimatta sitä ei olisi ehkä kannattanut lukea yhteen putkeen vaan jättää Marokon ja Ranskan osuus myöhemmäksi. Kirjan alkupää kun on mielestäni oma kokonaisuutensa.
Stefan Bremerin kuvat täydentävät kirjaa hienosti ja Intian-matkan tunnelmat välittyvät lukijalle/katsojalle.
Niin joo, se vielä, että taijisoitto käy järkeen. Ja huumori hymyilytti.

Nyt kun lisäilen kommentteja tänne, niin kirjan lukemisesta on jo useampi kuukausi - eli liikaa aikaa, jotta olisi mitään järkevää sanottavaa. Melkein tekisi mieli lukea kirja vielä uudestaan. Todennäköisesti se tulee hankittua omaan hyllyyn - ja ystäville lahjaksi. 

Journal Entry 6 by lukutuoli at Tampere, Pirkanmaa Finland on Monday, March 26, 2012

Kirja palautui kotihyllyyn ja jää PC-kokoelmaan.