"Sillä hetkellä ymmärsin, että maailmankaikkeuden julmin sana on kunpa. Kunpa en olisi poistunut oopperasta silloin ensimmäisenä iltana, niin olisin päässyt naimisiin ja kohdannut Renin hääyönäni ilman, että olisi tapahtunut mitään erityistä."Kun Pioni täyttää 16 vuotta, Chenin sukutalossa esitetään Pionipaviljonki-ooppera, jonka romanttinen rakkaustarina on lumonnut monet sisätiloihin suljetut tytöt. Katsellessaan näytöstä sermin takaa Pioni huomaa nuoren miehen, joka saa hänen henkensä salpautumaan. Kuin sattumalta he kohtaavat toisensa hetken kuluttua puutarhassa sekä vielä kahtena iltana. Miehen ja oopperan herättämät tunteet ovat niin vahvat, että Pioni, jonka tulisi pian avioitua miehen kanssa, jota ei ole koskaan tavannut, riutuu kuoliaaksi. Se, mikä näyttää lopulta, on kuitenkin vasta tarinan alku. Traagisena helisevä Pionin rakkaus sijoittuu 1600-luvun Kiinaan ja pohjautuu tositarinaan. Teos on täynnä muinaisia tapoja ja eksotiikkaa, ja se käyttää taiturimaisesti kiinalaista kuolemanjälkeiseen elämään liittyvää mystiikkaa unohtumattoman rakkaustarinan kertomiseen. Samalla se on tarina sanojen voimasta, naisten välisistä siteistä sekä heidän tarpeestaan tulla kuulluksi.

Aasialaissävyjä tarjolla saaristolaismiitissä!

Otin kirjan miitistä, koska olen aiemmin lukenut samalta kirjailijalta.

Tämä oli taas niitä kirjoja, jotka raivostuttavat niiden naisen miehelle alisteisen ja arvottomana pidetyn aseman vuoksi. Asetelma saa naiset turvautumaan äärimmäisiin keinoihin. Mielenkiintoista tietoa kyseisen aikakauden Kiinan tavoista ja erikoinen juonikuvio kyllä.

Kirja menee tarjolle miittiin.

Jaaha, hampaiden kiristelyä tiedossa! Kiitos silti kirjasta, MiuM!

Yritin kovasti miettiä, olenko lukenut tämän. Ehkä en, joten otin tänään mukaan miitistä.