Ostin Tampereelta kirjakaupan alennuskorista, koska halusin tutustua bookcrossaajien keskenkin jonkin verran puhutun ja kehutun Verrosen tuotantoon.
Kirja kertoo juuri orpoutta koskevan väitöskirjansa valmiiksi saaneesta Sallasta, jonka menneisyys Jenninkartano-nimisessä lastenkodissa kasvaneena löytölapsena on hyvin harvojen ihmisten tiedossa. Jenninkartanosta on sittemmin tehty hotelli, ja Salla esittelee väitöskirjaansa siellä pidettävässä seminaarissa. Seminaarin jälkeen hän alkaa tutkia omaa menneisyyttään ja uuteen asuntoon muuttamisen myötä tutustuu uusiin ihmisiin, joiden menneisyys on yhtä lailla salattu ja kirjava kuin hänen omansakin.
Kirja oli sujuvasti ja hyvin kirjoitettu, henkilöt ja heidän tekonsa tulivat lähelle, vaikka kaikkien maailma on jokseenkin kaukana omastani. Kirja herätti halun lukea lisää Verrosen kirjoja.

Otin kirjan miitistä mukaani, kun tarkoitukseni on ollut kokeilla lukea Verrosta. Sen verran olen kehuvia kommentteja kuullut.

***
16.11.2014
Varattu Tarnalle Tusina täynnä -palkinnoksi.

Jos Kempulle kävi niin, että hän haluaisi lukea lisää Verrosta, niin minulle kävi juuri päinvastoin. Kirja ei sytyttänyt, eikä tullut halua tutustua kirjailijan muuhun tuotantoon. Puolet kirjasta luin jo joskus vähän aiemmin ja puolet nyt pääsiäispyhinä.
Eniten kai minua vaivasi se, että ns. suspension of disbelief oli koetuksella. Vaikka niinhän sitä sanotaan, että totuus on tarua ihmeellisempää - että voihan sitä kaikenlaista ihmeellistä kirjoissa olla ja silti todellisuus on kummempaa. Harmi vain, että kirjassa menee jo sitten epäuskottavan puolelle. Kun tuntui vähän siltä, että oli jo liikaa kaikenmoisia sattumia. Ja simsalabim, tehokas ja täydellinen Salla löytää vaikka isäukkonsa. Ja mitä sillä Angusin perheen tarinallakin oli varsinaisesti tekoa, kun ei sitäkään sitten täysin päästy käsittelemään? Eikä se lopun käänne enää ihmetyttänyt tai varsinaisesti yllättänyt, kun olin päässyt jo "ihan sama" -asteelle tapahtumien suhteen. Jos tässä nyt oli tarkoitus sitä osallisuutta ja osattomuutta käsitellä, niin levisi jo vähän liian laajalle minusta - siis kun oli lastenkotitaustaa, rikollisuutta, perheestä erillään asumista, kortteliyhteisöjä, työporukan toimintaa, vanhuutta ja mitä nyt kaikkea. Ehkä tämä ei ollut otollinen hetki tälle kirjalle. Tai sitten ei vain natsaa tämän kirjailijan kanssa. Ei kaikki aina iske, niin se vain on.

Seuraavaksi kirja menee Tarnalle.

***
20.5.2015
Kirja lähti nyt Hambon matkassa Tarnalle. Kiitos kuriroinnista!

Kiitos, myntti! Huomasin juuri kärsineeni lievää vakavammasta verrospuutoksesta... Toivottavasti pääsen Osallisuuden tuntoon käsiksi mahdollisimman. Kiitos myös Storen vapautuspussista; olenkin kaivannut yllykkeitä villin vapautteluun. Kuriirina toimineelle Hambolle kiitokset seurasta ja kirjankannosta.