Vanha poiminta Metso-kirjaston vaihtohyllystä. Kirjan nimi kiinnitti heti huomioni ja Trafalgarin aukion pulut nähneenä tuntui, että tämä kirjakin pitää lukea :). Kovakantinen kappale, Book Kari 2007, 266 sivua. Englanninkielinen alkuteos The Uncollected Short Stories.

Takakannesta:

"Patricia Highsmith (1921-1995) tunnetaan hyytävän piinaavista trillereistä, joissa arki muuttuu painajaiseksi, sekä Tom Ripley -romaaneista, jotka kertovat huomaavaisesta, mutta tunteettomasta ammattitappajasta.

Lyhyen ja tarkan ilmaisun mestarina Highsmith oli paitsi tuottelias myös huikaiseva novellisti. Trafalgarin pulut -kokoelmassa hän on parhaimmillaan."

Tämä kirja ei ehtinyt mukaan eläinhaasteisiin, mutta sainpa sen nyt pois lukupinosta. Tuli ehkä jälleen todistettua ettei minua ole luotu novellien lukijaksi. Kirjan rakenne tökki ja päällimmäisenä tunteena oli koko ajan ajelehtiva irrallisuus. Hyytävää jännitystä en näistä tarinoista löytänyt, mutta paljon outoja ihmiskohtaloita, kieroutuneisuutta ja ihan silkkaa pahuuttakin.

Kokeilen, josko joku miittiläinen innostuisi tästä minua enemmän.

Kävin kaikkien aikojen ensimmäisessä bc-miitissäni Tampereella ja tällaisen sain mukaani. Rikosnovellit kuulostaa ihan houkuttelevalta ja "keveältä" iltalukemiselta. :)

"Psykologisen jännityksen taitaja parhaimmillaan, nyt rikosnovellien kirjoittajana" lukee kannessa, mutta hyvin harvassa näistä novelleista oli rikoksia ja vielä harvemmassa psykologista jännitystä.. ellei sillä sitten tarkoiteta sitä, että kaikki päähenkilöt ovat täyskahjoja. Kieli oli jotenkin sellaista, ettei minun ollut helppo uppoutua siihen.

MUTTA tämän kaiken haukkumisen jälkeen pitää sanoa, että oli siellä muutamia jänniä oivalluksia ja yllättäviä käänteitä, joista pidin. Yleensä kaikkien novellien lopussa oli juuri tällainen minua miellyttävä käänne tai kohokohta, joka herätti minussa hilpeyttä (voiko näin sanoa, jos tapahtuma oli yleensä väkivaltainen tai muuten epämiellyttävä?) tai joitain muita ajatuksia. Pidin siis novellien lopuista, mutta ennen loppua novellit olivat yleensä liian pitkiä ja tylsiä. Ehkä miellyttävin lukea oli niminovelli Trafalgarin pulut (johtuisiko pituudesta?).

Vapautan tän Tampereelle kesän 2011 aikana.

Työmatkalla jätän jollekin penkille Hämeenpuistoon, Särkänniemen päätyyn.. Toivottavasti löytyisi uusi lukija, jolle tämä tuottaisi enemmän iloa kuin meille kahdelle edelliselle :)