Kovakantinen kirja vuodelta 1996, 271 sivua.

Kirja jatkaa matkaansa miitissä keskustan Sokoksella.

Nappasin miitistä mukaan ja aloittelin bussissa. Ihania koululaisen aineita, tähän asti paras on ollut kuvaus vapusta (s. 40-41), jolloin perhe ei meinannut päästä vapputunnelmaan. Sään kirkastuttua jaksoi perhe lähteä Kaivopuistoon ja vappufiilis tuli viimeistään siinä vaiheessa, kun koulutyttö sai ilmapallon käteensä ja ensimmäinen päihtynyt vapunviettäjä horjui vastaan. Tarina on vuodelta -54, mutta suomalaisen vappumeiningin tunnistaa siitä varsin hyvin. Aikamoinen herkkupala koko kirja.

Tjoo, alkupään kirjoitelmat olivat parhaita. Puolivälissä kirjaa alkoi olla kovin korkeaotsaista moralisointia ja loppuosan muistiinpanot opettajien kommenteista, kirjoitusvirheiden korjaamisesta sun muusta olivat jo puuduttavia. Tuntui hieman siltä, että tavoitteena ei ollut ollut eheän kirjan kokoaminen, vaan kirjoittajan henkilökohtaisen materiaalin kokoaminen kansien väliin.

Otin huhtikuun vakiomiitissä.

Olen lukenut aineista jo suurimman osan. Vilkaisin keskiosan ainekorjauksia sekä lopun kirjoittajaelämänkertaa ja jäin ihmettelemään, miksi tällainen kirja on yleensä edes julkaistu. Olipa kyseessä sitten miten kunnioitusta herättävä suomenkielenopettaja tahansa, tuntuu vähän oudolta kunnioittaa häntä niin paljon, että jokainen korjausehdotus oli saatava tähän mukaan. Olisiko koonnin voinut tehdä jotenkin niin, että korjausehdotukset ja päiväkirjamerkinnät olisivat olleet aineen yhteydessä?

Loppua kohden aineiden sävy tosiaan muuttuu melkoisen saarnaavaksi. Tämä lienee ikäkauteen liittyvä ilmiö. Kirjoitin itsekin paljon teini-ikäisenä ja kerran muistan närkästyttäneeni opettajaa aineella, jossa kuvailin sitä, miten koulumaailma latistaa mielikuvituksen. Siinä vaiheessa elämää asiat ovat kovin mustavalkoisia. Tosin kaikki eivät tästä vaiheesta pääse myöhemminkään yli. Tästä hyvänä esimerkkinä sivun 103 tieteen ylistys: "Tiede pyrkii totuuteen ja vain totuuteen. Tieteellinen työ on jalointa ja korkeinta aattellisuutta mitä on. Jotta tiede olisi puhdasta tiedettä, siihen ei sisälly minkäänlaista itsekkyyttä." Moni tuntuu ajattelevan näin, mutta uskokoon ken tahtoo. Sen verran olen tiede-elämää nähnyt, että kyllä vain sielläkin on kaikenlaista vipeltäjää, mutkia vedetään suoriksi ja aihekokonaisuudet ovat niin laajoja, ettei erkkikään pysty tarkistamaan kaikkien lähteiden ja lähteiden lähteiden paikkansapitävyyttä. Toki pidän tiedettä arvokkaana asiana, mutta mustavalkoisuus on kyllä sen osalta tehokkaasti karissut vuosien kuluessa.

En tiedä vielä, jaksanko lukea tuota kirjoittajaelämänkertaa. Jaksan tai en, kirjalle on joka tapauksessa jo seuraava ottaja tiedossa. Petyin tähän vähän, vaikka en osaakaan tarkemmin määritellä, mitä oikein odotin.

Luin sitten loput aineet ja pidin niistä. Niissä saarnaava sävy oli hieman lientynyt ja kirjoittajalle oli tullut monipuolisempa sanottavaa.

Mansikkakirja lähti tänään postissa eteenpäin... Mansikkaista kesää! :)

Ihastuttava mansikka kirja odotti minua kotona, kun saavuin pitkältä lomaltani. Kiitoksia paljon kärsivällisyydestä. Vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta.

Huh! Olipa aika mielenkiintoinen kirja, vaikka vähän puuduttava keskipaikkeilla. Tai missä nyt oli niitä vanhempia kirjoituksia. Piti ihan ahmimalla lukea, kun ei itselle ole tämmöisiä tullut ennen vastaan.

Aika hassusti tosiaan oli ne korjaukset ja minun oli hankala vähän katsoa, että mikä siinä nyt oli väärin ja muuta tuommoista. Ehkä jotenkin toisella tavalla olisi voinut tämän tosiaan esittää, mutta oli silti mukava palata niihin korjauksiin niin tuli se teksti taas uudestaan mieleen ja sai sitten verrata itse, että oliko samaa mieltä arvioinnin kanssa mitä opettaja oli ollut.

Ihan mielenkiintoinen kirja siis. Eikä tosiaan ilman bookcrossingia olis varmaan ikinä tullut mieleenkään tätä lukea. Kiitoksia siis.

Kävin viemässä ihanassa räntäsateessa kirjoja bookcrossing hyllyyn, mutta joko sitä ei enää ole tai se on siirretty. En nimittäin löytänyt sitä. Jätin siihen missä on kirjaston poistokirjoja, kun en ymmärtänyt muutakaan paikkaa ja olin nähnyt vaivaa kantaa kirjat tähän rakennukseen niin sinne ne nyt jäi. Toivottavasti joku ottaa luentaan.