”Rikoskomissario Maria Wernin on määrä todistaa tärkeässä rikosoikeudenkäynnissä Gotlannissa. Tappouhkauksen saanut Wern piileskelee Gotska Sandönin saarella, jossa on meneillään kuntouttava ekologisen energiatasapainon kurssi.

Kurssille osallistuneiden naisten tasapaino horjuu pahemman kerran, kun myrsky katkaisee sähköt ja yhteydet ulkomaailmaan. Kun Maria Wern löytää metsästä ensimmäisen ruumiin, tilanne riistäytyy paniikiksi.

Nälissään ja peloissaan värjöttelevät naiset pohtivat kuumeisesti, kuka joukosta voisi olla murhaaja. He ovat kuulleet tarinoita saarella kummittelevasta hylynryöstäjän haamusta, joka vahtii aarrettaan. Kyseessä on tietysti pelkkä paikallinen legenda... mutta näkikö yksi heistä todella mustapartaisen miehen rannalla kirves kädessään?”

Pokkari vuodelta 2010, 348 sivua, ruotsinkielinen alkuteos Inte ens det förflutna ilmestyi 2008, ISBN 978-951-20-8192-9.

---

Tämä piti jännityksessä loppuun asti. Ei ehkä Janssonin parhaita, mutta pidin kyllä. Kirjan tapahtumat iskivät nyt vielä uudelleen mieleen Norjan tapahtumien johdosta.

Pokkari lähti tänään Arvoitusarkusta napanneelle. Jännittäviä lukuhetkiä :)

En muista, olenko lukenut mitään Anna Janssonilta. No nyt ainakin tulen lukemaan. Kiitos ButtesChaumont!

Tämä jännäri piti kyllä otteessaan alusta loppuun asti. Jännitys oli todella tiivistä. Tapahtumia saarella ja sen ulkopuolellakin oli oikeastaan ähkyyn asti. Mielenkiintoiseksi kirjan teki myös naisnäkökulma. Taidanpa lukea Anna Janssonilta muutakin.

Posti kuljettaa lukutuolille.

Kiitos Hippa-kirjasta, myrtillus! Olen aiemmin lukenut pari Janssonia ja tykännyt. Nyt olen haalinut pari Maria Wern -sarjan alkupään kirjaa jatkaakseni kirjoja aikajärjestyksessä, joten tämä saa ehkä odottaa hetken lukupinossa.

Tämä ei ollut parasta antia Janssonilta, tiiviistä jännityksestä huolimatta pitkästyin useamman kerran tätä lukiessani. Epäuskottavia elementtejä löytyi paljonkin ja itselleni olisi riittänyt vähäisempikin ruumiiden määrä. Perheenjäsenet tosin kommentoivat, että olin niin uppoutunut dekkariin, etten ollut huomanut ympäristön tapahtumia lainkaan - ehkä tämä oli sittenkin hyvä...?

Kirja kulkeutui mukana iltapäivän BC-tapaamiseen ja löysi sieltä uuden lukijan. Jännittäviä lukuhetkiä!

KTMC 2013 # 16

En ole ennen Maria Wern -dekkareita lukenut, mutta eiköhän tämä toimi ihan erillisenä kirjana myös. Poimin kirjan illan miitistä tarinan tapahtumapaikan houkuttelemana. En ole Gotlannissa käynyt, mutta noin muuten saarijutut kiinnostavat.

Kuusi lukua luin eli sellaiset 62 sivua. Ei napannut yhtään. Kirjassa ei päästy oikein mihinkään vielä tuossa vaiheessa. Vähän jotain juonentynkää ja ihmissuhdevehtausta nähtiin. Lisäksi päähenkilö ei vaikuttanut oikein penaalin terävimmältä kynältä, jos kerran hänelle tuli jonkinlaisena yllätyksenä se, että ulkoa pimeästä näkee sisälle valaistuun taloon. Taisi jäädä minun ensimmäiseksi ja viimeiseksi Anna Jansson -kokeilukseni.

Kahvilan Bookcrossing-hyllyssä.
***
BC-sivuston kielen saa halutessaan vaihdettua sivun ylälaidan vihreässä palkissa olevasta valikosta. Suomenkielinen keskustelufoorumi: http://www.bookcrossing.com/forum/30

Otin Pikku Peikosta mukaani.

Annoin tuttavalleni luettavaksi, kun itse ehdin hyvin vähän lukea. Kirja saattaa palata myöhemmin minulle tai sitten tuttavani laittaa eteenpäin.