Takakansi:
"Minne päätyvät kaikki kadonneet esineet ja ihmiset?

Kysymys jää vaivaamaan kymmenvuotiasta Sandy Shorttia, kun hänen luokkatoverinsa katoaa jälkiä jättämättä. Etsimisestä tulee Sandylle elämäntehtävä: parikymppisenä hän perustaa Dubliniin oman etsivätoimiston ja uhraa kaiken aikansa kadonneiden etsimiseen. Vuosia myöhemmin Sandy huomaa itse eksyneensä ihmeelliseen maahan, jonne kaikki kadonnut näyttää päätyvän. Vaikka katoamisen arvoitus on ratkeamaisillaan, Sandy huomaa kaipaavansa ensimmäistä kertaa takaisin kotiin. Mutta onko sinne enää paluuta?"

Kirjan idea oli mielestäni ihan mahtava. Kadonneiden etsijä päätyy sinne, missä kaikki kadonneet ovat. Erilliseen kadonneiden tavaroiden maahan.

No, kun alkuun pääsi, niin kirjan luki oikein mielellään. Hetken vain kesti, että pystyi itsensä virittämään sellaiselle tasolle, mitä kirja vaati. Mutta, sitten. Kun kirjaan jäi ihan liikaa avoimia kysymyksiä ja tärkeintä oli näköjään vain Sandyn onni ja se, että hänet saadaan onnelliseen vaiheeseen. Mutta, miten he kaikki kadonneet ihmiset? Jäikö he vain maahansa? Miksei kukaan päässyt sieltä pois? Unohtivatko he Sandyn pian? Miten kaikki muut kirjan henkilöt? Heidät vain jätettiin viimeisen heistä kertovan kappaleen jälkeen ajelehtimaan.

Olisin halunnut, että kirjassa edes vähän olisi kerrottu lisää niistä kadooneen maan ihmisistä. Heidän kohtalo oli minusta vain surullista, vaikkakin olivat rakentaneet toimivan kyläyhteisön. Silti. Kuka haluaa kuulla unohdettua naurua?

Muuten ihan kiva kirja.

Otin tämän kirjan mukaani Pieksämäen BC-kesätapaamisesta ja aloitin jo lukemisenkin junassa paluumatkalla kotiin Kuopioon.

Lämpötilaa enää puolet eilisen helteestä ja sataa kaatamalla....eli loistava lukusää! Niinpä lukaisinkin kirjan loppuun tänään.

Ideana erikoinen ja aika hauskakin, tuollainen kadonneiden esineiden ja ihmisten täyttämä paikka, jolla ei ole muuta nimeä kuin "Täällä". Kirjan nimen käännös ei oikein tavoita alkuperäistä (A Place called Here), mutta ehkäpä kääntäjä oli johdatellut nimen Ihmemaa Oz -näytelmästä, jota päähenkilö Sandy ei lopulta päässyt näkemään kadottuaan tai pikemminkin löydyttyään...

Kadonneiden kohtalo ja heidän vaiheensa Sandyn lähdettyä jäivät toki vähän mielen päälle, mutta silti kirja oli mielestäni aika kevyttä ja viihdyttävää lukemista.

Kirja lähtee postitse heinäkuun 2011 kirja-arvonnan voittajalle, MB2010:lle. Onnittelut voitosta!

Kiitos, Oikku! :) En olekaan aiemmin lukenut Ahernia.

24.3.16 Varattu justiinalle.

Vihdoin ja viimein sain tämänkin kirjan luettua, kun laitoin sen ensin Rantakassiin ja sieltä se sitten napattiin.

Olen kuullut monen hehkuttavan Ahernin kirjoja tai sitten olen nähnyt niitä monella toivelistalla. Itse en ole aiemmin Ahernia lukenut. Tavallaan tämä oli ihan viihdyttävää luettavaa, mutta jotain tästä jäi puuttumaan. Ehkä en oikein päässyt sisälle elämästään pihalla olevan sankarittaren aivoituksiin... tai sitten se on vain fantasia-tyyli, joka ei ole aiemminkaan tuntunut omalta. Kevyeksi kesälukemiseksi voin tätä kyllä suositella.

Osallistun tällä Aakkoshaasteeseen ja Kirjan vuosi 2016 -lukuhaasteeseen, jossa kuittaan kohdan 30 (viihteellinen kirja).

Eteenpäin... :)

Kiitos kirjasta. Tämä löytyy hyllystä englanniksikin. =)