”Sinä olet vielä siinä ja hengität, minun ihana pikkusiskoni.”

"Anna-Leena Härkösen Loppuunkäsitelty on paljas ja suorasukainen raportti ajasta läheisen kuoleman jälkeen. Sisaren itsemurha ei tule täytenä yllätyksenä, mutta lopullisuudessaan se tyrmää, lamauttaa. Ja syyllistää. Kuitenkin pitää pysyä järjissään, suostua siihen, että kaikkea ei ymmärrä, ei kerralla, ei ehkä koskaan."

Ostin kirjan Suomalaisen Kolme pokkaria kympillä -tarjouksesta keväällä. Lukemisesta on kulunut jo jonkin aikaa, ja tällaista kirjaa on muutenkin vaikea arvostella, joten en laita tälle arvosanaa. Aihe on tietysti raskas, ja palautti mieleen omassa suvussa tapahtuneen itsemurhan vuosien takaa.

Kirja vapautuu huomenna Oulun bc-tapaamisessa Cafe Saarassa.

No, tämähän sattui. Toin illan miittin Silkille Härkösen ja otin itselleni tilalle Härkösen. Varmasti raskas aihe, mutta kiinnostava kuitenkin: mitenköhän Härkönen tätä käsittelee? Kiitoksia kirjasta.

"Mutta kaikki normaali tuntuu rikokselta. Esimerkiksi vaniljajäätelön syöminen. Vaniljajäätelö ja kuolema eivät sovi yhteen."

Härköselle kirjan kirjoittaminen on varmaan ollut terapeuttista. Kirja toisti aika paljon samaa, mikä ehkä kuvastaa prosessin läpikäymistä? Samat ajatukset tulevat mieleen uudestaan ja uudestaan, eikä niihin saa vastauksia. Härkösen tyyli ei normaalisti ole mieleeni, mutta tässä kirjassa suorasukaisuus oli juuri omiaan.

Miten kohdata henkilö, joka on juuri menettänyt rakkaansa äkillisesti? Se kohta jäi romaanista mieleeni. Kun ihmiset yleensä välttelevät asian esille ottamista, kun eivät tiedä miten asiasta puhuisi. Onko se niin, että juuri asiasta puhumista nämä ihmiset kaipaavatkin? Lohduttaminen on äärimmäisen vaikea laji. Jos tuleekin sanottua ihan väärin, niin kuin Härkönen monta kommenttia kuvailee.

Taidan ottaa kirjan ylihuomisille bc-kahveille tarjolle.

Postissa matkaa Chanialle, joka valitsi kirjan heppaamalla.:)

Kiitos Joikalle Härkösestä ja hienosta Trainspotting-kortista! :)

Pidin kirjasta, voin kuvitella että tämä on tärkeä sellaiselle joka on menettänyt läheisensä esim. juuri itsemurhan kautta. Avointa, rehellistä tekstiä joka sai ainakin minut kyyneliin.

Lähetän Kirjakolle arvontapalkinnoksi!

Kiitokset Chanialle. Härkösen "Sopan syvin olemus" houkutteli kokeilemaan muitakin ja luin kesällä Heikosti positiivisen. Siinä fiktiivinen osa ei iskenyt ollenkaan, mutta Härkönen taitaakin olla parhaimmillaan ollessaan oma neuroottinen itsensä, omakohtaiset kokemukset olivat kirjan parasta antia. Mielenkiinnolla odottelen tämän kimppuun pääsemistä, toivottavasti kukaan lähipiiristä ei päätä päiviään niin, että pitäisi lukea terapiakirjana.

Tykkäsin. Aihe oli rankka ja lähestymistapa suora ja rehellinen. En tiedä tykkääkö lähipiiri, että pääsee osaksi kirjaa, tokkopa heiltä on edes kysytty. Terapeuttista kirjoittaminen on varmasti ollut. Itsekin pistän vaikeita asioita paperille, mutta ällös peljätkö, kun ne on ulos kirjoitettu, paperi rytätään ja pannaan roskiin.
Kysäisenpä haluaako työkaveri lukea.

Kirjakolta lainassa. Luin puoleentoista kertaan, sillä ekalla kerralla jäi jostain syystä kesken vähäksi aikaa ja tämä on siten kirjoitettu, että pitää lukea aika lailla putkeen, kun samoja asioita väännetään ja käännetään usealta kantilta. Hyvin kirjoitettu vaikeasta aiheesta.
Tuli vastaan joulusiivousta tehdessä, palautuu Kirjakolle.

Palautui työkaverilta. Huomenna on BC-pikkujoulut, otan sinne mukaan, vaikkei ole suoranaista pikkujoulukamaa.

Oofiri vei pikkujouluista, aikoi sijoittaa Pilkkuun.

oofiri tosiaan vei eikä muistanut tehdä merkintää. Parempi myöhään kumminkin. Vapautan tämän tänään Pilkkuun.

,