Painovuosi 1965. Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys.

Takakannesta:

Liisa Vuorisen uusi kirja sisältää nimensä mukaisesti todella eletyn lapsuuden todellisia kokemuksia. Näissä "kuvissa", niin ahtaista oloista kuin ne kertovatkin, on elämänmyönteinen, valoistan optimistinen pohjasävy - ja kun sitten pilvi menee auringon eteen, taakse jäänyt lapsuus tuntuu vain sitä kirkkaammalta. "Kuvien" Elisa menettää vähitellen näkönsä mutta oppii aavistelemaan sitä, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut mutta minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.

Lapsuuden kuvat on herkkä ja puhutteleva kertomus sisäisesti rikkaasta lapsuudesta 1930-luvulla kirkastusjuhlien pitäjässä Etelä-Hämeessä.

Jätin kirjan äidille.

Kirja palautui äidiltäni luettuna ja hetken pohdittuani päätin vapauttaa sen Satamakankaalle Köökissä kävijöille. Kööki on Rautaruukin ruokala, jonne kuka tahansa voi tulla lounasaikaan.

Köökistä poimin tämän kirjan kesällä :) ja se pääsikin lukupinosta luettavaksi nopeasti.

Elisa menettää pikkuhiljaa näkönsä, mutta muistikuvat eletystä elämästä jäävät kirkkaina mieleen, samoin luottamus isompaan voimaan, joka kantaa näön menetyksen yli.

heeleriltä Revonlahden miitissä.

Mukavaa 1930-luvun maalaiselämän kuvausta, Elisan elämä oli melko köyhää aineellisesti. Vasta kirjan loppupuolella hoksasin, että omat mummini ovat olleet suunnilleen Elisan ikäisiä ja eläneet ehkä samantaipaisesti maalla lapsuutensa. Kyllä ajat vain ovat muuttuneet.

Ystävälle-työkaverille lainaan.

muoks 27.8.14: kirja takaisin minulla, etsin uuden lukijan.

Siirtyi yllärinä Taryalle Helsingin Kauppatorilla :)

Auringonpaisteinen, lämmin syysaamu, kahvit Kauppatorin kahviteltalla, hyvää seuraa ja kirjoja - eipä voi (työ)päivä paljon paremmin alkaa :) Tämä ihanan vanha kirja (joka sitäpaitsi sijoittuu Hämeeseen!) tosin joutuu TBR-pinoon toistaiseksi.. Kiitos, taavina!

Käyn illalla postiasioilla ja lähetän samalla muutaman kirjan einontyttarelle. Jokunen kirja jää toimitettavaksi myöhemmin, kunhan paikannan ne, mutta pistän mukaan remontin alta pari yllärikirjaa :) Ne saa tietenkin vapauttaa (laitan mukaan pari virallista vapautuspussia), ei tarvitse stressata lukemisesta :)

Taryalta posti toi! Kiitos!

Lyhyitä kertomuksia lapsuudesta, jota varjostaa silmien näkökyvyn vähittäinen huonontuminen. Eletään 30-luvun maaseutuyhteisössä. Köyhyyden rinnalla kulkee rikas mielikuvitus ja toive koulunkäynnistä. Pidin tästä kirjasta ja sen lapsinäkökulmasta. Minua hämmästytti se asumismuoto, jossa talossa ei ollut edes keittiötä, vaan ruoka laitettiin ulkona keittokodassa. Kirjassa on myös hengellinen puolensa, mutta mitenkään saarnaava tämä tarina ei ole. Kun näkö menee, usko antaa kuitenkin luottamusta tulevaisuuteen.

Tämä oli hauska lämmin lapsuuden kuvaus, jonka luki mielellään. Hieman tarinassa oli haikeita sävyjä, mutta kokonaisuus oli upea ja uskoa toivoa ja luottamusta tulevaisuuteen herättävä.

Vapautin Jämsän linja-autoaseman kierrätyshyllyyn.