Journal Entry 1 by Fiellu from Lappeenranta, Etelä-Karjala Finland on Saturday, June 19, 2010

Tuominen kirjoittaa novellikokoelmassaan ihmisistä, jotka elävät rinnakkain, mutta tuntematta toisiaan, joille menneisyys on tutumpaa kuin nykyhetki. Kunnes ennalta arvaamaton tapahtuma heittää heidät uuteen tilanteeseen, muutokseen, kohtaamiseen. Murtumakohtaa voi ennakoida jäniksen yliajo, sisaren uusi miesystävä tai salaperäinen paketti. Jokin liikahtaa ja saa miehet ja naiset asettautumaan uusiin kuvioihin, mieluisiin tai epämieluisiin. Alkaa vanhojen siltojen polttaminen ja uusien rakentaminen. Ihmisten kesken ei aina vallitse hyvä tahto, mutta sitoutuminen on vahvaa, oli sitten kyseessä vaatelias anoppi tai toisen miehen siittämä lapsi. 

Journal Entry 2 by Tintti at Jyväskylä, Keski-Suomi Finland on Sunday, October 31, 2010

Kirja tarttui mukaan tapaamisesta. Kotimainen nykykirjallisuus (erityisesti naisten kirjoittama) kiinnostaa, ja Pirjoliisa Tuomiseen en ole aikaisemmin tutustunut.

Kirjassa on hassu kansi, luulin ensin että se on tuunattu mutta onkin ihan alkuperäinen. :) 

Journal Entry 3 by Tintti at Jyväskylä, Keski-Suomi Finland on Sunday, January 30, 2011

Eivät ollenkaan hassumpia nämä novellit, vaikka en ihan täysin niistä lumoutunutkaan. Olen kyllä yleensäkin aika huono novellienlukija, en jaksa pohdiskella niitä tarpeeksi. Näistäkin olisi varmasti saanut enemmän irti pienellä analysoinnilla.

Novellit olivat tyyliltään hyvin samankaltaisia, ja henkilötkin tuntuivat aika lailla yhdestä puusta veistetyiltä. Kaikissa novelleissa oli kuitenkin se jokin, jonka takia ne jaksoi lukea loppuun asti. Parhaiten jäivät mieleen "Paketti", "Metsä" ja "Kuisma". Kokoelman niminovelli "Leipäkivi" oli ehkä kaikista heppoisin ja vähiten kiinnostava.

1.7.2011: Tämä kirja ei ole ollut omassa hyllyssäni enää aikoihin, mutta en muista olenko vapauttanut sen vai antanut jollekin luettavaksi. Toivottavasti kirja vielä jossain vaiheessa ilmaantuu esiin...