Kuvittanut Maija Karma. Toinen painos. Koulun peruskirjasto 47. WSOY, Porvoo 1958/1984. Sidottu, 72 sivua.
Kannen kuva: Markko Taina.

Messukylän kirjaston poisto.

Takakansi:

Kuka Lammenpei oikeastaan on? Mistä hän tulee? Mihin hän on menossa? Pieni Lammenpei etsii itsekin kuumeisesti vastausta näihin kysymyksiin seikkaillessaan ihmisten ilmoilla Vetehiseltä saatu taikapilli taskussaan.
Minä olen Lammenpei on satukirja, joka sopii kaiken ikäisille. Se kertoo lämminhenkisesti ja humoristisesti pienen satuolennon kokemuksista meidän ihmisten maailmassa.

***
Viehättävä satu satujen synnystä ja sadusta, joka haluaa tietää miten se päättyy. Luonnonläheinen tarina, jossa kujeilevan sadun huilu soittaa ihmisetkin iloisiksi ja täyttää heidän toiveensa – valitettavasti. Sillä tiedämmehän me, miten älyttömiä ne toiveet tuppaavat olemaan... Lammenpei kääntää pienellä lurituksellaan jopa maailmantalouden nurin kurin ja joutuu oikeuteen vastaamaan teoistaan. Niinkö saduille maailmassa käy? Lammenpei joutuu myös huomaamaan, että ihmisillä on jotain, mitä satu ei voi koskaan saada vaikka kuinka haluaisi. Satu on satua, ja niin on Lammenpeikin.
Maija Karman kuvitus viehättää. Niinhän se tekee aina.
Aila Nissinen muuten voitti Lammenpeillä vuonna 1959 Topelius-palkinnon, Ja ihan ansioista.


Aila Nissinen Wikipediassa
Maija Karma Wikipediassa

Edit 7.8.10. Otin mukaan Miuskis-miittiin Amurin Helmen pihamaalle, ja matkaanhan kirja pääsi. :)

Taas jatkuu näiden lukemattomien lukemattomien kirjojen kuittaus, joita hounasin Tampereen miitistä Amurin Helmessä. Kirja tuntui niin unenomaisen suloiselta, että pakkohan tämäkin oli mukaani ottaa. Saattaa olla, että jopa tyttäreni intoutuu tätä kuuntelemaan, mutta jos ei, niin taatusti ainakin äiti kirjan lukee. Näissä vanhoissa saduissa ja lastenkirjoissa on vaan jotain niin vastustamatonta.
Kiitos siis kirjasta, Tarna! Kiitos myös ihanasta miitistä, loistavasta seurasta ja...niin...niistä kymmenistä kirjoista. Tätä kirjaa en tutkikaan peilin avulla. ;)

Luimme tämän...

...yhdessä...

...parin illan ajan iltasatuna. Ihana kirja, toden totta. Aivan mahdottoman kauniisti kirjoitettu satu sadusta. Upea kuvitus vielä kruunasi koko tarinan. Pidimme molemmat kirjasta. Se oli jotenkin niin kauniisti kirjoitettu, että en edes muista, koska viimeksi olen noin ihastellut kirjoitustapaa, olenko ehkä koskaan. Varsinkin kirjan alkupuoli oli kuin runoutta, vaikka tarinaa ei runomuotoon tai vaikeaselkoisesti ollutkaan kirjoitettu. Se vain oli itsessään hyvin sadunomainen,hauras ja kaunis, mutta myös tavallaan hauska ja mukaansatempaava. Jossain vaiheessa kirjan loppupuolella teksti ei enää tuntunut niin erityiseltä, mutta saattaa olla, että kirjoitustyyliin tottui.

Kaiken kaikkiaan ihan vastustamattoman upea satu, jonka soisin muidenkin lukevan. Villisti en siis totisesti aio kirjaa vapauttaa.
Tämä kirja oli aivan ihana! Kiitos Tarna - siis kiitos!!!

Tämä kirja ansaitsee uuden lukijan. Tiedän tarkalleen, minne Lammenpei menee seuraavaksi soittelemaan sadunomaisia sulosäveliään...

Ai olihan siellä kirjakin. Miuskis toi miittivihon ja kovasti mietin, että kylläpä se painaa, vihko siis. No kurkkasin kassiin että ei siellä muuta ole. Kotona sit kaivoin vihon ja ajattelin, että jopa on paksu. Ja tämä kirja oli siellä niin piilossa vihon alla, että meinasi ihan hukkua. Mutta nyt pelastettu ja laitettu siihen kasaan, joka kasvaa liian isoksi, muttei aikuiseksi.

Olipas kaunis satu. Ja samalla mukavan kansanperinteinen, tuli tuttuja kuten näkki ja vetehinen. Satu, jonka voisi nostaa nykyäänkin luettavaksi. Kiitos, että toitte tämän kirjan mulle, enhän muuten tietäisi tästä mitään :)

Löytyi toivelistalta, joten lähtee postin mukana.

postin mukaan, kun löytyi toivelistalta.

Kiitokset yllätyskirjasta! Vaikuttaa mukavalta. :)

Suloinen, oikein vanhanajan satu, joka oli paikoin jopa filosofinen ja muistutti ehkä ihan hitusen Pikku Prinssiä. Niinhän tietysti jokainen lapsikin on ihmisten maailmaan jostain pöllähtänyt ja kysellen tekee matkaansa täällä "ihmisten ilmoille". Kyllä tämän voisi nykyäänkin koulujen lukulistoille ottaa. Kuvitus oli kaunista.

Ei mennyt kaupaksi miitissä, joten mietin muita vaihtoehtoja.

Vien kirjan BC-kesäpäivien pöytään tarjolle.

katiko toi miulle Porin kesäpäiviltä!

Ei taida Valovilkku tätä nykyä vanhanaikaisiin satuihin taipua, mutta minä luin tämän suloisen sadun. Ihanan viaton satumaailma, jossa politiikassakin pyörii mukana satuministeri täydessä työn touhussa! Kirjassa viehättävää oli mm. luettavan tekstin kielen kauneus sekä sadun maailman huikea viattomuus. Ihana!

Kirjassa on alle 150 sivua, joten laitan tämän myös Helmet-lukuhaasteeseen kohtaan 48.

Vaihtohyllyyn.