Takakansiteksti:
"Kaikki on väliaikaista ja kaiken voi ostaa. Ihminen on tuote siinä missä muutkin, varustettu viimeisellä käyttöpäivällä. Siksi olen päättänyt jäädä eläkkeelle 33-vuotiaana. Se tuntuu sopivalta iältä herätä elämään."

Octave Parengo on menestyvä mainostyyppi, joka elää leveästi ja lujaa. Hän panee sinut haaveilemaan loputtomiin asioista, joita et koskaan saa. Päällisin puolin kaikki on hyvin, mutta sisimmässään hän on pohjattoman kyllästynyt itseensä ja elämäänsä.

8,99 € kertoo armottomasta maailmasta, jossa köyhät myyvät huumeita ostaakseen Niken lenkkarit, ja rikkaat myyvät samoja lenkkareita ostaakseen huumeita. Maailmasta, jossa sana Onni on Nestlen rekisteröimä."

Odotin kirjan olevan aika erilainen kuin se sitten oli. Takakannen teksti "8,99 € kertoo armottomasta maailmasta, jossa köyhät myyvät huumeita ostaakseen Niken lenkkarit, ja rikkaat myyvät samoja lenkkareita ostaakseen huumeita. Maailmasta, jossa sana Onni on Nestlen rekisteröimä." sai minut jotenkin kuvittelemaan kirjan enemmän selkeästi yhteiskuntakriittiseksi ja faktoja ja tosiasioita esitteleväksi. Valitettavasti vain 8,99 € pyöri liikaa päähenkilön ympärillä, huumeissa, naisissa ja niin edelleen. Pahinta kirjassa oli kai se, että olisin halunnut ajatella, ettei tuollaisia asioita tapahdu, että ne nyt vain esiteltiin kirjassa, koska haluttiin hätkähdyttää lukijaa. Ehkä haluttiinkiin, mutta kun näitä oikeasti tapahtuu.

Kirjan tärkein ansio oli mielestäni antaa muistutus siitä, miten koko maailma pyörii ostamisen ympärillä ja miten ihmiset saadaan mainonnalla haluamaan jatkuvasti uusia asioita ja olemaan aina tyytymättömiä niihin vanhoihin jo ostettuihin esineisiin.

Minulla on tätä kirjaa kaksi kappaletta ja laitan tämän toisen matkaamaan maailmalle. Toiseen varmasti tulen vielä joskus palaamaan. Shoppailuhimon iskiessä?

Jotenkin livahti tämäkin kirja kassiini, kun Turku ja Tampere viihdyttivät porilaisia upeassa miitissämme Porissa. Muistelisin hämärästi, että ennen tätä sivustouudistusta minulla olisi jopa ollut tämä opus toivelistallani, mutta en ole siitä varma. Törkkään listaan kirjoja hetken mielijohteesta. No, joka tapauksessa olen kirjasta ennenkin kuullut ja se vaikutti sopivan hämärältä, että se vakuuttaa minut. :)
Kiitos kirjasta ja mukavasta miitiiseurasta, Kipsu!

Vai niin. Että semmoinen kirja. Luulin etukannen Iltalehden sitaatin perusteella, että luvassa on satiiria, sekoilua ja naurua. Takakannen perusteella kuvittelin purevaa yhteiskuntakritiikkiä. No, mitä sitten jäi käteen. Järjetöntä kohellusta, viinaa, huumeita ja seksiä. Niin, ja sitä mainosmaailmaa. Taisi tuo huumori loppujen lopuksi olla niin mustaa, etten huomannut sitä huumoriksi. Anteeksi sivistymättömyyteni, mutta en saanut kirjasta irti juuri mitään. Odotin jotain ihan muuta, ja kun odotukset eivät kohtaa todellisuutta, joskus käy näin. En siis järin ihastunut kirjaan, mutta olen huomannut, että aika usein minulle jää hämäräksi ranskalaisten kirjailijoiden tuotokset. Johtuukohan se siitä, etten lue niitä ympäripäissäni tyhjien valkoviinipullojen keskellä..?

Oli silti jotain, mistä pidin. Nuo aivan järjettömät mainospätkät, joilla alustettiin aina alkavaa kappaletta. Niissä oli kummaa viehätystä. Niistähän se musta huumori taisikin löytyä! Varsinkin kirjan alussa kuvaillut mainonnan keinot mietityttivät. Totta taitaa olla joka sana. Pelottavaa. Yksi Octaven lausuma asia jäi myös mieleeni. Se kun on, surullista kyllä, niin totta: "Ensimmäistä kertaa maapallon historian aikana kaikkien maiden ihmisillä oli sama päämäärä: tienata tarpeeksi rahaa voidakseen muistuttaa mainoksia." Kammottavaa. Tämän kirjan jälkeen katsoo todellakin mainoksia ihan eri silmin.

Kiitos siis tästä erikoislaatuisesta lukuelämyksestä, Kipsu. Vaikka kirjan tarina olikin melkoista minäminäminä-ajattelua ja rietastelua, niin kyllä sieltä ne kultajyvätkin löytyivät. Luulen silti, etten tämän herran tuotoksia enempää lue...
Osallistun kirjalla myrtilluksen Aakkoshaasteeseen.

Lisäys 8.10.2011: Varattu ultimatemikalle, joka sanoi että hep.

Alle kymppi lähti postin matkassa kohti ultematemikaa, joka HEPpasi kirjan.
Mielenkiintoisia lukuhetkiä!

Kiitokset miumaumoulle, kun lähetit kirjan luettavakseni.

Ei se valkoviinikään auttanut - ainakaan minua. Jotenkin jäi saman toistamiseksi ja etäiseksi.

Tähän kirjaan tutustuu joku joskus.

Luin Beigbederin seuraavan kirjan. Sen verran hyvä, että tuli tämäkin napattua miitistä.

Lukuiloa