Leena Krohnin (s. 1947) laajan tuotannon tunnusmerkeiksi ovat nousseet älykäs pohdiskelu, pureva tyyli, vaivihkainen huumori ja kuulas kieli.
Krohn on saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja, kuten Finlandia-palkinnon teoksestaan Matemaattisia olioita tai jaettuja unia (WSOY 1992) sekä Lukiolaisten Nuori Aleksis Kivi -palkinnon Pereat mundus -romaanista (WSOY 1998). Hänen kirjojaan on käännetty viroksi, unkariksi, ruotsiksi, venäjäksi, japaniksi, latviaksi, ranskaksi, japaniksi (sic), englanniksi, tsekiksi ja norjaksi. Syksyllä 2004 Tainaron julkaistiin USA:ssa ja se sai siellä fantasia- ja scifi-kirjallisuuden tuntijoiden piirissä haltioituneen vastaanoton. Se oli muun muassa ehdolla World Fantasy Award -palkinnon saajaksi vuonna 2005.

Tainaron (1985) on Leena Krohnin läpimurtoteos. Se vie lukijan vertaansa vailla olevaan todellisuuteen. Inari Krohnin kuvittamassa juhlapainoksessa palataan Tainaronin tunnelmaan: todistetaan ennennäkemättömiä metamorfooseja, nautitaan oudoista sattumista ja pohditaan olemassaolon mahdollisuuksia. Nyt julkaistavassa Tainaronissa on mukana kaksi alkuperäisestä teoksesta puuttunutta kirjettä.
Tainaronin kirjeiden vastaanottaja jää nimettömäksi eikä hän koskaan vastaa kirjeisiin. Niiden kirjoittaja on saapunut valkoisella laivalla tuliperäisellä vyöhykkeellä sijaitsevaan, alati muuttuvaan Tainaroniin, mutta hän ei muista miksi. Hän potee koti-ikävää, mutta lumoutuu myös uudesta seudusta ja sen eläjistä: Jäärästä, epäilyttävästä neiti Pumilionista, Liikkumattomasta, Kuningatarkimalaisesta, Tulikärpäsistä, Outojen holhoojasta...
Tainaronin asukkaat ovat hyönteisen kaltaisia, mutta oudolla tavalla heidän kokemuksensa ja edesottamuksensa ovat tuttuja. Ne ovat samalla kertaa tarkkoja kuvauksia eräiden lajien elintavoista ja allegorioita tuntemastamme arkimaailmasta.

Kansi: Metti Nordin
Kannen kuva: Inari Krohn

Et ole paikassa vaan paikka sinussa.
Angelus Silesius

WILD RELEASE NOTES:

Pikku Peikon hyllyyn.

Nappasin kirjan mukaani, kun kävin Pikku Peikossa kahvilla. Tainaron on pitänyt lukea jo pitkään, ja nyt se tuli sopivasti vastaan.

Yritin lukea Tainaronia jo tässä joskus aikaisemmin, mutta se tuntui jotenkin hitaalta ja tylsältä. Arvelin, että ei vain ollut juuri silloin oikea hetki tälle kirjalle. Olin oikeassa.
Nyt kun tässä kuukausi sitten luin kirjan, pidin siitä. Mitenkähän kirjaa nyt kuvailisin? Se oli pohdiskeleva, kuvaileva ja vähän surumielinenkin. Samalla kuitenkin hymyilevä ja ihmettelevä.
Hyönteistietämyksessäni ei ole kehuttavaa, joten olisi mukavaa tietää, mitä kaikkia ötököitä kirjassa esiteltiin.

Niin, pidin myös Irina Krohnin kuvituksesta.

"Silloin kun olin toinen..."

Tykkään Krohnin kirjoista, mutta tätä en ole vielä lukenut. Jee! :) Otin tänään mukaan miitistä.