Takakansi:

”Tiedän nyt, että rakkauteeni on vastattu. Sen vuoksi minussa on tapahtunut täydellinen metamorfoosi.”

"Sodasta toipuva Suomi elvyttää kauppasuhteitaan ja kielenkääntäjä Karl Liljeqvist sodassa menneitä hermojaan. Karl uskoo uuteen aikaan ja uuteen keksintöön: Antabus on juuri rantautunut Suomeen. Karl pääsee lääkärin koekaniiniksi. Mutta kykeneekö lääketiede siihen mihin rakkaus ei kykene?"

WSOY, 2009.

Tämä oli aika erilaista Möröä kuin mitä olen aiemmin lukenut: -40-luvun Suomeen ajoittuva kirjeromaani, kuvaus alkoholismista ja jonkinlainen rakkaustarina.
Kirjassa olisi ollut aineksia aika mielenkiintoiseen tarinaan, mutta kokonaisuus tuntui sittenkin jaarittelevalta ja lähes pitkäveteiseltä. En pitänyt kummastakaan päähenkilöstä, vaikkakin alkoholisti Karl Liljequistin kautta Mörö kuvasi hienosti alkoholistin kykyä loputtomaan itsepetokseen. Nuori sairaanhoito-opiskelija Kaisi taas kuvattiin äärettömän naiivina ja rajattomana, epäammatillisena henkilönä.
Kirjeromaani, jossa oli vain toisen osapuolen kirjeet, oli jännittävä kirjallinen ratkaisu sinänsä, mutta rasituin pähkäilemään, mitä Kaisi oli Karlin kirjeiden välissä rakastetulleen kirjoittanut.

Kirja lähtee kanssani junamatkalle ja löytää toivottavasti uuden lukijan...

Wish list -kirja! Kiitos lukutuoli!

Minä taas pidin tästä kirjasta kovasti, vaikka pitkään lukisessa jatkuvat samankaltaiset kirjeet alkoivat pitkästyttää. Vaikka kirja oli hyvä, päähenkilön kaikkivoipaisuus ärsytti samoin kuin nuoren tytön naivius. Vai olisiko Kalle vaan pitänyt itseään ilmeisesti huomattavasti nuorempaa tyttöä raukempana kuin hän todellisuudessa olikaan? Pidin kovasti siitä sota-ajan jälkeisestä historiasta, jota kirja syötti suorastaan hienovaraisesti lukijalleen. Kahvissa pysymme, mutta hiivaa sisko lupasi toimittaa vasta jouluaatoksi....

Kiitos kirjasta vielä kerran lukutuoli! Seuraavaksi Beckylle.

Oi, lukematon Mörö! Ihanaa, kiitos Ale ja lukutuoli! Tämä vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Tänä kesänä olin tätä Kuuria vailla ;) Hieman erilainen Mörö tosiaan kuten lukutuoli totesi, mutta minäkin pidin kirjasta. Minua ei häirinnyt alun jälkeen se, ettei Kaisin vastauksia ollut kirjeiden muodossa. Kallen yksinpuhelu riitti. Kirjan teemoista alkoholismi sinänsä ei kiinnostanut vaan juurikin sodanjälkeinen elämä.

Miittaamme tänään Kirjurinluodossa. Jos ei miitistä löydy halukkaita ottajia, kirja saa jäädä kahvila Koivun pöytään etsimään uutta lukijaa.

Mörön kirjat tuntuvat tarttuvan mukaani... kiitos kirjasta, oli kiva tavata :-)