Isosta kierrätystapahtumasta bongattu.

Omapäisen rovasti Oskari Huuskosen toimittama toukokuinen vihkitoimitus Nummenpään hirsikirkossa keskeytyy ikävästi: kylän pitokokki ja häntä tavoitellut emokarhu hiiltyvät korkeajännitepylväässä. Pitokokin pihakuusessa vikisee kaksi orpoa karhunpentua. Toinen löytää kotinsa Ähtärin eläinpuistosta, mutta toinen saa kodin rovasti Huuskosen majasta. Nummenpään seurakuntalaiset näet haluavat tällä merkillisellä 50-vuotislahjalla näpäyttää tulisilla saarnoilla laumaansa ruoskivaa rovastia. Mutta rovastipa tykästyy Perhanaksi ristittyyn nalleensa jopa niin, että kriisiin suistuvalla miehellä on lopulta karhu, mutta ei vaimoa, kotia eikä työpaikkaa. Alkaa yhteinen vaellus. Oskarin opissa kontio pian hallitsee yhtä hyvin uskonnolliset rituaalit kuin kodin askareet ja tanssin askeleet. Rovasti ja karhu pärjäävät kuin veljekset, vaikka maailma villitsee Perhanasta itse Perkeleen.

Arto Paasilinnan karhunkierros valloittaa lukijat Vampulasta Välimerelle, Kyprokselta Kälmitunturille!

16.5 Mökkireissulla pysähdyimme Kuortin ABC:lla syömään ja sieltä nappasin mukaani tämän
vanhan Paasilinnan kirjan. Kirja lähtee mökille laiturilukemiseksi. Palaan kun luettu.

Mieheni luki tämän kirjan . Hänen kommenttinsa:
"Tyypillistä Paasilinnaa, ei parasta, mutta ei toisaalta hassumpi.
Sopivaa luettavaa 30-asteen helteessä mökillä. Kirja ei oikein ollut kestänyt aikaa. Kirja on kirjoitettu 1995 ja siinä oli mm. neukkuvitsejä, jotka on kuultu moneen kertaan eivätkä enää jaksaneet naurattaa."

Kirja jatkaa matkaansa, vapautan sen jonnekin Savonlinnassa.

Eipä nyt aivan Paasilinnan parhaita,mutta kyllähän tuon lukaisi. Pistän jossain vaiheessa, johonkinpäin suomea jatkamaan matkaansa.

Oskari Huuskosen suhde kesyyn karhuunsa vaikutti jokseenkin samalta kuin suhteeni kääpiömäyräkoiraamme jos ymmärrät mitä tarkoitan. Niin on inhimillisiä piirteitä tässäkin koirassa, kuten Perkele karhussa. Tämä kirja matkaa reissumiesten mukana Brittein saarille.