Viinakortti
|
Viinakortti
Buy from one of these Booksellers:
|
||||||||||||||||||||||
24 journalers for this copy...
|
|
|
|
|
|
Viinakortin nappasin, koska juuri eilen luin Kiiltomadosta Satu Taskisen arvion siitä. Se sai minut kiinnostumaan kirjasta. Ihan heti en valitettavasti ehdi siihen paneutua, mutta teen sen niin pian kuin mahdollista. Sitten (tai ehkä jo aikaisemmin, jotta asettaisin itselleni lukupaineita) taidan tarjota kirjaa foorumilla säteeksi. Tottahan tuore suomalainen romaani ansaitsee mahdollisimman paljon lukijoita. Ansaitsisi, vaikka se olisi vanhempikin. |
|
|
|
|
Motto on hyvä ja kertoo paljon; lukija tietää alusta alkaen, mitä on odotettavissa. Sen lähde, Erik Lindgrenin Kasvitarhakirja, Helmi Koskimiehen ja Eva Somersalon toimittama Keittotaito sekä itse viinakortti saivat minut epäilemään Hilvon kirjoittajanlaatua jossain määrin samanlaiseksi kuin omaani: pitää olla jotain konkreettista, mistä lähteä liikkeelle. — Huikea ero syntyy tietenkin siitä, että Hilvo kirjoittaa fiktiota, minä en. Hilvon lailla olen työni takia kolunnut mm. Kansallisarkistoa ja lukenut sodanaikaisia papereita. Samoja tekstejä olemme tuskin tutkineet, sillä Urhon kertomistyyli vaikutti minusta epäuskottavalta. Varsinaisessa sotapäiväkirjassa toki on aito tuntu, mutta muuten Urhon kerronta ei kuulosta oikein aikalaistekstiltä. Tyyliin tottui, eikä epäaitouden tunne enää sanottavasti häirinnyt. Ennen Viinakorttia luin siis Attentaatin, ja paria kirjaa aikaisemmin tutustuin Johanna Hulkon esikoisteokseen Säkeitä Pietärista. Vertailu on epäreilua, mutta aina siltä ei välty. Suomalaisesikoisia yhdistää mm. nykyisin vähän turhankin suosittu näkökulmatekniikka, Khadra puolestaan luottaa yhteen minäkertojaan. Kokeneen algerialaiskirjailijan ratkaisu miellyttää minua enemmän. Tottahan eri kertojien käytöllä on etunsa, ja Viinakortissa niiden käyttöä puoltaa jo kahdessa aikatasossa liikkuminen. Olisin silti toivonut ensimmäisten lukujen olevan vähän pidempiä; lukukokemus tuntui alussa hajoavan. Mikaelin ja Urhon kuvat alkoivat hitaasti hahmottua matkan varrella. Se vaati lukijalta hieman ylimääräistä sinnikkyyttä. Hilvo pitää itsensä kurissa ja pitäytyy tarkasti teemassa kasvattelematta rönsyjä. Niin tiukka rajaus tuntuu nykykirjassa virkistävältä mutta antoi samalla ainakin minulle pientä ihmettelyn aihetta. Viittaako kirjailija ihan tosissaan Ruotsin taudin (kuten eräs henkilöhahmoista sitä kutsuu) perinnöllisyyteen ja tarttuvuuteen? Ei varmaankaan, mutta moisen myötä romaaniin tarttui saippuaoopperoista tuttua piiri pieni pyörii -meininkiä. Halvalla tehtävässä sarjatuotannossa se selittyy tietenkin kustannusten karsimisella — eipähän tarvitse palkata kovin monia näyttelijöitä, kun kaikki tuntevat toisensa tavalla jos toisellakin. Kirjailija lienee taas keitellyt soppaansa mahdollisimman vähistä ainesosista ja halunnut kuvata nimenomaan yhtä vähemmistöä. Ratkaisu oudoksutti minua silti. Keitoksessa oli kumma sivumaku, olkoonkin että kyse on fiktiivisestä sopasta. Urho oli minulle Viinakortin ehdoton päähenkilö. Joissain kohdin hänen suhteensa Toivoon tuntui hyväksikäytöltä. Ehkä juuri se sai minut vaihteeksi testaamaan omia asenteitani kokeilemalla, miten suhtautuisin jos joko Urho tai Toivo olisikin ollut nainen. Ja kyllä, suhtautumistapani muuttui. Hävettävää mutta totta. (Edellisen — ja ensimmäisen — kerran tein muuten samoin kauan sitten luettuani Juha Itkosen esikoisen Myöhempien aikojen pyhiä. Sitä kokemusta reflektoin vieläkin, ja nyt kai täytyy lisätä myös tämä pohdittavien listalle.) Tarina Urhosta ja Toivosta toi väistämättä mieleen Brokeback Mountainin. Annie Proulxin novellikokoelma Lyhyt kantama tönöttää hyllyssä vielä lukemattomana, joten elokuvastahan minä puhun. Ei sillä, että olisin olettanut Hilvon ottaneen vaikutteita Proulxilta tai leffasta, mutta tarinoiden tunnelmassa on kieltämättä paljon samaa. En itse asiassa mainitsisi Brokebackia lainkaan, ellen äsken Hilvoa googlaillessani olisi eksynyt hänen blogiinsa. Maanantaina 19. huhtikuuta Hilvo selittää Viinakortin työstämisen olleen jo pitkällä, kun hän tutustui Ang Leen elokuvaan. Juu, hyvä niin. Mutta kun. Aina kun joku ryhtyy kyselemättä selittelemään tekemänsä ratkaisun motiiveja ja sanoo syyksi jotakin sellaista (edit. tai oikeastaan kieltää sellaisen mahdollisuuden), mitä en itse ole ensinkään kuvitellut, hän saa epäluuloni heräämään: tuohan kuulostaa puolustelulta. Ehkä joku on heittänyt Hilvoa Brokeback-olettamuksella, mutta kun hän ei sano sitä blogissaan. Olkoonkin, että blogimerkintä on kirjoitettu ”pienessä, mutta nopeasti hälvenneessä tuohtumuksen tilassa”, viimeistään kommentissa olisi merkinnän lähtökohtaa voinut vähän valaista. Semminkin, kun bloginpitäjä on kirjailija, kai sellaisen nyt luulisi vähän miettivän tekstinsä vastaanottoakin. Niin että Brokeback Mountain ja Viinakortti, hmm... ;) No nyt minä sitten rönsysin, enkä puutarhanhoidosta mitään tietämättömänä ryhdy kitkemäänkään. Valituksistani huolimatta tosissaan pidin Viinakortista. Kerronta sujuu, kieli on hyvää ja kuvaus tarkkaa. Erityisesti minua viehätti tarinan sitominen historiaan; olen tutkaillut suomalaisia sota-aikoja, ja toisenlainen näkökulma sotilaselämään tuntui piristävältä. Kirjan takakansikin on minusta hieno. Tärkeä asia sekin. :) Onhan Viinakortti kai myös Mikaelin kasvutarina, vaikka minulle se avautui sellaisena oikeastaan vasta kirjan lopulla. Mutta sitäkin upeammalla tavalla: nautin suunnattomasti hänen järjestämästään suuresta sovintoillallisesta. Kohtaushan on kertakaikkisen maittava. Kiitos, JHulkko, kiintoisasta lukukokemuksesta! Ja seuraavaksi Viinakortin antimista pääsee nauttimaan ruzena. Lukuiloa! Sami Hilvo Tammen sivuilla Viinakortti — Sami Hilvo kirjavideo.fi:ssä |
|
|
|
|
1) Tee kirjan journaaliin saapumisilmoitus heti (= mahd. pian) kun olet saanut opuksen hyppysiisi. 2) Lue kirja max. neljässä viikossa. — Tarpeen vaatiessa voin myöntää jatkoaikaa, mutta pyynnöstä. Ts. jos et selviä määräajassa, ota yhteys minuun tai kirjoita uusi journal entry, jossa kerrot viivästymisestä (ja mielellään myös esität lukuaikataulusi). 3) Kerro lukukokemuksestasi kirjan journaalissa. 4) Tarkista tästä entrystä, kuka on ringissä sinun jälkeesi (osallistujalista saattaa elää) ja ota häneen yhteys (sopiaksesi kirjan toimittamisesta) mielellään jo vähän ennen kuin kirja on lähtövalmiina. Paikkakunnan sisällä voivat osallistujat tietenkin muutella järjestystä järkevämmäksi. Yritän sitten päivitellä kirjan uutta kiertojärjestystä tänne. 5) Lähetä/anna kirja seuraavalle. Kuriirikyyti toki käy, mutta silloinkin kirjan pitäisi päästä perille parissa kolmessa viikossa. Ja kirjan lähettäjän huolehtii sen perillemenosta (so. tarvittaessa potki kuriiria.) 6) Älä unohda tehdä merkintää (joko editoimalla vanhaa tai kirjoittamalla uusi) kirjan journaaliin siitä, että olet (ja miten olet) toimittanut kirjan eteenpäin. 7) Muista, että nämä säännöt koskevat jopa sitä säteen toiseksi viimeistä. Peräpään pitäjähän saakin sitten tehdä mitä mielii. :) Osallistujat (Huom. Ei välttämättä vielä lopullinen järjestys. Muista tarkistaa sädejärjestys ennen kuin lähetät kirjan eteenpäin): • ruzena, Hämeenlinna • arjamaaria, Pori • miumaumou, Pori • aava, Jyväskylä • Jaatiina, Leivonmäki • Annimanni, Espoo (kaipaa listan loppupäähän) • Alejanda, Pori (toivoo jäävänsä säteen viimeiseksi)**Viinakortti on perillä.** Hyviä lukuhetkiä! Edit 18.5.10: Viinakortti selvisi postilaatikkoon asti tänään ja lähtee sieltä huomenissa matkaamaan kohti Hämeenlinnaa. Siitä tuli siten tämän vuoden 30. Keep Them Moving -haastekirjani eli 2010 KTMC #30. Edit 5.7.10. Säde on päättynyt. Kiitos kaikille osallistujille ja totta kai myös JHulkolle! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Released 2 yrs ago (5/24/2010 UTC) at by mail, A Bookray -- Controlled Releases CONTROLLED RELEASE NOTES:
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Released 1 yr ago (10/12/2010 UTC) at Helsinki, Uusimaa Finland CONTROLLED RELEASE NOTES:
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
1) Tee kirjan journaliin saapumisilmoitus heti kun olet saanut opuksen hyppysiisi. 2) Lue kirja max. neljässä viikossa. 3) Kerro lukukokemuksestasi kirjan journalissa. 4) Tarkista tästä entrystä, kuka on säteessä sinun jälkeesi (osallistujalista saattaa elää) ja ota häneen yhteys (sopiaksesi kirjan toimittamisesta) mielellään jo vähän ennen kuin kirja on lähtövalmiina. Paikkakunnan sisällä voivat osallistujat tietenkin muutella järjestystä järkevämmäksi. Yritän sitten päivitellä kirjan uutta kiertojärjestystä tänne. 5) Lähetä/anna kirja seuraavalle. Kuriirikyyti toki käy, mutta silloinkin kirjan pitäisi päästä perille parissa viikossa. Ja kirjan lähettäjä huolehtii sen perillemenosta (so. tarvittaessa potki kuriiria.) 6) Älä unohda tehdä merkintää (joko editoimalla vanhaa tai kirjoittamalla uusi) kirjan journaliin siitä, että olet (ja miten olet) toimittanut kirjan eteenpäin. 7) Muista, että nämä säännöt koskevat jopa sitä säteen toiseksi viimeistä. 8) Säteen viimeiselle jää kirja, ja toiveena on ollut ettei kirjaa aivan heti vapauteta villisti, eli foorumilla voi vielä kysellä uudestaan haluaako joku tämän kirjan lukea. Osallistujat oofiri Semming KatjaSaarikko Amynita Silkki erpax (Tampere) Kipsu (Tampere) Hyviä lukuhetkiä! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Released 1 yr ago (1/16/2011 UTC) at Helsinki, Uusimaa Finland CONTROLLED RELEASE NOTES:
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kirja lähteepi nyt testailemaan säteilyvoimaansa Pieksämäen kesäpäiville! Jos ei yksikään crossari siellä tunne tarinan tenhoa, niin jollakin muulla kontrolloidulla tavalla kirja löytänee vielä lukijansa. Kiitos kirjasta! |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Released 4 mos ago (1/2/2012 UTC) at Kuopio, Pohjois-Savo Finland CONTROLLED RELEASE NOTES:
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Released 2 mos ago (3/1/2012 UTC) at Kortteliravintola Kerttu in Turku, Varsinais-Suomi Finland WILD RELEASE NOTES:
|
|
|
|
|
|
|
|
|




























































