Syksyn 2009 esikoiskirjailijan Marjo Heiskasen romaani Idiootin valinta on epäsovinnainen romaani nelikymppisen Maisan ja hänen 14-vuotiaan Nisse-poikansa erikoislaatuisesta perheestä.

Idiootin valinta on romaani löytämisen ilosta, menettämisen surusta ja ahdistavista salaisuuksista.

--

Jos saa toivoa, ei villejä vapautuksia ainakaan aivan heti :)

Otin miitistä mukaani. Johanna Hulkko toi tämän kirjan miittiin ja toivoi, että se kiertäisi bookcrossaajalta toiselle ennen villiä vapautusta. Kirja lähtee säteenä eteenpäin.


Kirjan esittelystä Tammen sivulla: "Marjo Heiskasen epäsovinnainen esikoisromaani kertoo nelikymppisen Maisan ja hänen 14-vuotiaan Nisse-poikansa erikoislaatuisesta perheestä." Mitähän tässä mahdetaan tarkoittaa epäsovinnaisella? Tai erikoislaatuisella perheellä - ei kai nelikymppinen yksinhuoltaja ja 14-vuotias poika nykyaikana niin erikoislaatuinen ole?

Suurin osa kirjan teksteistä on 14-vuotiaan Nissen blogikirjoituksia. Kieli ja tyyli ovat juuri sitä mitä netissä eri yhteyksissä näkee, vittuineen ja hymiöineen... Vaikka ymmärrän tyylin tarkoituksen tässsä kirjassa ja vaikka tyyli on siinä mielessä toimiva, että välillä jopa tuntui kuin olisi lukenut blogikirjoituksia netistä, vierastan tyyliä kirjan kansien välissä - varsinkin kun suurin osa kirjasta on sitä. Välissä on Maisan mietteitä, mutta niitä oli huomattavasti vähemmän kuin Nissen osuuksia.

Kirja oli helppo- ja nopealukuinen - luin sen yhden iltapäivän ja illan aikana flunssaisena sängyssä maatessani, mutta... varsin pitkään luin tätä hiukan samalla tunteella kuin luen jotain epämääräistä nettijuttua katsoakseni, onko siinä jotakin sisältöä vai ei. Lähes kirjan loppuun asti odotin, tapahtuuko kirjassa todella jotakin, paljastuvatko esittelytekstissä mainitut salaisuudet - lopulta lakkasin odottamasta.

Kirja näyttää saaneen ihan hyviä arvosteluja, mutta ei ollut oikein minun kirjani.

Säteeseen on ilmoittautunut tähän mennessä:
Appelsiini (Valkeakoski)
Vinya (Turku)

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Säde lähti liikkeelle miitissä.

Osallistun tällä kirjalla Ylös, ulos ja lenkille-haasteeseen (#2). Tulin miittiiin kotoa kevyen pyörälenkin kautta...

Sädekirja miitistä mukaan. Oli mulla laukussa yksi kirja jo kesken, mutta avasinpa tämän sitten bussissa ja jäin aivan koukkuun! Taitaa saada nyt muut kirjat odottaa...

Tykkäsin kovasti, aivan hulvatonta luettavaa ja jotenkin oudolla tavalla mielenkiintoinen. En jaksaisi netistä kyllä lukea tuon kaltaista blogia, mutta näin kirjamuodossa se oli oikein viihdyttävää! :) Odotin minäkin mielenkiinnolla salaisuuksien paljastumista, mutta toistaiseksi ne paljastettiin vain lukijalle, ei Maisan ja Nissen kesken, mikä sinänsä on harmi, koska siitä olisi varmasti saanut mielenkiintoisia kohtauksia. Mutta toisaalta, hyvä kirja oli tällaisenaankin!

13.9.2010:

Kiitos, Appelsiini, kirja saapui tänään postissa! Menee TBR-pinoon.

---

20.12.2010:

Anteeksi, että kirja on juminut minulla näin kauan. Se on ollut kyllä luvussa jo hyvänkin aikaa, mutta olen paljon lukenut siinä ohessa. Nyt tämä on valmis etsimään uusia lukijoita seuraavassa miitissä. Välitän viestin, että kirja kulkisi vielä bookcrossaajalta toiselle ennen villiä vapautusta.

En tykännyt kirjasta hirveästi, koska tarina ei tuntunut vievän oikein minnekään. Suht uskottavasti vanhempi nainen pystyi kirjoittamaan teini-ikäisen pojan näkökulmasta, vaikka minusta poika kuitenkin oli vähän liian kypsä ikäisekseen. Nettikieli taas oli jonkin verran epäonnistunut, koska tunnistin itse käyttämiäni sanoja ja fraaseja, joita siis olen käyttänyt joskus teininä kymmenisen vuotta sitten. Uskoisin nettikielen siitä reippaasti muuttuneen, vaikka toki joitakin samoja juttuja käytetään edelleen. Maisa vaikutti aika pimeältä tyypiltä.

Kirja vapautuu ke 29.12. noin klo 15 Kuopion BC-tapaamisessa Rossossa.

Lähti mukaan BC-tapaamisesta.

Parempi kuin odotin. Teinin yksihuoltajuus ei liippaa edes läheltä saati sitten teiniys, etenkään poikuus. Oli vaikea aloittaa, mutta luin nopeasti. Nuorison kieli oli onneksi lähes kokonaan ymmärrettävää (ehkä johtui kirjoittajasta). Ehkä pitäisi lukea "epämieluisat" kirjat ensimmäiseksi, koska ne voivat yllättää positiivisesti. Suosittelen.
**************************************************************************************
Lähtee postitse seuraavalle lukijalle, arjamaarialle, joka valitsi kirjan 222 kirjaa rekisteröity -kisasta. Lukuiloa!

Kiitos, kirja odotti kiltisti monta päivää (?) kun tultiin kesäloma-ajelulta. Vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Meni ekat 70 sivuu ennen kuin tajusin, kuinka tätä kirjaa kuuluu lukea. Aluksi nimittäin takkusi kunnolla, koska blogitekstin kieli tuntui hankalalta lukea. Mutta sitten kieli joko muuttui tai minä totuin. Ja tajusin, ettei tässä kirjassa "kuulukaan" tapahtua mitään. Tämä vain on.

Kuitenkin kirja oli hivenen pettymys. Olisin kaivannut enemmän äidin puheenvuoroja, enemmän kuitenkin sitä tapahtumaa. Nyt ei oikein toiminut.

Tarjoan Porin miitissä eteenpäin. Uskon, että kiinnostusta löytyy.

Kirja ikään kuin livahti minulle miitissä. Kiitos. En kyllä yhtään osaa sanoa, mitä kirjalta odotan, mutta olen sen todennut olevan vain hyväksi, nimittäin lukea puhtaalta pöydältä.
Kiitos kaikille kierrättäjille!

Lisäys 16.9.2011: varattu seuraavaksi Anuliinille, kunhan vain itse saan tämän ensin luettua.

Hämmentävä lukukokemus. Luin kirjan tässä aamupäivällä ja olen yrittänyt jäsennellä ajatuksiani tarinasta. En vieläkään oikein osaa sanoa, pidinkö kirjasta vai en. Kuten sanottu, hämmentävää.

Ihan hirvitti aluksi lukea pojan blogia, missä hän ruoti äitiään. En pysty käsittämään, miten lapsi voi puhua noin rumasti omasta äidistään. Tai pystyn kyllä ymmärtämään, miksi hän ihmetteli ja parjasi äitiään, mutta en silti sitä käsitä. Johtuu varmaan siitä, että en voi kuvitella teinipojan ajatusmaailmaa. Ehkä pojat sitten ovat julmempia äideilleen, en tiedä. Itse joskus teiniplikkana jätin poikakaverini, kun hän puhui todella rumasti äidilleen. En sietänyt sitä silloin enkä kyllä siedä tuollaista käyttäytymistä nytkään. Saa nähdä, mikä riemu koittaa, kun oma lapsi on teini-ikäinen..

Mutta takaisin tarinaan. Kuten arja, myös minä totuin blogeihin ja sen lukemistapaan. Erityisesti pidin niistä pienistä tiedoista, joilla blogia alustettiin (siis ne mood ja music -jutut). Pidin myös kirjailijan tyylistä. Lukeminen oli vaivatonta ja tarinaan saattoi eläytyä. Itse juoni oli karmiva, vaikkei siinä hirveyksiä tapahtunutkaan. Säälittää äitiparka ja säälittää myös teiniangstinen pikkupoika. Äiti oli kyllä oikeasti ihan kajahtanut. Olisiko kriisiapu pahimpana aikana auttanut? Ilmeisesti hän ei paljoakaan saanut jutella asiasta ja se oli jäänyt kalvamaan (onpa vaikeaa kirjoittaa merkintää, ettei paljastaisi juonta). Toisaalta, heti kirjan alussa ollut äidin lapsuudenmuisto sai miettimään, että onkohan naisraukka ollut koko elämänsä melko lailla pallo kateissa. Onneksi kirjan lopuksi jäi sellainen toiveikas fiilis. Ehkä siis sittenkin pidin kirjasta. Oli se ainakin mieleenpainuva.

Kirja on edelleen varattu Anuliinille. Laitan kirjan postiin maanantaina.

Kirja lähti postin matkassa kohti Anuliinia.
Mielenkiintoisia lukuhetkiä!

Kirja tuli postin mukana. Kiitos kirjan postituksesta. Tämä nyt pysyy minulla jonkin aikaa, sillä on kirjaston kirjoja välillä luettavana. Laitan kyllä aikanaan kontrolloidusti eteenpäin.

Muoks. ti.3.7.2012 Kirja varattu hippakirjana Piikulle.

Yritin lukea tätä kirjaa nyt aamusta, mutta pääsin vain sivulle 43. Ei vain taittunut tällainen teksti.
Kirja saa matkata vihdoinkin eteenpäin.

Hippakirjana lähtee uuteen kotiin huomen aamulla. Hyviä lukuhetkiä kirjan parissa!

Kirja on täällä, kiitos Anuliini!

Outo juttu: en hirveästi pitänyt tästä kirjasta, mutta en silti saanut jätettyä sitä kesken. En ole paljoakaan tutustunut teinipoikien sielunelämään, mutta väitän silti että Nisse oli epäuskottava ihan jo musiikkimaustaan lähtien. Eikä olisi saanut elää 14-vuotiaaksi asti kahdestaan noin sekopäisen äidin kanssa. Molempia kävi sääliksi. Äitiä enemmän kuin Nisseä. Kuten aiemmat lukijat ovat jo todenneet, salaisuuksiinkin päästiin käsiksi, mutta mitään erityistä ei siitä huolimatta kirjassa tapahtunut. Mielenkiintoinen lukukokemus, sanoisin.

JHulkon toiveen mukaisesti tämä kirja ei vapaudu villisti ainakaan vielä. Se jatkaa nyt matkaansa marraskuun kirja-arvonnan voittajalle.

Kiitokset kirjasta, joka saapui osana marraskuun kirja-arvonnan satoa!

Lukuiloa löytäjälle!

Kirja löytyi kulttuurikahvila Laiturista. Otan mukaani, koska toiveessa oli ettei villejä vapautuksia, joten otan mukaani.

Lukuiloa Soozille!

Kiitokset kirjasta!