Alkuteos: The Emperor's Babe
Suomentaja: Anni Sumari

Takakansi:

Keisarin kullanmuru on historiallinen romaani, joka sijoittuu Rooman valtakunnan rajaseudulle, 200-luvun Londiniumiin eli Lontooseen.
Päähenkilö Zuleika on on intohimoinen nuori nainen, ärhäkkä ja teräväkielinen. Upporikas roomalainen aatelismies iskee silmänsä 11-vuotiaaseen tyttöön, nai hänet ja sulkee tytön mittailemaan ylellisen kotinsa tyhjiä huoneita orjajoukon palvelemana.
Siinä ei lohduta edes uskomaton sosiaalinen nousu.
Kaikki muuttuu, kun Zuleikan tapaan afrikkalaissyntyinen keisari Septimius Severus saapuu kaupunkiin. Keisari tuo nuoren Zuleikan elämään rakkauden ja intohimon - sekä hengenvaaran.

Keisarin kullanmuru on hauska, nokkela ja satiirinen romaani. Ja Bernardine Evaristo ihmeellinen tarinankertoja, jolle kaikki on mahdollista.
Romaani on runomuotoinen, mutta helppolukuinen. Lukijan huomio kiinnittyy koko ajan tarinaan, jota suvereeni kertoja kuljettaa.
Ilmestymisvuonnaan (-01) romaanin valitsi vuoden parhaaksi Britanniassa moni englantilaislehti, muiden muassa The Times.

Vivat Zuleika!

Etulieve:

BERNARDINE EVARISTO on syntynyt ja kasvanut Lontoossa, missä hän yhä asuu. Hän on kirjoittanut kirjojensa lisäksi mm. radiolle, teatterille ja lehtiin. Evaristo toimii vuonna -02 luovan kirjoittamisen professorina Columbia Universityn Barnard Collegessa. Hän on saanut useita palkintoja ja tunnustuksia.

Takalieve:

JOKAINEN KIRJOITTAMISEN KULTAINEN SÄÄNTÖ ON RIKOTTAVISSA
Keisarin kullanmurussa on runsaasti historiallisia anakronismeja: keisari esimerkiksi pukeutuu Armanin suunnittelemaan toogaan ja lähettää Zuleikalle kukkia Wild@heart -kukkakaupasta.
Kirjailija on kuitenkin uskollinen historialliselle paikallisvärille: muinaisen Londiniumin kadut ja kanavat sijaitsevat siinä, missä nykyään tiedämme niiden sijainneen. Katukuva tuoksuineen, väreineen, äänineen ja hajuineen maistuu muhevan aidolta. Ja ihmisten ammatit, sosiaaliset suhteet ja tapakulttuuri noudattelevat useimmiten historiallista totuutta.
Libyalaissyntyinen keisari Septimus Severus oli todellinen historiallinen henkilö.

Kovakantinen, kansilehdellinen kirppislöytö
Johnny Kniga Kustannus 2003, alkuteos 2001

Kirjailija Bernardine Evaristo Wikipediassa (englanniksi)

Häkellyttävä kirja. Luulin, että runomuotoinen romaani olisi raskas, mutta ei suinkaan. Se, että paljonko tässä nyt runoutta oli, on vähän niin ja näin. Se, että kirjoitetaan kaksirivisesti ei tarkoita sitä, että puhutaan runomuodosta. Toisaalta, onhan tämä alkuperäisesti saattanut olla riimitelty, en tiedä.
* * * * * * * * * * * * *
No nyt sitten täytyi lähteä guuglaamaan, että joskos löytäisi alkuperäistä tekstinpätkää. Ja löytyihän sieltä jotain. Kyllä se runomuotomaisempaa on kuin suomennoksessa. Täytyy silti nostaa hattua suomentajalle, koska hankalahan tätä on suomentaa. Tässä alkuperäinen pätkä prologista versus suomennos:

...thought I was getting past it.
Then I was sent off to a snooty Roman bitch

Called Clarissa for decorum classes,
learnt how to talk, eat and fart,

how to get my amo, amas, amat right, and ditch
my second generation plebby Creole.

Zuleika accepta est.
Zuleika delicata est.
Zuleika bloody goody-two shoes est.

But I dreamt of creating mosaics,
of remaking my town with bright stones and glass.

But no! Numquam! It’s not allowed.
Sure, Felix brings me presents, when he deigns

to come west. I’ve had Chinese silk, a marble
figurine from Turkey, gold earrings

shaped like dolphins and I have the deepest
fondness for my husband, of course,

sort of, though he spills over me like dough
and I’m tempted to call cook mid-coitus

to come trim his sides so that he fits me.
Then it’s puff and Ciao Baby!

Soliudoh, solitudee, solitudargh!

Ja suomennos samasta kohdasta:

...arveli että kyllä minä siihen tottuisin.
Sitten minut toimitettiin sen koppavan roomalaisen nartun

pitämään käytöskouluun, Clarissaksi häntä kutsuttiin,
siellä opin miten piti puhua, syödä ja piereksiä

ja taivuttamaan oikein amo amas amat, hylkäämään
moukkamainen toisen sukupolven kreolin kieleni.

Zuleika accepta est.
Zuleika delicata est.
Zuleika niin saatananmoinen namupala est.

Mutta minä unelmoin mosaiikkien valmistuksesta,
loisin kotikaupunkini uudelleen kirkkaista kivistä ja värillisestä lasista.

Vaan ei! Numquam! Sitä ei ole lupa tehdä.
Toki Felix tuo minulle lahjoja, silloin kuin vaivautuu

tulemaan länteen. Minulla on kiinalaisia silkkejä,
pieni marmoripatsas Turkista, delfiininmuotoiset

kultaiset korvarenkaat, ja tietysti
olen mitä syvimmin kiintynyt aviomieheeni

tavallaan, vaikka hän lätsähtääkin päälleni kuin taikina
ja kesken yhdynnän tekisi mieli kutsua kokki paikalle

silpaisemaan siivut hänen kyljistään niin että mahtuisi
minuun paremmin. Sitten ei muuta kuin puff vaan ja Ciao, beibi!

Yksinoi, yksinvoi, yksinaaargh!

Aluksi tosiaan pelkäsin kovasti, että tämä tulee olemaan pitkä ja raskas matka, mutta onneksi näin ei ollut. Oikeastaan vallan riemastuin tyylistä. Loppua kohdin se tosin alkoi puuduttaa, mutta kaiken kaikkiaan pidin kirjasta. Se oli jotain sellaista, mitä en ole koskaan ennen lukenut. Ja kun lukemisesta ja jälkimakustelusta on nyt kulunut pari päivää, pidän kirjasta vieläkin enemmän. Tekisi melkein mieleni nyt lukea tämä alkuperäiskielellä. Taidan sen jopa jonain päivänä tehdäkin.
Osallistun kirjalla myrtilluksen Aakkoshaasteeseen.

Varattu sannulille HEP-ketjussa.

Kirja lähti postin matkassa kohti sannulia, joka sanoi että hep. :)
Mielenkiintoisia lukuhetkiä ja helteistä heinäkuuta!

Iso kiitos miumaumou kirjasta! Jäin koukkuun luettuani pari sivua... Kieltämättä myös alkuperäiskielellä kirjoitettu kirja kiehtoo, sen verran värikästä on teksti suomeksikin!

Tykkäsin, tykkäsin, tykkäsin. Ei mitään keskivertokirjallisuutta... Ainoa syy, miksi kirja ei saa 10 tähteä on murre suomennettuna suomen murteille. Siis kamoon, joku brittiaksentti savolaisittain?? Tökkii pahoin, tosin epäilemättä murteita on vaikeeta kääntää. Pakko löytää vielä lukuun englanniksi, niin selviää sekin murreongelma :) Runomuotoisuus ei häirinnyt minuakaan, koska teksti ei ole runomitassa.

Nappasin mukaani tämän päivän Joensuun tapaamisesta.

Tämä pääsi luettavaksi samantein ja kieltämättä aluksi tämä tuntui hieman, köh, oudolta. Kirjoitustapaan pääsi kuitenkin nopeasti sisälle ja kirja oli yllätävän nopealukuinen ja varsin hilpeä. Kirja ei suomennoksena ole täysin runomittainen ja kieltämättä lukiessa tuli aika monta kertaa mieleen, että mitenhän tämä menisi alkukielellä. Jotenkin alkukielestä nimestäkin, ainakin minulle, tulee jotenkin ihan erilainen mielikuva kirjasta.

Kirjarepertuaari laajeni taas hieman. Tuskin olisin napannut tätä luettavaksi esim. kirjastosta, mutta bc-tapaamisen kuvaus kirjasta ja selailu saivat houkuteltua. Kannatti lukea.

Katsotaan löytäisikö tämä uusia lukijoita Jyväskylästä.

Kirjan nappasin mukaani Joensuun bc-tapaamisesta eli kirja on nyt Kuopiossa. Kerrassaan mielenkiintoiselta vaikuttaa :)

Siis aivan hulvaton ja hykerryttävän hauska. Onneksi kahvipöydän bc:läiset minulle tätä suosittelivat. Kirjan nimen ja takakannen esittelytekstin ensimmäisen lauseen perusteella olin nimittäin jo siirtämässä kirjaa pois ulottuviltani. Olipahan taas ihan jotain erilaista, mitä on aiemmin tullut luettua. Kiitos suosittelijoille ja kirjaa eteenpäin laittaneille :)

BC-tapaamisessa löysi uuden lukijan.

Kullanmurunen on nyt minun hyllyssäni!