Tuli taas unohdettua peruttaa kuukaudenkirja, mutta on niin kiinnostavan oloinen että...

Lokakuun 13.päivän aamuna 1991 isoäiti istuu tanskalaisen kotins keittiössä. Hän kirjoittaa muistilehtiöönsä asiat, jotka vielä pitää hoitaa: peruuta sanomalehti, ruusut talvikuntoon, koira. Kun isoisä herää, hän tietää, mikä päivä tänään on. Hän tiesi sen jo nukkuessaan.

He ovat päättäneet kuolla yhdessä. István sairauden vuoksi, Vera siksi ettei halua jäädä yksin. Heidät löydetään vuoteesta käsi kädessä.

Kuusitoista vuotta kaksoisitsemurhan jälkeen Johanna Adorján lähtee etsimään holokaustista selvinneiden ja kotimaastaan paenneiden unkarinjuutalaisten isovanhempiensa vaietun tarinan puuttuvia palasia. Syntyy surullinen ja kaunis kertomus hurmaavan mutt monella tavalla originellin avioparin suuresta rakkaudesta - ja jännittävä matka kirjoittajan omaan historiaan






Ahdistava. Tuntuu että kirjailija on kirjoittanut kirjan lähinnä itselleen ja perheelleen lohduksi. Surullinen tarina keskustelemisen tärkeydestä. Kuolleilta on vaikeaa tulla jälkikäteen kysymään.

ylös.