Noitanainen löytää näkijänlahjansa
"Maaren tarttui naisen ristinmerkkiä hapuilevaan käteen. - Uskallapas!
Jos vielä vähänkin ärsytät, langetan päällesi pahat kirot!"

Kun Lapinmaahan laskeutuu talviyö, Maaren tarpoo peskissään nietoksessa. Hän ei katsele taivaalla leimahtelevia revontulia eikä kuuntele metsikössä huhuavan huuhkaimen öistä huutoa vaan puristaa kätensä nyrkkiin ja tihentää tahtiaan kohti salaista kohtauspaikkaa. Enää hän ei suostu odottamaan vaan vaatii selvän vastauksen. Onko hänellä samaanin lahjat vai ei?

Maarenilla on palava into oppimiseen ja ymmärtämiseen. Suvussa on ollut suuria tietäjiä, mutta kukaan ei rohkaise häntä samalle tielle. Kuinka voisikaan, Maarenhan on pelkkä tyttö.

Jos oma suku ei opeta, oppi on haettava muualta. Löytyy yllättäviä kumppaneita ja opastajia, onhan laaja Lapinmaa täynnä tuonpuoleisen väkeä: maahisia, staaloja, seitoja, haltioita ja manoja. He kuuluvat arkeen siinä missä porot, hanget, taivaan revontulet ja purojen kirkkaat vedetkin. Maaren oppii pian, etteivät tututkaan asiat ole aina sitä, miltä näyttävät.

Häntä askarruttaa, mihin hän voi käyttää uusia tietojaan ja taitojaan ja onko hänestä tietäjäksi. Sitä hän ei osaa edes aavistaa, kuinka hänen käy kun hän rakastuu vieraaseen mieheen.

Paula Havasteen historialliset romaanit tarjoavat kiehtovaa ajankuvaa ja elävää tietoa Lapin rikkaasta menneisyydestä ja uljaasta luonnosta. Sarjan neljäs osa on itsenäinen lukuromaani, josta voi halutessaan löytää yhtymäkohtia sarjan edellisiin osiin.

Lapinmaa-sarja:
Kymmenen onnen Anna (2003)
Kotasavun Marja (2004)
Lapinmaan Nilla (2005)
Maaren, samaanien sukua (2008)

Kovakantinen kirjastopoisto
Gummerus 2008

Kiehtova kirja. Tiedän hävettävän vähän Lapista ja sen historiasta, ja tämä kirja valotti monia asiaoita. Useat nimitykset olivat minulle vieraita, mutta asiayhteyksistä saattoi päätellä, mistä on kyse. Taikauskoisuus ja eri henkiolennot ohjasivat ihmisten elämää ja tietäjät olivatkin hyvin arvostettuja. Niin, paitsi naistietäjät. Sellaisia ei voinut olla, koska tietäjyys kuuluu miehille, kuinkas muutenkaan. Maaren kulki kuitenkin omia teitään. Minkäs hän sille mahtoi, että oli tietäjän lahjat. Jotenkin Maarenin elämä vain soljui eteenpäin, kun odotin, että hän tekisi jotain todella suurta. Kaikki loitsut ja taiat olivat parhaimmat osuudet kirjassa ja ne kauniit maisemakuvaukset. Itse juoni aina välillä tökki, mutta huomasi kyllä, että kirjailija oli pohjatyönsä tehnyt.

Osallistun kirjalla Amynitan Erilaiset kulttuurit -haasteeseen. Vaikka tässä kulttuuri ei ole toiselta puolelta palloa, saamelaisuus on kuitenkin minulle vieras. Jopa nimet ovat outoja, kuten Oula, Taute tai vaikka Nirka. Tämän kirjan innoittamana aion tutustua muihinkin Lapinmaa-sarjan kirjoihin. Kirja oli siis hyvä, joskaan ei loistava, mutta niin kiehtova muinaisine uskomuksineen.

*** 25.9.2012 varattu Hep-kirjana MMunsterille ***

Ja niin lähti Maaren loitsemaan MMunsterille. Otti tietäjä vielä pussukankin mukaan. ;)
Mielenkiintoisia lukuhetkiä ja (edes joskus) sateetonta syksyä!

Kiitos todella paljon mielenkiintoiselta vaikuttavasta kirjasta ja ihanan pirteästä pussista! :) Toivottavasti kanini ei vain halua maistella sitä. :O

Tämä on liian pitkään odottanut tbr-pinossa, joten aika antaa kirjan mennä. Kirja lähtee yövieraani mukana kohti uusia seikkailuja!