Otava 1999. 192 sivua.

Tapahtumapaikka maan ääri on pieni siperialainen kaupunki Nahodka, johon ylioppilas Lennart Falk on lähtenyt onneaan etsimään ja jossa myös lääkäri Theodor Gantz, hänkin Helsingistä, työskentelee. Aluksi kirjan äänessä on Helsinkiin palannut Gantz, ja vuosi on 1878. Varsinainen tarina tapahtuu Nahodkassa elokuusta lokakuuhun 1871, ja sen kertoo murhaajan murjoma Falk. Maan ääreen päädytään lopuksikin, ja viimeinen puheenvuoro on Gantzilla.

Vaikka aikakehys on selkeä, tarinankaari on hyvin silputtu. Niin tapahtumista kuin henkilöistä oli alkuun vähän työlästä saada kuvaa. Mutta siitäpä olikin kysymys: Lennartin yrityksistä päästä perille olemisestaan, päänsisäisestä itsestään ja siitä mitä omatunto sanoo. Teksti koostuu kertojan sisäisessä puheessaan kertaamista episodeista ja tapahtumia jossittelevista muistiinpanoista. Tarina on kyllä murhamysteeri, mutta ratkeaa lopuksi jos ollenkaan, eikä ole mikään trilleri eikä varsinkaan koukuta.

Carlsonin teksti on aforistisen hienoa ja ekonomisen kuvailevaa. Tsaarinajan Venäjän siperialaiskaupunki hahmottuu niin pienillä vedoilla ja Carlson kuvaa sitä niin nokkelasti, että en tiedä onko hän tehnyt todella suuren ja hyvin naamioidun taustatyön vai vetäissyt kaiken hatusta! Pidin tekstistä tosi paljon. Ja loppujen lopuksi pidin koko kirjastakin, vaikka se ei ensin tuntunut oikein vetävän. Kun kerrontatapaan tottui, kirjan omaperäinen rakentelu tuntui taidokkaalta.

-ruzena

Teos sai Finlandia-palkinnon 1999 (diktaattorina Erkki Liikanen).
Alkuluku: Maan ääreen

Ansioituneelle kirjojen liikuttajalle :)

Kiitos ruzena. Tämäkin on aivan Ale-kirja ja tällä Alella ei ole mitään tekemistä alennusmyyntikirjan kanssa. Juuri sitä, mitä Ale tykkää lukea!

Kiitos myös kaikesta muusta paketin sisällöstä!

Voittajan on helppo hymyillä :D

Tämä kirja ei päästä lukijaansa helpolla. Jos vähänki herpaantui, tarina eksytti ja joutui oikein tekemään töitä, että pääsi jälleen kartalle. Minun piti oikein muistuttaa itseäni, että tapahtumat olivat Siperiassa. Jotenkin mieleen meinasi pureutua Terijoen pitsihuvilat ja ylettömän lämpimät kesät (liekö tällä poikkeuksen iahnanlämpimällä kesällä osuutensa?). Kirjan teksti oli kaunista ja utuista. Jos tämä kirja olisi maalaus, se olisi hyvin Monetin lummetaulujen kaltainen.

Kiitos ruzena lukuelämyksestä. Villisti en tätä kirjaa tahdo maan ääriin päästää. Vapautuu varmaankin miitissä tai postitse jonnekkin tämän maan ääreen.

Kirjahyllyssä alakerrassa. Hyvää matkaa kirjalle!

Tämä kirja on ehkä käynyt jossain ja palannut takaisin vaihtohyllyyn? Siellä se nyt nökötti, ja minä kun kaipasin hyvää luettavaa niin nappasin sen mukaani miitatessamme Petrassa eilen.