Sadan vuoden yksinäisyys
1 journaler for this copy...
Espanjankielinen alkuteos Cien años de Soledad ilmestyi 1964. Ilmestynyt ensimmäisen kerran Suomen kielellä WSOY:n kustantamana 1971. WSOY, 1973. Suomentanut Matti Rossi. 414 s.
Suuren kolumbialaisen kertojan, vuoden 1982 Nobelin palkinnon saajan pääteos ilmestyi 1967, mutta sillä on jo legendaarinen maine. Macondo on huohottavan viidakon keskellä torkkuva kolumbialainen kyläpahanen, pienoismaailma, jonka ihmisten ja vaiheiden läpi García Márquez sanoo sanottavansa. Sadan vuoden yksinäisyys on sukukronikka, kertomus merkillisestä Buendíojen suvusta, yksinäisyyteen tuomituista väkevistä persoonallisuuksista, joiden mukana Macondo syntyy, kasvaa, kokee kukoistuksensa ja kuolee, liukenee neljä vuotta kestävään sateeseen. Värikkään fantasiaryöpyn keskeltä erottuvat Kolumbian lähihistorian ääriviivat, pitkä sisällissota, uuskolonialismin mukanaan tuomien ulkomaisten liikeyritysten esiinmarssi, banaanikuume, työläisten joukkomurhat ja yleinen moraalinen rappeutuminen.
Luin kirjan silloin, kun se ilmestyi ja pidin hyvin paljon lukemastani. Kirja on paljon luettu ja monissa käsissä kulkenut ja siihen liittyy varmasti monia muistojakin, mutta lähetän sen kuitenkin matkaan.
Suuren kolumbialaisen kertojan, vuoden 1982 Nobelin palkinnon saajan pääteos ilmestyi 1967, mutta sillä on jo legendaarinen maine. Macondo on huohottavan viidakon keskellä torkkuva kolumbialainen kyläpahanen, pienoismaailma, jonka ihmisten ja vaiheiden läpi García Márquez sanoo sanottavansa. Sadan vuoden yksinäisyys on sukukronikka, kertomus merkillisestä Buendíojen suvusta, yksinäisyyteen tuomituista väkevistä persoonallisuuksista, joiden mukana Macondo syntyy, kasvaa, kokee kukoistuksensa ja kuolee, liukenee neljä vuotta kestävään sateeseen. Värikkään fantasiaryöpyn keskeltä erottuvat Kolumbian lähihistorian ääriviivat, pitkä sisällissota, uuskolonialismin mukanaan tuomien ulkomaisten liikeyritysten esiinmarssi, banaanikuume, työläisten joukkomurhat ja yleinen moraalinen rappeutuminen.
Luin kirjan silloin, kun se ilmestyi ja pidin hyvin paljon lukemastani. Kirja on paljon luettu ja monissa käsissä kulkenut ja siihen liittyy varmasti monia muistojakin, mutta lähetän sen kuitenkin matkaan.
Journal Entry 2 by myrtillus at -- Jonnekin Kankaanpäässä in Kankaanpää, Satakunta Finland on Sunday, August 5, 2012
Released 11 yrs ago (8/6/2012 UTC) at -- Jonnekin Kankaanpäässä in Kankaanpää, Satakunta Finland
WILD RELEASE NOTES:
Osallistun tällä vapautuksella pippiksen PATSASVAPAUTUSHAASTEESEEN.
Kirja jäi Rauhankyyhky patsaalle.
Reijo Paavilainen, Pertti Mäkinen
RAUHANKYYHKY 2006
Rauhankyyhky on Puolustusvoimien Kansainvälisen Keskuksen toimesta tilattu suomalaisen rauhanturvatoiminnan 50-vuotismuistomerkki. Veistoksen ympäristön on taiteilijoiden kanssa yhteistyössä suunnitellut kaupunginpuutarhuri Ilpo Möttönen. Sijoituspaikkaa etsittäessä eräänä vaihtoehtona oli Keskuskadun päätteenä olevan uuden hautausmaan ”Valkoinen kallio”. Siitä luovuttiin, koska tämän taideteoksen haluttiin symboloivan rauhaa yleisemmin eikä muodostuvan hautamuistomerkin kaltaiseksi. Juhlavuoden aikana vireillä oli nimittäin toinenkin muistomerkkihanke. Helsingin Hietaniemen hautausmaalle haluttiin
pystyttää muistomerkki operaatioissa menehtyneiden rauhanturvaajien muistoksi. Kyseinen kuvanveistäjä Matti Peltokallion tekemä muistomerkki paljastettiin toukokuussa 2006.
Reijo Paavilainen ja Pertti Mäkinen ovat luoneet teokseen yksinkertaisin keinoin puhuttelevan, katsojalle helposti avautuvan symboliikan. Graniittipylväiden eli ”kahden riitaisan osapuolen ” välissä lentää pronssinen rauhankyyhky kuvaten YK:n rauhanturvatoimintaa. Teokseen kuuluu kaareva penkki, jolla voi viivähtää teoksen äärellä. Teostiedot on kaiverrettu kivipaaden kylkeen.
Kirja jäi Rauhankyyhky patsaalle.
Reijo Paavilainen, Pertti Mäkinen
RAUHANKYYHKY 2006
Rauhankyyhky on Puolustusvoimien Kansainvälisen Keskuksen toimesta tilattu suomalaisen rauhanturvatoiminnan 50-vuotismuistomerkki. Veistoksen ympäristön on taiteilijoiden kanssa yhteistyössä suunnitellut kaupunginpuutarhuri Ilpo Möttönen. Sijoituspaikkaa etsittäessä eräänä vaihtoehtona oli Keskuskadun päätteenä olevan uuden hautausmaan ”Valkoinen kallio”. Siitä luovuttiin, koska tämän taideteoksen haluttiin symboloivan rauhaa yleisemmin eikä muodostuvan hautamuistomerkin kaltaiseksi. Juhlavuoden aikana vireillä oli nimittäin toinenkin muistomerkkihanke. Helsingin Hietaniemen hautausmaalle haluttiin
pystyttää muistomerkki operaatioissa menehtyneiden rauhanturvaajien muistoksi. Kyseinen kuvanveistäjä Matti Peltokallion tekemä muistomerkki paljastettiin toukokuussa 2006.
Reijo Paavilainen ja Pertti Mäkinen ovat luoneet teokseen yksinkertaisin keinoin puhuttelevan, katsojalle helposti avautuvan symboliikan. Graniittipylväiden eli ”kahden riitaisan osapuolen ” välissä lentää pronssinen rauhankyyhky kuvaten YK:n rauhanturvatoimintaa. Teokseen kuuluu kaareva penkki, jolla voi viivähtää teoksen äärellä. Teostiedot on kaiverrettu kivipaaden kylkeen.