Esittelyteksti Otavan nettisivuilla:

"Hyvästi seksi, baari-illat ja juttukeikat. Tervetuloa puklurätti, äidinmaidonvastike ja Teletapit. Mutta mistä hitosta tällainen äijä löytää ne kivikautiset äitigeenit?"

"Avioliitto. Asuntolaina. Auto. Toimittajana työskentelevän Antti Pasasen elämä on mallillaan ja Pia-vaimo viimeisillään raskaana.
Kunnes Naistenklinikan edessä kaikki muuttuu. Tuhiseva käärö syliinsä tyrkättynä Antti katsoo, kun taksin perävalot häipyvät näkyvistä, taksin takapenkillä Pia ja heidän tulevaisuutensa ydinperheenä.
Elämä vauvan alias Paavo Pasasen ehdoilla alkaa, eikä Antilla ole aavistustakaan, mitä se tulee häneltä vaatimaan."

Pehmeäkantinen ennakkokappale, Otava, 2010, 383s.

Tämä ensimmäinen Hietamieheltä lukemani kirja oli iloinen yllätys! Teksti kuvaa hauskasti ja aidosti lapsiperheen arkea, vaikkakaan isän ja vauvan muodostama pienperhe ei edusta tyypillistä perherakennetta. Olen alkanut arvostaa kirjoja, joihin eläytyy, ja joita kahmii nauttien - tämä oli sellaista helppoa lukemista parhaimmillaan. Omista vauvaperheajoista on jo aikaa, mutta tämä kirja palautti muistoja niistä vähemmän auvoisista päivistä, jolloin elämä tuntui pyörivän pelkkien rutiinien ympärillä ja jolloin kaipasi lyhyitäkin aikuisia kontakteja.

Kirjassa oli realistinen ote, mutta vähän epäuskottavana koin äidin lähes totaalisen katoamisen isän ja vauvan elämästä lapsivuodepsykoosin jälkeen. Käsitykseni mukaan synnytyksen jälkeisen masennuksen ja lapsivuodepsykoosien hoidossa on nykyisin hyvinkin perhekeskeinen ote - tässä kirjassa isä kuvaa vain pari kertaa jutelleensa osastolla vaimoaan hoitaneen lääkärin kanssa ja lapsen yksinhuoltajuuden siirtyminen isälle kuittautuu yksittäisenä lastensuojeluihmisten tapaamisena.
Pieni epäuskottavuuden maku liittyi myös hiekkalaatikkoäitien maailmaan, jossa yksi lääkäriäiti esiintyi toisille vanhemmille Siwan kassana ;)

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Tämä kirja kaipaa uusia lukijoita ja lähtee nyt matkalle etsimään niitä :)

Ei voi olla totta! En uskonut silmiäni, kun avasin kirjekuoren. Yösyttö! Osu ja uppos lukutuoli. Kiitos!

Muistan, kuinka kerran ihmettelit wishlistin nopeutta saadessasi Revon kirjan. Nyt on minun vuoroni ihmetellä samaa. Yösyttö ei kauaa ehtinyt toivelistalla vanheta ja lukuunkin se pääsee heti kesken olevien parin kirjan jälkeen.

En muista, olisiko koskaan mikään kirja itkettänyt ja naurattanut näin paljon. Ensin itkin, kun Pasanen huomasi valoa tunnelin päässä istuessaan Jönnin puison penkillä ja kohta nauroin tikahtuakseni, kun sama mies yritti tilata kuukuppeja kahvimukeiksi.

Minäkin istuin Jönnin puistossa haukkumassa miehiä, ihmettelemässä Julia-Kauppakassin elämää ja ärsyyntymässä Pihla-Puolukan vihreydestä. En tiedä, olisinko ollut vahingoniloinen vaiko vaivautunut, kun Nelli-Tupperware huusi PÄÄ KIINNI NYT PIHLA! keskusteluun osallituvalle Pihla-Puolukalle enkä tiedä miten jengi olisi ottanut minut vastaan sinne penkin reunalle. Aivan ihana kirja! Hetken ajan minäkin olin verkostoitunut kotiäiti. Nyt täällä ei verkostoidu muut kuin nurkat hämähäkinseiteistä. Tämän kirjan jälkeen tunnen itseni suorastaan yksinäiseksi.

Koska kirjalle ei voi antaa sataa tähteä, joudun antamaan vain kymmenen. Yösyötön jälkeen mikään kirja ei tunnu hyvältä vähään aikaan.

Kiitos tästä aivan mahtavasta lukukokemuksesta lukutuoli. Annoin kirjan tutulle lainaan. Sitten se jatkaa matkaansa Helsinkiin perheeseen, johon odotetaan kesävauvaa.

p.s. Itse kerron hiekkalaatikon reunusväelle olevani joko maanmittari tai kartanpiirtäjä. Olen huomannut, että maanmittausinsinööri tai pelkkä insinööri koetaan ufoksi äitinä. Maanmittari hyväksytään ja kartanpiirtäjähän on ilmiselvästi nainen. Ja en muuten valehtele yhtään, sillä minulla on myös kartanpiirtäjän koulutus ;D

Kirja tuli ja meni. Pyörittelen täällä näköjään jotakin epämääräistä bc:n ulkoista rinkiä :D Pääasiahan silti taitaa olla, että kirja kiertää. Eli kaveri antoi kirjan takaisin ja naapuri nappasi sen hetimiten hyppysiinsä. Kirjan pitäisi palautua takaisin jossakin vaiheessa ja jatkaa sitten kohti Helsinkiä. Harvoin jollakin kirjalla on näin kova suksee. Kiitos lukutuoli. Annat useammalle porilaiselle lukuelämyksen.

Yösyöttö pyörii. Naapuri toi ja toinen vei.

Ja minä nappasin tämän Alen AVL-hyllystä hänen kehujen kera. Unohdin journaloida tämän hyllyyni aikaisemmin. Vauvakuume on minulle vieras käsite mutta Alen baby oli niin söpö että kyllä minä tähän putkeen yhden yösyötön voin lukea. Kiitos!

**Ale varoittikin aikaisemmista journaleista: En siis ole se helsinkiläinen jolle odotetaan kesävauvaa. Toisaalta jos oikein miettii niin tuo Ale on sellainen meedio että ihmeitä tapahtuu. Onko se tässä tapauksessa sitten hyvä vai huono... Ehkä Ale tarkoitti kesäHAUVAA? Eiks niin? Helpotuksen huokaus, mä jo kerkesin luulla!

No jo on aikoihin eletty! Minä nautin kirjan lukemisesta todella paljon. Aloitin kirjaa toissa iltana kun kello näytti jo muutenkin liikoja ja havahduin kun tajusin etten voikaan lähettää alelle tekstiviestiä, kello oli jo ihan liikaa! Jatkoin eilen kun "pakolliset" jutut oli tehty, pyykit ripustettu, kahvi juotu pannusta, tiskit siivottu, tiesin että muuten olisi kaikki jäänyt kesken kun lukeminen imaisisi.

Luin tätä kuin parastakin jännistysnäytelmää, elin ihan täysillä mukana vaikka vauvan arjesta minulla ei ole kokemusta kun kolmen päivän ajalta Porissa ja olen yleensä mielummin lässyttänyt koirille kuin vauvoille. Samastua en pystynyt kehenkään mutta silti kaikki hahmot olivat mielenkiintoisia ja uskottavia minulle. Ainoa asia joka vähän häiritsi oli, miksei Antti voinut aikaisemmin kertoa totuutta.

En epäilisi jos havahtuisin viikon kuluttua miettimään mitähän Antille ja Paavolle kuuluu. Kiitos Ale loistavasta kirjasta!

Otan mukaan illan tapaamiseen.

Kirja lähti mukaani miitistä. Kiitos!

Huh helpotusta, taas hyvä Hietamies yhden kammottavan jälkeen. Jos minulla ei olisi ollut aiempia hyviä kokemuksia Hietamiehen kirjoista, olisi tämä taatusti jäänyt lukematta typerän Teräsmiehen morsiamen jälkeen. Mutta tämän siis luki oikein mielellään!

Paitsi että ovatko naiset muka oikeasti tuollaisia tarkkasilmäisiä ajatustenlukijoita? En minä ainakaan, enkä ole huomannut muidenkaan tuntemieni naisten olevan...

Kirja lähtee yllätysräpäkkinä maailmalle. Mukavia lukuhetkiä!

Oi kiitos! Olen halunnut jo pitkään lukea tämän, ihanaa! Kiitos Duffis!

Pidin tästä kirjasta kovasti, tosi mielenkiintoinen ja lämminhenkinen, koskettava, mutta hauskakin!

Lähtee Duskiskalle postitse.

Kirja tuli perille. Kiitos kaunis! Vastaräpäkki lähtenee matkaan ensi viikon aikana. :>

Kuukausitolkulla teki mieli lukea tämä, mutta aina tunki jotain rinkikirjaa väliin tai podin huonoa omaatuntoa niistä bc-kirjoista, jotka olivat lojuneet hyllyssä tätä kauemmin, joten aina vain lykkääntyi tämän lukeminen. Mutta kun vihdoin sain aloitettua, luin tämän putkeen yhdessä päivässä. Viihdyttävää ja koskettavaa luettavaa. Paikoin myös nauratti, mm. ne leikkipuiston stereotyyppiset äidit. Tää vois olla hyvää pakollista luettavaa kaikille, joilla on epärealistisia kuvitelmia vauva-ajan auvoisuudesta. :P

Kirja oli ehkä vähän turhan pitkä, muttei kuitenkaan pitkäpiimäinen. Tämä oli eka lukemani HIetamiehen kirja ja kyllä sen verran paljon tykkäsin, että voisin lukea Hietamieheltä jotain muutakin.

Seuraavaksi toukokuulle. Hyviä lukuhetkiä. :)

Kirja odotti lomalta palaajaa eteisen matolla. Kiitos kirjasta, uskoisin tykkääväni, mutta palataan siihen sitten, kun olen kirjan lukenut.

Edit 3.1.2012 Luin kirjan innolla. Koskettava ja viihdyttävä tarina, halusin saada selville, miten Antti pärjää vauvan kanssa yksin. Ja tarinassa liikuttavinta olikin se, että eihän sitä yksin pärjääkään ja miten sitä apua ja tukea lopulta löytyi. Ihana naapurin perhe. Voi vertaistukea. Kirja jatkaa varmaan matkaansa aikanaan, en vielä tiedä minne.

Kirja lähti uudelle lukijalle miitissä. Hyviä lukuhetkiä!

Kiitos kirjasta, toukokuu. Nappasin siis tämän kirjan jo viikko sitten miitistä. Olen pahoillani, että kesti näin kauan tehdä päiväkirjamerkintä, kun en heti tehnyt, unohdin. Niin moni kehui tätä kirjaa miitissä, että tämän täytyy olla hyvä.

Suhtauduin epäilevästi, mutta kun kirjaa niin miitissä kehuttiin, pitihän se lukea. Kannatti, sillä pidin todella paljon kirjasta. Isän ja lapsen arki tuntui todenmukaiselta. Vaikka kirjassa tapahtui aivan tavallisia arkisia asioita, mielenkiintoni pysyi yllä.

Kirjassa käsiteltiin vakavia asioita, mutta se ei kuitenkaan ollut ahdistava. Pian jäädessä yksin hoitamaan vauvaa kyllä kauhistutti. Hoin, että hakekaa jo ihmeessä apua. Tuntuu, että todellisessakin elämässä kynnys avun hakemiseen on korkea ja leimautumista pelätään, Anttikaan ei kertonut totuutta vaimostaan. Ihmettelin, että miten ne vaimon ystävät sitten lopulta eivät enää ottaneet yhteyttä ja kyselleet. Ehkä he saivat kiertotietä tietää. Varmasti myös pelätään sitä, että lapsi otetaan pois, jos perheessä on jokin ongelma.

Antin ajatukset, kun hän oli ainoana miehenä jossain kerhossa, oli kuvattu hyvin. Hän ajatteli, että kyllä vauva on oikein puettu, siinähän tuijotatte. Varmasti tuijotettiinkin, mutta luultavasti osa tuijotuksesta oli Antin mielikuvituksen tuotetta. Luultavasti naiset tuijottivat pikemminkin Anttia kuin vauvaa. Sinänsä ikävää, kun kaikkien mielessä oli vain yksi kysymys: missä lapsen äiti on? Suoraan sanottuna olisin sitä minäkin ihmetellyt.

En yhtään ihmettele, että Antti ei uskaltanut mennä leikkipuistoon ilman Enniä. Leikkipuiston naiset tuntuivat minustakin aluksi hieman pelottavilta, mutta paljastuivat sitten ihan hyviksi tyypeiksi. Koin oikeastaan sympatiaa heitä kaikkia kohtaan, vaikka välillä joku vähän ärsyttikin.

Minua huvitti, kun Antti ihmetteli mistä löytää ne äitigeenit. Sittemminhän hän tajusi, etteivät uudet äiditkään välttämättä tiedä vauvoista mitään. Hänestä elämässä oli yleensäkin monia asioita, jotka vain naiset tuntuivat tietävän, varmasti niin on toisinkinpäin.

Kerta kaikkiaan todella ihana lukukokemus. Olisi vielä paljon lisääkin sanottavaa, mutta ehkä tämä jo riittää. :)

Kirja "meni kaupaksi" miitissä. Hyviä lukuhetkiä.

Kiitos! :) Omista yösyöttöajoista on vain reilu vuosi aikaa, joten aihe on vielä läheinen.

Edit 26.7.12 Lainasin kirjan kaverille, jolle aihe on varsin päivänpolttava.

Edit 21.11.13 Palautui minulle.

Olen tässä taas elellyt yösyöttöaikoja reilut puoli vuotta, joten tämä tarttui ajankohtaisena käteen. Tuli hieman yllätyksenä, että Paavon äidin poistuminen perheen kuvioista tapahtui niin surullisesti. Jotenkin odotin, että hän vain kyllästyi ja lähti, mutta ei sentään psykiatrisen osaston kautta. Vaikka itsellä ei mitään ihan noin rankkoja kokemuksia ole takana, niin tämä palautti taas mieleen sen, miten ahdistavaa esikoisen vauva-ajan ensimmäiset puoli vuotta oli. Esikoisvauvan äidiltä usein puuttuvat muutenkin vertaistoverit, mutta meidän kohdalle osui vielä muutto pojan ollessa 2kk ja kesälomatkin siinä alkoivat, jolloin kaikki mahdollinen järjestetty toiminta oli pääasiassa tauolla. Uuden taloyhtiön äidit häipyivät aamupäivisin kilometrin päähän leikkipuistoon, mutta minä en sinne useinkaan jaksanut lähteä, koska poika heräsi pahimmillaan kello viisi aamulla, jolloin olin itse koko aamun ihan horteessa, ja reissu olisi muutenkin sotkenut pojan aamupäikkärit ja muun rytmin. Lisäksi stressasin iltoja, jolloin mies oli töissä ja poika huusi kuin hinaaja vähintään puoli tuntia ennen kuin nukahti itkuunsa. Kaksi vuotta myöhemmin syntyneen tyttären vauva-aika oli jo huomattavasti helpompi. Tytön rytmi oli ihanteellinen ja hän nukkui aamulla pitkään (tässä vaiheessa poikakin nukkui jo seitsemään). Muutenkin hän oli temperamentiltaan helpompi vauva, vaikka on hänessä myöhemmin kyllä ollut omatkin haasteensa. Kuopus on tähän mennessä ollut kaikista helpoin tapaus. Hän jopa nukahtaa illalla nukuttamatta sänkyynsä. Ehkä osansa helppouteen tekee myös kokemus. Myös kuopus huusi parin kolmen kuukauden ikäisenä iltaisin, mutten mennyt paniikkiin vaan viritin mukulan kantoreppuun, annoin sen huutaa siinä ja ripustin samalla pyykkejä. Kai se siinä tajusi aina nopeasti, että ei tässä mitään hätää, kun äippäkin vain toimittaa normiaskareita, ja nukahti sitten. Viime aikoina olen vähän surullisena miettinyt omaa kokemattomuuttani esikoisen vauva-aikana. Onhan se toki niin, että esikoinen on aina se perheen harjoituskappale, mutta... No, mennyt mikä mennyt.

Paavon ja Antin arki sen sijaan oli täynnä itsellekin tuttuja hauskoja ja vähemmän hauskoja tilanteita. Meidänkin kotimme pursuilee näitä "pitäisi tehdä" -juttuja. Olen vasta nyt saamassa talvivaatteet jonnekin kaappeihin pois eteisestä pyörimästä, seuraavaksi pitäisi karsia kuopuksen laatikoista liian pienet vaatteet. Keskimmäisen vaatekaappi pursuilee myös. Alakerran makuuhuoneemme on oikein malliesimerkki siitä, että moni asia on vaiheessa: puhtaat pyykit odottavat viikkaamista, rikkinäiset vaatteet parsimista, osa tavaroista on menossa kirppikselle jne. Muisti pätkii, niin kuin Antillakin ja muistilistat häviävät jonnekin. Eilen illalla havahduin siihen, että samalla hetkellä, kun laitoin keskimmäiselle tiivistemehua, valvoin sitä, etteivät esikoisen ja kuopuksen leikit mene olohuoneessa liian riehakkaiksi ja ettei keskimmäisen nakki kuumene mikrossa liikaa. Keskimmäinen yritti siinä sivussa selittää jotain, mutta ilmaisesti huomasi, että äiti on jostain syystä vähän poissaoleva :D. Jotta kun tuo aivokapasiteetti on jatkuvasti tehokkaassa käytössä, niin eipä se ole ihme, että kaikki "vähemän tärkeät" asiat tuppaavat unohtumaan.

Nyt kun olen väsännyt oman kommenttini, voisin vielä lukea edellisten kommentit (jätin sen tarkoituksella viimeiseksi, ettei sotke omia ajatuksia). Kirjalle on seuraava ottaja jo tiedossa, mutta tarkoitus on saada kirjapakettiin pari muutakin kirjaa, jotka aion lukea ensin, joten tämä on minulla vielä hetken.

Rantakassikirja Smartpostissa eteenpäin... Toisen mukaan tulevista kirjoista olinkin jo lukenut ja toisen laitoin mukaan lukematta. Aurinkoista kesää sinne pohjoiseen! :)

Kiitos Minkula, että olit laittanut tämän Rantakassiiin ja kiitos minä, että älysin sen valita.
Niin ja Minkulalle vielä kiitos lähetyksestä, SmartPostiin tuli ja samaan luukkuun oli Itella laittanu Pätkiksen (on sen verran uusi automaatti mun lähikaupassa). Näillä on hyvä aloittaa juhannus.
Tästä kirjasta vielä sen verran, että mulle on viimeksi kuluneen vuoden aikana "ajatunut" pari Hietamiehen kirjaa, mutta olen ikäänkuin odottanut tätä aloittaakseni niiden lukemisen. Eli luultavasti tästä aloitan piakkoin.

Kesäloman viimeisinä päivinä luin sitten tämän - ja tykkäsin.
Tykkään Hietamiehen tyylistä kirjoittaa, ja tämän lukeminen sujuikin "kuin vettä vaan".
Omista hiekkalaatikonreunusvuosista on aikaa jo parikymmentä vuotta, mutta kovin tutulta kuvaus kuitenkin tuntuu. Paitsi ettei meillä ollut sitä isää joukossa. Eikä me tiedetty toisistamme kaikkea. Enkä valehdellut ammattiani. Mutta mukulat oppivat sosiaalisuuden ja jakamisen alkeita.

Osallistun tällä Chanian "Kuukausivapautukset 2014 -haasteeseen" eli tämä on mun elokuun kirja, sana on yö.

Seuraavaksi kirja matkaa Trainer65:lle, joka heppasi sen ketjusta.
Viihdyttäviä lukuhetkiä!

Kiitos Tmarju kirjasta, javalaisevasta kortista😊. Minullakin tämä kirja osallistuu kuukausihaasteeseen, mutta olen tätä himoinnut muutenkin jo kauan. Meillä oli esikoisen kanssa kamala alku, kun hän ei nukkunut kuin kahden tunnin pätkiä, huusi ja oli erittäin äiti-riippuvainen. Olin myös käytännössä yksinhuoltaja, koska mieheni oli reissuhommissa,omat vanhemmat 350km päässä ja appivanhemmat 25km päässä, vuorotyössä ja anoppi pelkäsi vauvoja joten ei apua 😈. Toivottavasti tämä ei tuo mieleen pelkästään niitä huonoja muistoja.

Tämä oli tosiaankin erinomainen luettava! En ole pitkään aikaan lukenut mitään näin intensiivisesti, ei yt yhdeltä istumalta mutta yhtebnä viikonloppuna kuitenkin. Entisenä kodinhoitajana tunnistin monta asiaa ja monia ihmistyyppejä esim. puiston äiti-ringistä. Samoin kun olen itse seisoskellut omieni kanssa leikkipuistossa, jossa osa oli äitejä lapsineen, osa perhepäivähoitajia hoitolapsineen. Kyllä siellä on ollut omat Pihla-Puolukkansa ja vale-siwan-kassat. Joissain kommenteissa kummasteltiin äidin katoamisen "helppoutta", samaa ajattelin vähän itsekkin, mutta toisaalta tarina kertoi ehkä enemmän Antin näkökannalta. Ja kyllä, äiti voi kadota noin helposti...

Hep-kirjana eteenpäin. Osallistuu kuukausivapautushaasteeseen elokuussa.

Kirja saapui Tuusulaan.

Ensinnäkin onpas tämä kirja ollut kauan jo hyllyssäni. Muistelen, että oli ihan ensimmäisiä kirjoja joita sain silloin 3 vuotta sitten.
Ihana kirja ja tarina. Tykkäsin todella ja paljon. Aina, kun oli aikaa lukea niin ei olisi malttanut lopettaa ja kerralla tuli luettua useita kymmeniä sivuja. Tarina eteni hyvällä vauhdilla. Antin ja Paavon elämästä oli mielenkiintoista lukea. Itsellä ei ole kokemusta yksinhuoltajana olosta, paljon oli silti samanlaisia ongelmia ja ajatuksia mitä mekin ollaan kohdattu lapsiperhearjessa.

Kirja menee seuraavaksi Flowerille. Lukuiloa!

Kiitos kirjasta, justiina_81! Tämä menee nyt lähiaikoina työkaverilleni luettavaksi, jotta hän saa luettua järjestyksessä tämän trilogian.

Työkaverille luettavaksi.

Alussa kirja ei vaikuttanut mitenkään mielenkiintoiselta. En ollut varma pidinkö siitä vai en. Luettuani enemmän, tykästyinkin siihen kovasti. Loppuosan kirjasta luinkin sitten niin, etten olisi malttanut jättää sitä enää kesken. Nauroin jopa ääneen, jossain kohdassa. Pidin!

Kirja palautui minulle.

Kirja menee nyt toiselle työkaverille luettavaksi.

Kirja palautui hyllyyni. Työkaverin mukaan kiva kirja.

Kirja jäi odottamaan seuraavaa lukijaa Hoplopin naulakoille. Paikan voisi kuvitella olevan otollinen tämän tyyppiselle kirjalle. ******************************************************************************
Löysit vapauttamani BookCrossing-kirjan, hienoa! Olisi hauska tietää mistä löysit kirjan, luitko sen tai aiotko lukea. Jos luet kirjan, olisi myös mukava kuulla mitä mieltä olet kirjasta. Sen jälkeen voit jättää kirjan omaan hyllyysi tai antaa sen jatkaa matkaa.

Jos rekisteröidyt BookCrossing-sivustolle, pystyt myös itse seuraamaan tämän kirjan ja muiden rekisteröimiesi ja vapauttamiesi kirjojen matkaa.

Mukavia lukuhetkiä!