Takakannesta:

"Suhde umpikujassa - kutsukaa kukkakauppias apuun! Vai onko jo liian myöhäistä? Ensimmäisessä pitkässä Kramppeja ja nyrjähdyksiä -albumissa tapaamme tutut hahmot tarpomassa lumisilla kaduilla, siemailemassa juomia kahviloissa ja loikoilemassa kesäisissä puistoissa. Tyynen pinnan alla kuohuu: ilmassa väreilee suuria muutoksia."

***

Aleostos

Kramppeja ja nyrjähdyksiä ei ole mulle tuttu sarja, joten hahmotkaan eivät olleet tuttuja. Ihan sujuvastihan tämän silti lukaisi. Tämäntyyppisten sarjakuvien lukeminen on mulle vielä niin uutta, että jo pelkästä mielenkiinnosta luen niitä mielelläni. 2,5-vuotias poikani halusi, että luen tämän hänelle ääneen - hänen mielestään se kun oli selkeästi lastenkirja, olihan siinä "kuvejakin".

Taidan ottaa mukaan seuraavaan miittiin.

Enpä viekään miittiin, vaan lähetän ylläripyllärinä Poriin. Hyviä lukuhetkiä!

No jo oli varsinainen ylläripylläri! Mitä ihmettä?! Odotin ihan viattomasti saavani "vain" Eurooppa-pussukasta valitsemani kirjan ja mitäs sieltä kuoresta sitten paljastuikaan. Voi sentään! Nadjan lisäksi siellä oli tietenkin tämä kirja, mutta oli siellä myös kisutarroja ja kirjanmerkkejä. Voi hyvänen aika, Annimanni, sun kanssas! ;) KIITOS!!!

Itse asiassa luinkin tämän jo, kun odotin vuoroani tietokoneelle. Krumeluulla oli tärkeitä asioita netissä hoidettavana eli hän katsoi YouTubesta Munamiesvideoita. :D
Minäkään en ollut ennen lukenut tätä sarjaa, mutta ihan mielenkiinnolla tämä tuli luettua. Pidin kuvituksesta ja siitä, että tunnistin kuvista tapahtumakaupungin. Tai ainakin kuvittelisin sen olevan Turku. Itse sarjakuva oli luokkaa ookoo, ei mitään kummempia mielihyvänväristyksiä tai inhonpuistatuksia, mukava välipala hieman surullisen tarinan siivittämänä.

Kiitos siis hirmuisesti päivänpiristyspaketista, Annimanni! Sä oot ihana!

Otan kirjan mukaani porilaisten syyskuun miittiin pääkirjaston kahvilaan. Eiköhän krampit ja nyrjähdykset löydä sieltä uuden lukijan.

Kyllä krampit ja nyrjähdykset ovat tuttuja ennestään, mutta tämänkaltaiset ei. Mukaan miitistä :)

Sarjakuvanahan tämä ei ollut minulle tuttu. Tarina oli hyvin surullinen ja luettuani tämän läpi jäi minulle haikea olo tästä. No elämä on joskus haikeata ja vastoinkäymisiä sattuu. Oli mukava tutustua tähän sarjakuva tyyliin. :)

Porilaisten tempaus matka Tampereelle.

Lukuiloa!

Nappasin jo Porin rautatieasemalta =)

Samaa mieltä Yeannan kanssa, haikea kirja. Inhimillinen tarina ihmisistä ja ihmissuhteista, näinhän joskus käy.

Vapautin kirjan Porin Maailman ympäristöpäivä-tapahtumassa bookcrossing-pöydästä.

Lukuiloa uudelle lukijalle!