Alekorista mukaan tarttunut opus.

Takakannesta:
Kulttiohjaaja David Lynch pohtii luovuutta, meditaatiota ja elokuvantekoa. Catching the Big Fish on David Lynchin eräänlainen omaelämänkerta, jossa hän kuvaa elämäänsa ja meditaatiosta kumpuavaa luovuuttaan lyhyin minimalistisin vedoin. Teksti etenee kevyesti ja nopeasti, aivan kuin se olisi kirjoittajansa suoraa puhetta. Kirja on kiehtovaa luettavaa vaikka ei tietäisi mitään David Lynchistä, mutta eritysen antoisaa se on Lynchin tuotantoa - mm. Twin Peaks ja Blue Velvet - tuntevalle.

Kirja oli nopealukuinen ja inspiroiva. En ole nähnyt ohjaajan elokuvia, mutta kiinnostuin niistä kyllä. Twin Peaks:iä en pystynyt aikanaan seuraamaan, olin liian nuori, ja tarina oli liian jännittävä - kenties nyt jo onnistuisi, ja pystyisin pohtimaan tuosta tekemisen näkökulmasta sitä myös. Elokuvan tekemisen ideointiin ja työstämiseen liittyvät osuudet olivat hyvin kiehtovia. Transsendenttisesta meditaatiosta kiinnostuin hiukan, mutta tutkittuani enemmän, alkoi epäilyttää kurssien hinnat ja ajatus "ajasta ja kehosta irtautumisesta". Muitakin menetelmiä on, ja TM:kin perustuu muinaiseen veda-viisauteen, josta löytyy ilmaiseksikin tietoa. Mutta mietiskelyn merkitystä luovuuden herättäjänä en kyseenalaista - hiljaisuudesta tulevat parhaat ideat.

Lukuiloa!

Päätin jättää kirjan hetkeksi itselleni vilkaistavaksi, sitten se jatkaa matkaansa maailmalle...

Totesin, että Lynch jää kaikessa kiehtovuudessaan etäiseksi, sillä en vaan pysy miehen ajatuksenlennossa perässä. Millaisiakohan hänen työnsä olisivatkaan, jos TM:llä ei olisi niin suurta roolia herran elämässä..?

Kirja lähtee eteenpäin Twin Peaks-fanille. Veikkaisin, että kirja jatkaa matkaansa suuressa maailmassa kunhan se on luettu...