Maata meren alla on mielenkiintoinen sukelluskurssi - monellakin tasolla. Riikka Ala-Harjan romaanin päähenkilö, Pohjois-Suomessa asuva Ida sukeltaa tarinassaan ihmettelemään niin Perämeren pohjia kuin oman itsensä hylkyjäkin.

Lapsena Namibiasta adoptoitu Ida tuntee olonsa ulkopuoliseksi Perämeren julmissa tuulissa. "Jos kaikilla olisi samanlainen vaate, niin kohdeltaisiinko heitä samalla tavalla? Mutta ihonväri ei jää univormun alle ellei ole sitten kokonaan umpinainen sukellusasu, josta ei näe mitään."

Sukelluskurssiin osallistuva Ida tuntee olonsa kotoisaksi vain meren alla.

Ei tämä nyt ihan niin kökkö kirja ollut kuin alun perin pelkäsin. Ala-Harjan kirjoitustyyli on tosi letkeä, hän ei lainkaan kirjoita kieli keskellä suuta. Kerrontaa siivittävät Idan, usein ironiset, pohdinnat taustastaan.

Audi ja omistajan ottotytär tarkastettiin tullissa. Heillähän ei ollut kuin musta värinsä. Auton mustuutta kunnioitetan enemmän kuin ihmisen mustuutta saati jos auto on hautajaisauto, silloin vasta kumarretaan ja siirretään hatut kouraan. (s. 101)

Kirjan kiinnostavin henkilö oli kuitenkin Kati. Kati on ronski ay-nainen, feministi ja sosialisti, jotenkin tosi riemastuttava hahmo, joka yrittää potkia adoptiolapsiaan (Idalla on Venäjältä adoptoitu veli) elämässä eteen päin. Kati pelastikin kirjassa tosi paljon, ilman hänen hahmoaan (olkoonkin että se jää vain sivuhenkilöksi) kirjasta ei olisi saanut oikein mitään irti.

Kirja löysi uuden lukijan miitissä

Otin kirjan mukaani Joensuun bc-tapaamisesta

Otan kirjan loppuviikosta mukaani reissuun. Jos/kun ehdin sen lukea, vapautan jonnekin matkan varrelle, josta toivottavasti löytyy uusia lukijoita:)

Ihanasti kirjoitettu kirja. Antoi omanlaatuisella kirjoitustavalla kuvan Idan elämästä. Tämä kirja sopisi teineille sekä aikuisille hyvin.