Takakannesta:
Tämä kirja kertoo uskoon tulemisesta, uskonlahkoon liittymisestä ja sen ehdoilla elämisestä. Se kertoo myös epäilyksen heräämisestä, halusta erota lahkosta ja kuinka vaikeaa se on. Vaikka tositarina perustuu kokemuksiin Krishna-yhteisöstä, maailma on täynnä vastaavia ahdasmielisiä ryhmiä ja ismejä. Miksi ihminen hakeutuu niihin? Tekijä tarjoaa oman kiinnostavan selityksensä ja antaa eväitä "epävarmuuden ahdistuksesta" selviämiseen. Pysäyttävä, kiinnostava ja uutta valaiseva teos, jollaista ei Suomessa ole ennen julkaistu.

Mielenkiintoinen kertomus todellisuudesta oranssien kaapujen takana. Kerrankin joku kertoo suoraan mitä uskonnon sisällä tapahtuu, näyttää sen kulissien takaisen raadollisuuden hyvässä ja pahassa. Jäin monta kertaa miettimään mikä ihmisen saa uskomaan kaiken hänelle sanotun ja opetetun, miten vankkumatta esimerkiksi kirjojen myyntiin uskotaan ja miten se oikeutetaan, miten uskonnon sisälle kehittyy oma todellisuutensa ja totuutensa. Miksi toiset vain kokeilevat, toiset nielevät vavan kelaa myöden. Sen kummempia selityksiä en kirjasta saanut, vain yhden näkökulman ja elämänkokemuksen. Virkamäki ei syyttele, ei osoita sormella, mutta tunnustaa tosiasiat ja hyväksyy itsensä, heikkouksineen päivineen. Virkistävän neutraali loppu, kenellekään ei saarnata eikä huudella.
Kirjoittajaa googlatessani törmäsin ex-bhaktojen foorumiin, jossa kirjailija itse kertoo kirjansa myyntiluvuista ja toteaa: "Mikä parasta, yhtään kappaletta ei ole tarvinnut itse myydä." Lienee kommentti suoraan sydämestä :D

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Kirja siirtyy Savottarelle.

Kiitos, Pippis!

Onpas kirja ollut hallussani pitkään. Tarkoitus oli lukea se mahdollisimman pian, ja aloitinkin, mutta sitten rupesi tökkimään. Tartuin tähän näin joulun alla uudestaan, ja hyvä että tartuin. On tämä paikoin kuivakkaa ja yksityiskohtaista kuvailua, mutta mielenkiintoinen elämäntarina yhtä kaikki.

Pidän Virkamäen tyylistä, hänen huumorinsa on tilanteisiin sopivaa ja teksti kulkee melko vaivattomasti suurimman osan aikaa. Välillä vain jäädään jankkaamaan jotakin vähän liikaa, mutta ehkä kirjoittaja haluaa antaa tietoa mahdollisimman paljon, ja siksi kuvaus on niin yksityiskohtaista. Toisinaan Virkamäki selittä yksinkertaisia asioita ihan turhan monimutkaisesti, minusta hänelle sopisi parhaiten selkeä, rehellisen omakohtainen ja ei-filosofoiva tyyli.

Suuret kiitokset postin tuomasta toivelistakirjasta pippikselle ja Savottarelle!

Mielenkiintoinen kirja. Välillä teksti oli kuivahkoa ja tuntui kuin olisi tenttikirjaa lukenut. Tykkäsin kokonaisuudesta. Ja tästä sain kolmanneksi viimeisen kirjaimen eli V:n aakkoshaasteeseen.

Työpaikan bc-pinoon tarjolle.

edit. Ainakin yksi työkaverini oli kirjan lukenut, 31.3.13 vein kirjan Raahen miitissä heelerille.