Alkup. Slaugthterhouse Five, or The Children's crusade, 1969
Tammen seitsemäs painos, 2007.
Suom. Juhani Jaskari

Tämä on taas niitä kirjoja, jotka tulee luettua nopeasti, mutta mietityttävät vielä pitkään. Pitäisi melkein lukea toistamiseen, että osaisin kirjoittaa jotain ajatuksia järkevästi ylös.

Kirjan lukemisen jälkeen päällimmäiseksi ajatukseksi taisi jäädä ihan alussa ollut pätkä:

Vuosien mittaan tapaamani ihmiset ovat usein kysyneet mitä minulla on tekeillä, ja tavallisesti olen vastannut, että tärkein työ on Dresdeniä käsittelevä kirja.
Sanoin kerran niin Harrison Starrille, sille filmintekijälle, ja hän kohotti kulmiaan ja kysyi: "Onko se sodanvastainen kirja?"
"On", minä sanoin. "Eiköhän."
"Tiedätkö mitä minä sanon, kun kuulen jonkun kirjoittavan sodanvastaista kirjaa?"
"En. Mitä sinä sitten sanot Harrisson Starr?"
"Minä sanon: 'Mikset yhtä hyvin kirjoita jääkaudenvastaista kirjaa?'"
Hän tietysti tarkoitti, että sotia on aina, että ne on yhtä helppo pysäyttää kuin jääkaudet. Uskon minä siihenkin.

Ja tuota ajatusta värittää tralfamadorelaisten näkemys: niin on aina tapahtunut ja niin tulee aina tapahtumaan, hetken rakenne on sellainen. Kirjasta jäi mielikuva, että se (ja muutkin sodanvastaiset kirjat) ovat kirjoja, jotka vastustavat jo käytyjä sotia. Ne sodat ovat jo tapahtuneet ja tulevat aina tapahtumaan.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Lähetän kirjan tammikuun kirja-arvonnan voittajalle.

Mielenkiintoisia lukuhetkiä!

Kiitos kirjasta, Pellu! Olen tämän joskus varmaan 20 vuotta sitten lukenut, mutta viime aikoina on ollut mielessä, että pitäisi lukea Vonnegutia uudelleen nyt aikuisempana. Tämä sopii hyvin siihen saumaan.

Taisin lukea tämän jo joskus viime vuoden marras- tai joulukuussa, mutta journalointi on jäänyt. En muistanut kirjan juonta tarkasti aiemmalta lukukerralta, mutta sitten aina välillä tuli kuitenkin "ai niin, tämä juttu" -kohtia vastaan. En tietenkään älynnyt kirjata lukiessani aatoksiani ylös, joten taas on sellainen "mitäs tässä nyt olikaan?" -olo, kun pitäisi tästä jotain sanoa. Höh. ("Niin se käy." Heh heh.) Sen muistan, että tätä lukiessa ei tullut sellainen olo, että kirja olisi vienyt mukanaan tai että ihan putkeen olisi pitänyt lukea. Kyllä tämä kuitenkin ajattelemisen aihetta antoi. Kun vain olisi kirjannut niitä ajatuksiaan ylös...

BC-hyllyssä.
***
BC-sivuston kielen saa halutessaan vaihdettua sivun ylälaidan vihreässä palkissa olevasta linkistä. Suomenkielinen keskustelufoorumi: http://www.bookcrossing.com/forum/30

Jäi hyllyyn lojumaan kuten kirjoille joskus käy jollei heti lue. Toistaiseksi lukenut lyhyissä pätkissä mutta pitäisi varmaan lukea yhtäjaksoisesti. Muuten ei onnistu säväyttämäänkään niin kunnolla. Ei kuitenkaan niin pitkä...