Kolme pienoisromaania. Suomennettu unkarinkielisistä romaaneista Mackajáték (1963), Tóték (1964) ja Rózsakiállitás (1977). Suomentanut Outi Karanko. Kovakantinen, 269 s.

Takakansi:
Unkarilainen István Örkény tutkii pienimuotoisessa proosassaan absurdia maailmaamme ironian ja groteskin huumorin keinoin. Ruusunäyttely sisältää kolme pienoisromaania. Kaksi ensimmäistä tunnetaan Suomessakin suosittuina näytelmäversioina; kolmas jäi kirjailijan viimeiseksi teokseksi.

Kissaleikki rakentuu kirjeistä ja puhelinkeskusteluista, joissa vanheneva näyttelijätär kertoo sisarelleen nuoruudestaan, loiston ajoista teatterissa, kavaljeereistaan ja rakkauksistaan. Muistot lomittuvat nukkavierun todellisuuden kanssa hullunkuriseksi ja riipaisevaksi kokonaisuudeksi.

Tótin perhe on kafkamainen kertomus sodassa hermonsa menettäneestä majurista, joka toipumislomallaan terrorisoi pienen vuoristokylän palopäällikön perhettä.

Ruusunäyttely kertoo nuoren televisio-ohjaajan yrityksestä tehdä dokumenttifilmi kolmen kuolemansairaan ihmisen viimeisistä elinviikoista.

***
edit 16.8.2011
Absurdeja tarinoita tosiaan. Eniten pidin Kissaleikistä. Kissaleikkiä leikittiin ensinnäkin sisarusten Erzsin ja Gizan välillä, mutta myös muilla erilaisilla kahden tai useamman ihmisen yhdistelmillä (mm. hyvän ruokahalun omaava oopperalaulaja Viktor ja nuorekas ystävätär Paula). Ja vilahtaa siellä jossain välissä ihan oikeakin kissa, vaikka naukuminen enimmäkseen kuuluukin ihan muualta. Ja lopussa sulaa siskokin, joka on sanonut itsestään: ’olen elänyt talviunessa, koska olen pelännyt pakkasta’.

Tótin perheessä oli tosiaan levotonta menoa. Lajos, Mariska ja tytär Ágika yrittävät olla vierailulle tulleelle majurille mieleksi, mutta se ei ole kovin helppoa. Majuri Varrón oikkujen takia isäparka joutuu mm. pitämään taskulamppua suussaan, hyppimään varjojen yli ja kulkemaan jalat koukussa. Tarinan lopetus onkin sitten suorastaan veitseterävä.

Kolmas tarina, Ruusunäyttely, onkin sitten aika mustaa huumoria. Tarinassa kerrotaan kuolemansairaiden ihmisten viimeisistä elinviikoista kertovan dokumentin teosta. Tulipa mieleen Suomen televisioon tekeillä ollut dokumenttisarja Viimeiset sanani, jonka tekemisestä oli aikoinaan kohua, mutta en tiedä onko sarjaa vielä tv:ssä esitetty. Ruusunäyttely-tarinassa dokumentti-idean keksijällä Áron Koromilla on ongelmia saada dokumentin tekoon kannatusta: ’Luvanantajien mielestä kuolema ei kelpaa aiheeksi, koska kaikki pelkäävät sitä; minun mielestäni taas me pelkäämme sitä juuri siksi, että emme koskaan puhu siitä emmekä siis tunne sitä.’

Myrtilluksen aakkoshaasteen innoittamana teen kirjasta säteen. Minulla sattuu olemaan tätä kirjaa toinenkin kappale, joka lähtee mahdollisesti myös kiertämään, joten
tästä linkistä pääset katsomaan sen kappaleen kommentteja.

Säteeseen osallistujat (saa ehdottaa muutoksia järjestykseen, jos esim. kuriirikyytiä järjestyy tai muutenkin):

1. Anuliini1975 (Ähtäri)
2. Kihaan (Laihia)
3. Em64 (Tre)
4. Kiksu (Tre)
5. Dotdot (Hki)
6. Annimanni (Espoo, toivomuksena säteen loppupuoli)

(edit 3.10.2011, Hammu jättäytyi pois säteestä)

Kirja lähetetty Anuliini1975:lle. Mielenkiintoisia lukuhetkiä säteessä mukana oleville!

Aakkoshaasteen sädekirja tuli tänään postin mukana ja välissä ihana kortti :) Alan heti tänään lukea tätä, että saan nopsaan eteenpäin.

No niin ja palautteeseen kirjasta. Mulla ei ollut mitään tietoa kirjailijasta, kun lähdin tätä opusta lukemaan. Alkuun lukeminen takkus aika tavalla ja en päässyt ekassa tarinassa lainkaan kirjaan "sisälle". Kyllä mä nyt sen tajusin, että oli kyse puheluista ja kirjeistä, tavallaan ois voinut olla nykyaikaakin, sillä näähän ois rinnastettavissa meileihin ja luuriviesteihin.

Toisessa tarinassa pääsin jo hiukan jyvälle tämän opuksen sisällöstä ja joissakin kohti hiukan jo tuppas naurattamaankin.

Kolmas tarina imas kyllä mukaansa ja ei voinut jättää kirjaa käsistään, ennenkuin olin lukenut sen loppuun. Sainkin luettua tämän eilen illalla(ma.29.8.2011) 21:40. Jotenkin jäi tavallaan hyytävä kokemus, kun iltasella luin tän kuolema-tarinan.

Osallistun tällä kirjalla aakkoshaasteeseen.

Postitan tämän vasta huomenissa seuraavalle lukijalle, tänään en ehdi valitettavasti.

Huomenissa lähtee säteen seuraavalle lukijalle.

Kiitos, Anuliini1975, kirja on perillä. Tartun tähän seuraavaksi...

Olipas tämä hauska uusi tuttavuus. Eniten pidin Tótin perheen tarinasta, tunsin syvää sympatiaa johtuen heidän epätoivoisista yrityksistään huolehtia vaativan vieraan viihtymisestä. Rajansa kuitenkin vieraanvaraisuudellakin... Tarinat ovat hyvin kestäneet aikaa, ei uskoisi, että ne on kirjoitettu jo vuosikymmeniä sitten.

Kiitos säteen järjestämisestä, halonhakkaaja. Kirja jatkaa matkaansa vielä tänään. Pahoittelen, että jumitin kirjaa näin pitkään.

Ö-kirja jatkaa matkaansa Tampereelle...

Kirja oli odottelemassa postilaatikossa, kun tulin töistä kotiin. Päässen aloittamaan lukemisen piakkoin.

Jälleen kerran Bookcrossing näytti parhaat puolensa. Tämä kirja olisi varmaankin jäänyt lukematta muuten, ja se olisi ollut harmi. Ensimmäisen tarinan alku ei tosin luvannut hyvää, mutta sitten tarina nappasi otteeseensa. Toinen tarina oli ehdottomasti oma suosikkini. Isä-Tótia rupesi tekemään sääli, kun hänen kaikki sanomisensa ja toimensa ymmärrettiin väärin. Loppuratkaisu oli aivan loistava, oli pakko nauraa ääneen. Tykkään juuri tuollaisista jutuista, joissa parilla sanalla tai pienellä juonenkäänteellä saadaan tarina muuttumaan totaalisesti. Viimeistä tarinaa lukiessa saattoi vain ihmetellä, miten aikaansa edellä Örkény olikaan. Kaikki kolme tarinaa luki mielikseen, joten tämä oli oikein mukava lukukokemus.

Kävin pudottamassa kirjan kiksun postilaatikkoon aamulla töihin mennessä.

Olen kyllä piloille hemmoteltu bookcrossari, kun saan lähes kaikki kirjani kotiinkuljetettuna kuten tämänkin. Kiitos em64 ja kierrättäjät!

Suureksi harmikseni joudun myöntämään, että ehdin tällä hetkellä lukea todella vähän :( Nää on vissiin niitä kuuluisia "ruuhkavuosia" vai miksikä sitä tavataan sanoa... Kirja on ollut iltalukemisena koko kuukauden ja vaikuttaa kiinnostavalta, mutta ei vaan ehdi ei. Edellisten kommenttien perusteella hyppäsinkin nyt suoraan Tótin perheeseen josko edes yhden tarinoista ehdin lukea ennen postitusta.

Olen jo kysellyt dotdotin osoitetta, mutta uudistan kyselyni josko pm ei vaikka ole tavoittanut häntä! Kiitos kumminkin, kun pääsin mukaan säteeseen!

Pistän kirjan tänään postilaatikkoon, on sitten toivon mukaan tiistaina dotdotilla!

Lukematta tosiaan jäi, mutta ei todellakaan ole kirjan vika.

Öööö , kiitos:) Eipä muuta kuin lukemaan heti tänä iltana. Vaikuttaa kiinnostavalta.

Olin aikaisemmin - kiitos bookcrossingin - lukenut Örkényn Minuuttinovelleja. Pidin niistä ja odotin niiden perusteella synkempiä pienoisromaaneja. Kyllähän näissä toki oli riittävästi elämän ankeutta ja yllinkyllin kyynisyyttä sekä mustaa huumoria. Pääosassa oli toisten käyttäminen hyväksi niin asuntopulassa kuin oman uran edistämisessä, aivan kaikessa.

Tótin perhe oli pienoisromaaneista humoristisin ja absurdein. Ruusunäyttely oli teemaltaan hyvinkin ajankohtainen. Eihän ole kovin pitkää aikaa siitä, kun keskusteltiin kiivaasti TV-sarjasta, jossa näytettiin oikeiden ihmisten kuolemia. (En muista, toteutuiko sarja Suomessa vai vetäytyikö tuotantoyhtiö hankeesta yleisen paheksunnan vuoksi.) Journalismi ja sen äärimmäiset keinot ovat aina ajankohtaisia. Kissaleikki oli näistä kolmesta vahvin ja riipaisevin. Rakenteensa puolesta se on kuin tehty teatteriin sovitettavaksi. Voin melkein kuvitella Eeva-Kaarina Volasen ja Tea Istan sisaruksina. (Tosin he eivät tainneet näissä rooleissa koskaan olla.)

Annimannille
2011 "KEEP THEM MOVING" # 38

Kirja minulla, kiitoksia!

Toinenkin ruuhkavuotinen täällä jättää kirjan kesken. Ei vaan etene. En jaksa.

Kyselen foorumilla, oisko vielä joku Ö-kirjaa vailla.

Pks-seudun krossaajien tapaamisessa tartuin tähän kirjaan ja kiinnostuin. Laitoin vielä pinoon, poimin uudestaan käteen. Tarjosin muillekin, mutta sain kirjan kuitenkin omaan kassiini. Itse en aakkoshaastetta ole harrastanut enkä ole lukenut kirjailijan muuta tuotantoa. Tämän lukemista alan nyt odottaa.

Edelliset lukijat ovat jo sanoneet paljon tästä kirjasta sellaista, mihin voin vain nyökkäillä, että niinpä. Viimeistä tarinaa Ruusunäyttely lukiessa tosiaan piti tarkistaa, milloin kirja on kirjoitettu, tositeeveetä kun on nykyään niin paljon näköisällä. Kaikki tarinat olivat mielestäni hyviä ja toinen toistaan kiinnostavampia ilkikurisen ironisia tarinoita. Kafkamaiseksi olisin luonnehtinut keskimmäisen tarinan, vaikken edes ole Kafkaa lukenut, niinhän sitä sitten takakannessakin kuvailtiin. Olenpa kovasti onnellinen, että tulin tutustuneeksi tähän kirjaan ja tähän kirjailijaan ja että oli sopivasti aikaa lukea kirja. Kiitos kirjan eteenpäinlaittajille!

Kirja lähtee postissa Lukutuolille, joka sen nappasi hep-ketjusta.

En osallistu aakkoshasteeseen, mutta kirja kuulosti sen verran mielenkiintoiselle, että nappasin Hep!-ketjusta. Kiitos, toukokuu!

Tämäpäs olikin absurdi ja erikoinen kirja! Pidin eniten kahdesta ensimmäisestä tarinasta, Kissaleikistä ja Tótin perheestä, muttei Ruusunäyttelykään hassumpi ollut. Huumori sai minut useampaan otteeseen nauramaan, mutta kirja oli kokonaisuudessaan jotenkin hidaslukuinen ja takkuinenkin - en muista, koska olisin tankannut yhtä ohutta kirjaa näin kauan. Pitänee etsiä saman kirjailijan Minuuttinovellejakin jostain käsiinsä...

Mukavaa, että tämä paljon kiertänyt kirja löytyi vielä eräältä toivelistalta :) Siirtyi seuraavaksi Erpaxille illan BC-tapaamisessa.

KTMC 2012 #99

Eipä minun toiveeni kauaa ehtinyt toivelistalla keikkua! Lisäsin tämän toivelistalleni, kun näin tämän sitten myöhemmin Hep-ketjussa ja olen kirjailijan jostakin kirjasta pitänyt. Kiitos tästäkin kirjasta ja yllätyksestä, lukutuoli!

EDIT: 1.12.2012
Luen vielä kolmannenkin tarinan loppuun ja lähetän tämän kirjan sitten sen hepanneelle Tuittupepille!

Absurdeja tarinoita tosiaankin! Kissaleikissä oli sellaista sananvaihtoa, että ei sitä lukiessa pelkästään ihan vakavana voinut pysyä. Tótin perheessä pääsi hykerryttävällä tavalla seuraamaan, miten se pinna oikein kiristyy kiristymistään. Tarina oli suosikkini, sillä nauroin sitä lukiessani eniten. Ruusunäyttelyn musta huumori toimi myös. Muiden tapaan ihmettelin tarinan nykyaikaisuutta. Osa kirjaa kierrättäneistä kertoo lukemisen olleen hidasta tai takkuilleen. Huojentavaa! Tótin perhe oli itselleni helppolukuisin, vaikka sitäkin tarinaa lukea tankkasin kauan.

Kiitokset tästä kiertävästä kirjasta sen aiemmille lukijoille! :)

Hienoa, että heppasit tämän kulkevaisen kirjan, Tuittupeppi. Hyviä lukuhetkiä ja mukavaa joulun odotusta! :)

Hep-kirja tänään perillä Lahdessa, kiitos! :)

Mua nin hävettää, mutta siis laitoin tämän kirjan nyt lukematta eteenpäin. Luin viime vuoden kesäpäivillä saman kirjailijan Minuuttinovelleja ja niistä kun ei oikein jääny sellainen olo, että innolla tarttuisin tähän... Alunperin tämän piti siis olla minun aakkoshaastekirjani, mutta toisin kävi.

Kirja vapautui Liekorannan takana olevan kesäteatterin taakse sateelta suojaan (vapautuskuva seuraa perässä).

KIRJAN LÖYTÄJÄLLE Kiitos, että otit tämän kirjan mukaasi! Ilahdutathan kirjan aiempia lukijoita tekemällä tähän merkinnän, jossa kerrot kirjan löytymisestä. Mikäli luet kirjan, voit halutessasi tehdä uuden merkinnän ja kertoa, mitä pidit lukemastasi. Jatkossa voit pitää kirjan itselläsi tai antaa sen jatkaa matkaansa. Jos innostuit bookcrossing-toiminnasta, käväise sivuston yläreunassa rekisteröitymässä jäseneksi. Jäsenyys on ilmaista! Jos haluat jatkossa seurata tämän kirjan kulkua, kirjaudu käyttäjätunnuksillasi sivustolle ja tee BCID-tunnuksen avulla tähän uusi merkintä. @ Bookcrossingista suomeksi Wikipediassa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Bookcrossing @ Tietoa BookCrossingista: http://www.bookcrossing.com/information @ Suomenkielinen keskustelufoorumi: http://www.bookcrossing.com/forum/30

Lukuiloa!