corner corner Yön yli länteen

Medium

Yön yli länteen
by Beryl Markham | Biographies & Memoirs
Registered by wingTarnawing of Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on 10/16/2009
Average 8 star rating by BookCrossing Members 

status (set by CatharinaL): available


4 journalers for this copy...

Journal Entry 1 by wingTarnawing from Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Friday, October 16, 2009

This book has not been rated.

Englanninkielinen alkuteos West with the Night (1942). Esipuhe: Martha Gellhorn (1984). Suomentanut Liisa Paakkanen. Otava, Helsinki 1988. Sidottu, 337 sivua.
Päällyksen muotoilu: Marjatta Saastamoinen.

Metson poistohyllystä.

Takakansi:
Tunnelmallinen, kuulasta lyyrisyyttä säteilevä kuvaus lentäjä Beryl Markhamin kolmestakymmenestä Afrikan vuodesta. YÖN YLI LÄNTEEN on matkakertomus, rikas seikkailu, vauhdikas päiväkirja; se on lento kaukaisten maiden tunnelmiin, tapoihin ja tapahtumiin.
Ja se on ylistyslaulu elämän loputtomalle lumolle, ilolle ja rohkeudelle!

Beryl Markhamin muistelmateos ilmestyi jo 1942, mutta sen nostalginen runollisuus on ajatonta. Kiehtovassa valaistuksessa näyttäytyvät sotaa edeltänyt Itä-Afrikka, Sudan, Kenia, entinen Rhodesia ja sadunhohtoinen Tanganjika, maa jota ei enää ole…


Beryl Markham at English Wikipedia
Beryl Markham at karenblixen.com
West with the Night at Wikipedia
 


Journal Entry 2 by wingTarnawing at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Friday, February 25, 2011

This book has not been rated.

Sattuipa somasti: sain Kirjakolta tässä taannoin kehotuksen lukea hyllyssäni pönöttävä Yön yli länteen, ”upea kuvaus Afrikasta ja kulttuurien kohtaamisesta” jonka ”kieli oli ihanata”, ja sitten myntti toivoo samaista kirjaa Arvaa mitä luen palkinnokseen. Olin joka tapauksessa aikonut lukea kirjan ennen sen vapauttamista, ja nyt siihen oli oivallinen syy. Kiitos, myntti.

Kirjakko on oikeassa; kieli on upeaa. Paljon vertauskuvia ja ihastuttavan yllättäviä sanavalintoja. Mieleeni jäi muun muassa yö, joka nurkui.
Myös tarina on kiinnostava. Berylin lapsuuskuvausten aikana pohdiskelin, miten ihmeessä viime vuosisadan alussa, 1902 syntyneestä tytöstä saattoi kasvaa niin itsenäinen ja silloin niin miehisissä ammateissa toimiva nainen kuin Beryl Markham. Oivalsin, ettei hän tainnut edes mainita äitiään vaan puhui ainoastaan isästään. Ehkä äiti oli kuollut, ajattelin, kunnes sitten luin Gavin Mortimerin The Telegraphissa julkaistun artikkelin Beryl Markham: Britain's Amelia Earhart. Siitä selvisi mamman häipyneen uuden rakkaansa seuraan ja jättäneen tyttärensä Afrikkaan mutta ottaneen mukaan tätä vanhemman poikansa. — Niinpä minä sitten mietiskelin, olisiko Berylistä kasvanut toisenlainen, jos äiti olisi ollut läsnä. Olisiko hänet ehkä lähetetty vaikka johonkin eurooppalaiseen sisäoppilaitokseen oppimaan ns. naisellisia hyveitä. Farmillahan hän puuhasteli vain mustien poikien kanssa; valkoisia ikätovereita ei luultavasti ollut lähistöllä, ja jos farmilla oli mustia tyttöjä, he taatusti harjoittelivat omaan kulttuuriinsa kuuluvia naisten töitä.
Eipä Markham puhua pukahda veljestäänkään. Esipuheen kirjoittanut Martha Gellhorn tosin mainitsee poissa olevat perheenjäsenet, mutta hänen tietonsa ovat hiukan toisenlaiset kuin netistä poimimani. Hänen mukaansa rouva ja poika Clutterbuck eivät edes lähteneet Afrikkaan isä ja tytär C:n kanssa. Jostain syystä uskon tässä kohdin enemmän nettilähteitä.
Jättää Markham muutakin kertomatta, kuten Gellhorn huomauttaa. Esimerkiksi avioliitot sivuutetaan kirjassa tyystin, ja niitä Markham ehti sentään solmia vähintään kolme (Gellhorn) tai ehkä jopa kahdeksan (Wikipedia). Muihin rakkaussuhteisiin esipuheen kirjoittaja ei viittaile, mutta liekö tuo niin tarpeellistakaan. Eikä niistä puhu itse kirjailijakaan mutta toki se, miten itsestään selvästi Blix, Bror von Blixen-Finecke, on lähdössä Berylin mukana Eurooppaan, kielii työsuhdetta aika lailla läheisimmistä väleistä. Denys Finch Hatton ja Tom Campbell Black esittäytyvät kirjassa lähinnä työnsä kautta, mutta jotain toki viestii sekin, miten lämpimästi Markham heistä puhuu.
Itse asiassa Markhamin aiheen rajaus viehättää minua suuresti. En edes kaivannut tietoja hänen miessuhteistaan, eurooppalaissyntyisen afrikkalaisten parissa seurustelustaan tai muusta juorulehtihötöstä. Yön yli länteen ei todellakaan ole omaelämäkerta vaan muistelmateos, ja muistelijallahan on oikeus valikoida muistonsa. Sitä paitsi myös siitä, mitä muistelija jättää kertomatta, voi päätellä jotain. Naisia Markham ei mainitse kuin korkeintaan ohimennen jonkun vaimona. Jotenkin minusta tuntuu, ettei hän suuremmin pitänyt omasta sukupuolestaan eikä tämä liioin hänestä. Naisia edustaa myös Martha Gellhorn. Ehkä hän juuri siksi ei välittänytkään tutustua Markhamiin silloin, kun hänellä oli siihen tilaisuus...
Gellhorn (hänestäkö minä tässä kirjoitankin?!) vertaa Markhamin kirjaa Karen Blixenin huomattavasti tunnetumpaan Eurooppalaisena Afrikassa -teokseen. Hänen mielestään Yön yli länteen kelpaa sen pariksi vaikkei kirjallisuutena samalle tasolle ylläkään. Minä en pysty vertailua tekemään, sillä vaikka paksu ja pönäkkä Blixen seisoskeli hyllyssäni vuosikaudet, en koskaan edennyt siinä sivua tai kahta pidemmälle. Yön yli länteen ei sen sijaan tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia.
Kirja on helppolukuinen ja kivasti rakennettu. Tärkeintä siinä ovat lentäminen ja hevoset, toisin sanoen Markhamin elämäntyö. Lentäjänä Markham lienee ainakin Yhdysvalloissa ja myös Euroopassa tunnetuin, ja luulen ensimmäisen osan käsittelevän juuri siksi sitä. Se oli minusta jostain syystä kirjan tylsin osuus. Toinen osa kertoo farmilla vietetyistä vuosista, siitä miten Beryl oppi metsästämään ja käsittelemään hevosia. (Kuka muuten voi kuvitella eurooppalaissyntyistä tyttöä, joka saa ensimmäisen oman peilinsä vasta 15-vuotiaana?!) Kolmannessa osassa hän ryhtyy kouluttamaan laukkahevosia ja neljännessä lennellään mm. puskassa norsuja tähystellen. Lukiessani hiukan kauhistelin norsunmetsästysintoa — eihän niistä haluttu kuin syöksyhampaat — mutta sitten tajusin sijoittaa tapahtumat omaan kontekstiinsa. Eihän tuonkaan kaltaista metsästystä vielä silloin paheksuttu. Ja totta kai Markham pääsee lopulta myös kirjan nimilukuun ja lentoonsa Atlantin yli. Olen Gellhornin kanssa yhtä mieltä kirjan nimestä; Yön yli länteen on harhaanjohtava ja epäonnistunut — ennätyslento on vain vähäpätöinen osa koko tarinasta — mutta kieltämättä se kertoo kirjan tyylistä. Ja se on totta vieköön viehättävä.
Pidin tästä kirjasta. Paljon. Se on kaunis ja jännittävä sekä antaa mojovan kuvan omasta ajastaan ja paikastaan. Kaiken lisäksi se myös viestii jotakin tuon ajan afrikkalaisista kulttuureista sekä niiden ja eurooppalaisten kulttuurien kohtaamisesta, kuten Kirjakko yksärissään totesi.
Nettilähteiden mukaan on vahvasti epäilty, ettei Beryl Markham olisikaan itse kirjoittanut kirjaansa. Minusta se on herttaisen yhdentekevää. Haamukirjoittajia on ollut maailman sivu, eikä heidän nimiään suinkaan aina ole julkistettu. Loppujen lopuksi tärkeää on vain se, millaisesta kirjasta on kyse. Enkä minä osaa sanoa sitä yhtään paremmin kuin Ernest Hemingway, jonka Wikipedia tietää kirjoittaneen eräässä kirjeessään, että ”West With The Night ... really is a bloody wonderful book”. Kyllä suuri kirjailija suuren kirjan tuntee. 


Journal Entry 3 by wingmynttiwing at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Tuesday, March 29, 2011

This book has not been rated.

Miitissä sain kirjan tänään. Kiitos, Tarna! Kovasti mielenkiintoiselta vaikuttaa. 


Journal Entry 4 by wingmynttiwing at Tampere, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Monday, December 03, 2012

8 out of 10

Luettu. Tähän tekstiä myöhemmin tänään. Nyt kirja pitää panna pakettiin.

***
Juu, mitään kronologista elämäkertaa on turha odottaa. Paremminkin tämä on sarja tuokiokuvia, jotka vievät toiseen paikkaan ja aikaan. Pidin kirjasta koko lailla kauttaaltaan - loppu vain mielestäni vähän lässähti, kun poistuttiin Afrikasta. Melkoinen nainen tämä Beryl. Hattua nostan. Seitsemän tähteä kirjalle ja yksi ylimääräinen Berylille. 


Journal Entry 5 by CatharinaL at Pirkkala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Monday, December 03, 2012

This book has not been rated.

Oho, mielenkiintoista luettavaa Tampereen porukan pikkujouluista! Kiitos! Ehdinpäs piipahtaa illanistujaisissa sen verran, että Appelsiini-pukki nosti kontista paketin minullekin :-) Olisipa ollut hauska jäädä muiden seuraan turinoimaan ja syömään hyvin... Vähän haikein mielin siirryin natustelemaan korvapuustia ja ryystämään kahvia Sokokselle ristikkoalakoulun rehtorin ominaisuudessa. 


Journal Entry 6 by CatharinaL at Pirkkala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Sunday, December 09, 2012

This book has not been rated.

Jopa oli jehu, tuo Beryl Markham.

Todella kiintoisa kirja aiheensa ja kielensä puolesta, jopa suomenkielisenä laitoksena siis. Alkutekstissä kielen voi olettaa olevan paikoin suorastaan säkenöivää: älykästä, dynaamista, kuivan humoristista — monen englantilaisklassikon tapaan. Kerronta on kuitenkin kovasti omanlaistansa, ei aivan suoraviivaista, kiinnostavaa ja koukuttavaa.

Lentämistä käsittelevissä luvuissa (ensimmäinen ja viimeinen) yhtäläisyydet de Saint-Exupéryn Yölennon (Vol de nuit) kanssa hätkähdyttävät. (Yölento kuuluu lempilukemistooni: taianomainen kirja). Metsästysretkistä sekä hevostenkasvatuksesta kertovat luvut taas tuovat mieleen alojensa tyyppikaunokirjallisuuden: tuloksena on aiheiltaan, teemoiltaan ja tyyleiltäänkin vaihteleva teos, kokoelma episodeja, jonka voi tulkita jopa muistuttavan Afrikan karttaa, koneesta katsottuna vain vähän kerrallaan näkyvää, harhaanjohtavan yksinkertaiselta vaikuttavaa. Lienevätkö silti vain pahojen kielten puheita väitteet, joiden mukaan Markham ei olisi itse kirjoittanut kirjaa, vaan sen olisi tehnyt joku tai jotkut hänen useista kirjailija- ja haamukirjailijamiesystävistään (joukossa de Saint-Exupéry)? Pikemminkin näyttäisi siltä, että kirjaan on punottu sekaan, ikäänkuin salaviesteinä, paljon enemmän henkilöhistoriaa kuin miltä päällisin puolin näyttää. Markhamin miessuhteiden on täytynyt olla aikoinaan lehdistössä laajalti käsiteltyjä ja hänen yhteytensä korkeakirjallisiin(kin) piireihin yleisesti tunnettuja. Ehkä miesystävien ja avioliittojen määrästä pääsee lopulta selville vain tunnistamalla kirjan tyylilajeista niiden tahalliset viitteet ja esikuvat? Onko kudelman sitten luonut Markham vai yhtä lailla älykäs haamukirjailija/editoija, on lopulta merkityksetöntä, kuten Tarna jo journaalissaan totesi.

On toki tunnustettava, että paikoin kertojan tyylitaju hervahtaa ja kieli muuttuu yltiöromanttiseksi. Romanttiseksi lukemistoksi muistelmateos lienee tarkoitettukin, aikansa tyylillisten vaatimusten mukaisesti. Ei rakkausromanttiseksi eikä pahimman lajin kolonialistis-romanttiseksi, vaan tietynlaisen estetisoivan romantiikan hyödyntäjäksi. Ja nimenomaan tietoinen "hyödyntäminen" tuntuisi Markhamin tapaiselle naiselle ominaiselta, kirjoitustyössäkin.

Kun lukee paljon ja pyrkii lukemaan vielä enemmän, harva kirja jättää millään tavalla vahvoja muistijälkiä, puhumattakaan halusta lukea kirja uudelleen ja nauttia. Yön yli länteen on yksi harvoista, ja taidan myös tietää miksi.

(Onneksi jatkoin lukemista tökerön esipuheen jälkeen. Mynttihän oli vakuuttanut kirjan olevan hyvä!) 


Journal Entry 7 by CatharinaL at Pirkkala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Thursday, June 20, 2013

This book has not been rated.

Kirja jatkaa seuraavaksi Komentooralle, vaikka juhannuslukemiseksi. 


Journal Entry 8 by Komentoora at Kokemäki, Satakunta Finland on Monday, June 24, 2013

This book has not been rated.

Saatu CatharinaL:ltä juhannuksena. Odotan hienoa kuvausta Afrikasta. 


Journal Entry 9 by Komentoora at Kokemäki, Satakunta Finland on Friday, August 23, 2013

8 out of 10

Beryl Markham tuo eteemme elämäkertakirjassaan viime vuosisadan alkupuolen Itä-Afrikan sellaisena kuin hän sen koki "kotina". Hän kuvaa kirjassaan erilaisen Afrikan, villin valokuvaajan ja metsästäjän paratiisin.Hän kertoo värikkäästi ja eloisasti lapsuudestaan isänsä farmilla, missä hän oppi metsästämään pahkasikoja ja antilooppeja yhdessä alkuasukkaiden kanssa. Häntä kiinnostivat jo lapsena enemmän eläimet ja luonto kuin kauniisti katettu teepöytä.

Lämpimästi hän kertoo suhteestaan isäänsä, alkuasukkaisiin, eläimiin ja myöhemmin myös työtovereihin, mutta jättää oman yksityiselämänsä arvoitukseksi. Hän kertoo myös elämästään hyvin miehisessä maailmassa laukkahevosten valmentajana.

Lentämisestä Markham kiinnostui kun Tom Black -niminen britti lensi koneellaan Lontoosta mukanaan uusi idea: kuljettaa postia koneellaan Keniassa. Lentämisestä tulikin sitten Markhamin elämä. Hän kertoo freelance-lentäjän jännittävistä vuosista norsunjäljityksissä ja postinkuljetuksissa.

Markham oli hyvin erikoislaatuinen, rohkea ja peloton nainen, joka eli ja teki työtä aikanaan hyvin miehiseksi mielletyssä maailmassa. Hieno kirja intohimolleen, lentämiselle omistautuneesta naisesta. 


Journal Entry 10 by CatharinaL at Pirkkala, Pirkanmaa / Birkaland Finland on Saturday, August 24, 2013

This book has not been rated.

Kirja on taas täällä. 


Are you sure you want to delete this item? It cannot be undone.