Painettu 1949. Löytöjä Oulun kaupunginkirjaston kierrätyshyllystä.

--

Lauri Pohjanpää (vuoteen 1906 Nordqvist, 16. heinäkuuta 1889 Helsinki – 2. heinäkuuta 1962 Helsinki) oli suomalainen runoilija, uskonnon lehtori ja teologian tohtori.

Ylioppilas 1908 Tampereen lyseosta, jonka jälkeen aloitti opintonsa Helsingin yliopistossa. Hänen lähimmät lyseoaikaiset luokkatoverinsa ja ystävänsä olivat Frans Emil Sillanpää ja Arvo Sotavalta, joista jälkimmäisen kodissa Lempäälän Sotavallan kartanossa Pohjanpää ja Sillanpää viettivät myös lomiaan.

Pohjanpää tunnetaan ennen muuta faabelirunoilijana, tiivisrytmisten eläinrunojen tekijänä. Pohjanpään laajaan runotuotantoon kuuluu lyyrisiä luonnontunnelmia, tiiviitä mieterunoja ja uskonnollista runoutta. Hänelle myönnettiin Aleksis Kiven palkinto 1957.

Lauri Pohjanpään tytär on kirjailija Helena Anhava. Myös Pohjanpään veli Arvi Pohjanpää oli kirjailija

Lähde: Wikipedia

Tämä runokirja alkaa synkein sävyin, otsikolla Kuoleman lauluja. Painettuna vuonna 1949 se heijasteleekin sotavuosien tuntoja. Myöhemmin runojen sävy muuttuu kepeämmäksi, niissä kerrotaan keväästä, lapsista, tulevaisuudesta ja Jumalasta. Niin, ja isänmaasta.

Otin tosiaan tämän kirjan tietämättä sen enempää kirjailijasta tai kirjasta. Positiivinen lukukokemus! Luen hyvin vähän runoja, tämä oli vaihteleva kokoelma, välillä riimejä, välillä ilman. Pituuskin vaihteli.

Toivottavasti seuraavakin lukija tykkää.

Tässä kirjassa oli sen verran tummiakin sävyjä, että ajattelin sen sopivan hautausmaalle.

Kirja on ollut mikkeliläisen fysikaalisen hoitolaitoksen löytötavarakorissa ainakin vuoden. Otan tämän kesälomalukemiseksi.