Kirjan esittely Helsingin kaupunginkirjaston nettisivuilla:


WSOY 1999

”Yltiöpäisempinä kuin puut
pilvien vihmomat
päivän leimahduttamat pyhän heijastuksen tornit
metallikkaassa hulmussaan
turbaanit joihin valot tempautuvat
joista ruska värittömänä kimpoaa
ihmetykseen auenneeseen puistikkoon.”
(kokoelman nimiruno)

"Kokoelman teemoja ovat mystiikka ja uskonnollisuus. Ortodoksinen kuvasto kulkee läpi kokoelman. Kokoelman osista yksi sisältää omistusrunot neljälle merkittävälle säveltäjälle (William Byrd, Jean-Phillippe Rameau, Gregorio Allegri, François Couperin) sekä toinen runosarjan, jonka innoittajina ovat Ina Collianderin Enkelit. "

WILD RELEASE NOTES:

Kirja vapautui rautaportille sisäänkäynnin kohdalle. Osallistun vapautuksella Haasteiden haasteeseen.

Onneksi olkoon, olet löytänyt BookCrossing-kirjan! Toivottavasti pidät kirjasta ja ilmaisesta BookCrossing-sivustosta. Ole kiltti ja tee merkintä, jossa kerrot, mistä löysit kirjan. Jos luet sen, olisi myös kiva kuulla, mitä pidit kirjasta. Luettuasi kirjan voit joko pitää sen omassa hyllyssäsi tai antaa sen jatkaa matkaa. Jos päätät liittyä BookCrossing-sivustolle, pääset myös itse seuraamaan kirjan matkaa ja lukemaan uusien lukijoiden ajatuksia tästä kirjasta.

Hyviä lukuhetkiä!

P.S. Jos et ole aikaisemmin tutustunut Bookcrossingiin ja englanninkielinen sivusto tuntuu hankalalta, niin seuraavat linkit ovat avuksesi.
Bookcrossingista suomeksi: http://bookcrossingfinland.net/wiki/
Suomenkielinen keskustelufoorumi: http://www.bookcrossing.com/forum/30

Eilen eli lauantaina 18. kesäkuuta:
Matkalla Metson käsikirjastoon vilkaisin tietysti vaihtohyllyn antia. Huomioni kiinnittyi heti BC-vapautuspussiin. Poimin sen käteeni, avasin sen ja selasin nopeasti sen sisältöä, lukutuolin rekisteröimää runokirjaa. Sekä runoilija että Liekkikupolit olivat minulle entuudestaan tuntemattomia, enkä silloin ehtinyt tutustua tekstiin pikavilkaisua tarkemmin. Huokaisten pistin opuksen takaisin pussiinsa ja pussin hyllyyn; ajattelin ensin katsoa, mitä tekijästä ja hänen teoksestaan kerrottaisiin netissä, ja päättää vasta sitten nappaisinko kirjan — jos se olisi vielä palatessani vielä paikallaan.
Käsikirjastossa selvisi Liekkikupolien olleen aikanaan Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintoehdokkaana. Ei se ainakaan ihan huono voi olla, tuumin. Totesin myös lukutuolin vapauttaneen kirjan jo vuosi sitten, mutta nappausta siitä ei ollut kuulunut.
Tunnin kuluttua tulin takaisin aulaan, ja kirja oli yhä hyllyssä. Eipä ole enää; enhän minä runoja voi vastustaa. Kauniisti on kirjaa pidetty, kun vapautuspussi ja päiväkirjamerkinnän teko-ohjeetkin ovat vielä hyväkuntoisina tallella. Kiitos kiintoisalta vaikuttavasta runovapautuksesta, lukutuoli!

***
Tänään eli sunnuntaina 19. kesäkuuta:
Hetihän minä sen illalla luin. Ortodoksisuus on aina jollain tasolla kiinnostanut minua, ja toivoin löytäväni Lintusen teksteistä jotain uutta tai muuten vain pohdiskeltavaa.

::RUNOT
Punottuja, heijastuvia lauseita
varjoihin piirtyviä silmiä kuin lyhtyjä
niiden alla polku
polkua vilistävä sana
ja niitty avautuen, sulkeutuen
tuoksu ylettyy minuun
vastaan: keinun yhtenä heinänä

En kyllä keinu. Ei löydy polku eikä vilistä sana, ei avaudu niitty eikä mikään, minuun ei näiden runojen sanoma ulotu.
Välillä kaipasin kuvitusta; ajattelin sen ehkä avaavan tekstiä ortodoksisuutta sisäistämättömälle maallikolle. Joidenkin runojen koin jäävän kesken, tuntui kuin olisin ollut ymmärryksen hilkulla mutten saanut siitä vielä kiinni. Osa oli vaikeampaa. En saanut teksteihin otetta juuri lainkaan. Ehkä tätä kokoelmaa pitäisi lukea hitaasti ja mietiskellen. En kuitenkaan usko tekeväni sitä, koska teksti tuntui jotenkin kummasti torjuvan minut.
Jos lukijalla on parempi yleissivistys kuin minulla, tai jos hän tuntee ortodoksisymboliikkaa tai edes ylipäätään kristinuskoa paremmin kuin minä, hänellä on varmasti paremmat mahdollisuudet päästä sisälle tekstiin. Nimien pudottelu ja vierasperäisten sanojen upottaminen runoihin sai minut ensin ymmälleni ja vähitellen jopa ärsyyntymään.
Eniten minua taisi puhutella väljä taitto, joka sekin tuntui toisinaan vähän liialliselta. Valkoinen alkoi häikäistä, kun osien taitteessa aukeamaan mahtui vain yksi roomalainen numero, ja tyhjää oli seuraavakin sivu täynnä.
Tunnustus ei kuvaile omia tuntemuksiani ja ajatuksiani, mutta jotain vetoavaa siinä silti on. Kyllä se uskontunnustukseksi kelpaisi siinä missä vakiintuneempikin versio. Sitä paitsi rytmi on tuttu, ja se miellyttää:

::TUNNUSTUS
Minä uskon voimallisen tuulen
pneuman jonka edellä
jyrisevä hiljaisuus kulkee.
Uskon suuhun tulvahtavan veden kuin ilman
ja saartavan valon
joka huuhtaisee silmäni auki.
Uskon sanaan solmitun leivän ja viinin
kuin ruumiin ja veren
joka omaani sekoittuneena
sytyttää pensaat sisälläni.
Uskon säikeen joka välillemme on pingotettu
ja jonka yksin ihminen
on leikkaava poikki.

Miittiin.

Miitistä mukaan. Saa nähdä, mitä tämän ruotimisesta tulee!

Luen mieluummin Llullia, mutta on suomalainen nykymystiikka mielenkiintoinen kokemus sekin.

Ornamenttista höystöä runoissa oli taas liikaa; makuni on kovin askeettinen. Mystiikkaan koristekuviot toki kuuluvat, samoin karjalais-ortodoksisuuteen. Kuviot vain kiusasivat: jokainen runo toisti saman tai ainakin samantapaisen kuvion. Aihepiirin mukainen valinta tietysti.

Ei huono.

Kirja on tarjolla Runorepussa.

[EDIT 31/12/2017: Kirjaa ei tarvittukaan Runoreppuun, joten poistan varausmerkinnän.]

Lähden Liekkikupolit kainalossa valokuvaamaan ja etsimään Yksi kuva kertoo enemmän... -haasteeseen sopivaa vapautuspaikkaa.

Vapautus Vähäjärvelle, lukuiloa löytäjälle!

Minusta olisi todella jännittävää saada tällainen postikortti – Pirkkalasta, mutta melkeinpä mistä tahansa muualtakin. Kuva osoittaa vapautuspaikan, mutta sen voisi ajatella symboloivan muutakin. (Ajallisen etäisyyden asettamia rajoitteita se ainakin pakottaa pohtimaan. Ja merkityksenluontia.)

Kuvan taiteelliset innoittajat taitavat näkyä turhan selvästi: ihailemani Janne Laine sekä 1920-/1930-luvut, jonne minut tänään vei Kolme-antologia :-)

Osallistun siis tällä kirjavapautuksella Yksi kuva kertoo enemmän... -haasteeseen. Toivottavasti kuva täyttää haasteen kriteerit, maisemakuvana se ei mielestäni ole aivan tavallinen Pirkkalan kunnan turistioppaan otos.