Saksankielinen alkuteos Herztier (1994). Suomentanut Raija Jänicke. Keltainen kirjasto 295. Tammi, Helsinki 1996. Sidottu, 206 sivua. Paino vielä laputtamattomana ja muovittamattomana 272 g.
Päällys: Osmo Omenamäki.


Takakansi:
Aristeion-kirjallisuuspalkinnon voittaja 1995, väkevä, suggestiivinen romaani joka kuvaa neljän nuoren elämää ja ahdinkoa Ceausescun Romaniassa, näyttää heidän vaihtoehtonsa — myötäily vai vastarinta, puute vai petturuus — ja tekee tästä kaikesta runoutta.

Etulieve:
Herta Müllerin uusi romaani on tiivis ja vaikuttava kertomus neljän nuoren ihmisen ystävyydestä ja kohtaloista diktatuuriajan Romaniassa. Kertoja on tyttö joka tulee maalta yliopistokaupunkiin opiskelemaan. Hän ystävystyy kolmen miesopiskelijan kanssa, joilla on sama ajatusmaailma ja sama kiinnostus kiellettyyn kirjallisuuteen. He asuvat ankeissa asuntoloissa, kuusi samassa huoneessa, ainoana yksityisalueenaan matkalaukku sängyn alla.
Mutta senkään yksityisyys ei ole turvattu. Asuntolatoveri Lolan itsemurha — tai murha — saa salaisen palvelun kiinnostumaan kirjan minästä ja sitä kautta koko hänen tuttavapiiristään. Heidän matkalaukkujaan pengotaan, kirjeitä avataan, tapaamisia vakoillaan. He saavat kokea saman kohtalon kuin niin monet Ceausescun Romaniassa: kaksi tekee itsemurhan, kaksi saa luvan muuttaa Saksaan, kamppailemaan toimeentulovaikeuksien, raskaiden muistojen ja hämärien uhkausten kanssa.
Romaanin päähenkilöiden traagiset tarinat ja käsikosketeltavan elävät muistot lapsuudesta maaseudulla, diktatuurin toteuttajiin kohdistuva viiltävä satiiri ja arkipäivän elämän groteskin koomiset piirteet punoutuvat yhteen kiihkeän runolliseksi ja järkyttäväksi kokonaisuudeksi.


The Nobel Prize in Literature 2009

Herta Müller Wikipediassa
Herta Müller in der Wikipedia
Herta Müller at Wikipedia
Herta Müller at Dickinson College site

***
Tänään julkistettiin Nobelin kirjallisuuspalkinnon 2009 saaja: Herta Müller. Ja kun minulla sattuu olemaan Sydäneläin hyllyssä, tarjoanpa sitä ringiksi.

Ensin oli lause, ja se viehätti. Herta Müllerin lauseet ovat lyhyitä ja koruttomia mutta silti paljon sanovia ja — kyllä — myös runoutta. (Oikeastaan on aika outoa, että minä en pidä pätkän vertaa proosarunoista mutta jaksan kyllä ihastella runollista proosatekstiä.)
En oikein jaksa tajuta, että olen seisottanut Sydäneläintä hyllyssäni lukemattomana jo kymmenen vuotta. Olenhan minä tarttunut siihen montakin kertaa mutta laittanut sen aina avaamattomana takaisin, koska olen olettanut aiheen liian raskaaksi.
Eikä se helppo olekaan. Mutta Müllerin valitseman kerrontatyylin ansiosta lukeminen on kuin sitkeän pölyn peittämän taulun puhdistamista tai ties millä mönjällä umpeen maalatun teoksen varovaista esiin raaputtelua; vähitellen paljastuu sieltä täältä pieniä kohtia, joiden avulla voi yrittää saada käsityksen koko taulusta. Tai ehkä se sittenkin muistuttaa harson peittämää valokuvaa, josta katsoja yrittää saada tolkkua. Kieli on kalvo, jonka alla tarina kulkee kovana ja kirkkaana. (Ääh, ymmärtääköhän kukaan, mitä minä tarkoitan.) Lauseet ovat yksinkertaisia, niissä ei juuri ole tunnepitoisia adjektiiveja tai verbejä. Ja siksi, niin luulen, kirja ei aiheensa ankeudesta ja tapahtumien julmuudesta huolimatta ole rankkaa luettavaa. Kieli etäännyttää lukijan, mutta vähän kauempaa katsoen näkee enemmän.
Ahdistavakin Sydäneläimen kertomus on. Tuntuu käsittämättömältä, miten sen kuvaamassa yhteiskunnassa voi olla ja elää. Peläten aina ja kaikkia, yrittäen selviytyä hengissä. Silloin ovat jopa tunteet ylellisyyttä. Müllerin lause sopii tarinaan loistavasti.
Minulle kirja osoitti myös sen, miten luvattoman huonosti tunnen jopa Euroopan historiaa. Romanian menneisyydestä en tunnu tietävän juuri mitään, esimerkiksi kirjassa mainitun Antonescun nimi oli minulle uppo-outo. Toivottavasti nykykoulussa paneudutaan hyvin sekä EU- että muiden, myös Euroopan ulkopuolisten maiden historiaan.
Luulenpa tarttuvani tähän opukseen toistekin, mutta silloin luen hitaammin, kielestä ja kerronnasta vielä enemmän nautiskellen. Upea, upea kirja!
Ja nyt se lähtee kiertämään ringissä. Kuvittelen Sydäneläimen kuuluvan niihin teoksiin, jotka tehokkaasti jakavat lukijakuntansa ihastelijoihin ja inhoajiin. Jännä nähdä, mitä rinkiläiset siitä tuumivat. :)

Ja näinhän se rinki etenee:
1) Tee kirjan journaaliin saapumisilmoitus heti (= mahd. pian) kun olet saanut opuksen hyppysiisi.
2) Lue kirja max. neljässä viikossa. — Tarpeen vaatiessa voin myöntää jatkoaikaa, mutta pyynnöstä. Ts. jos et selviä määräajassa, ota yhteys minuun tai kirjoita uusi journal entry, jossa kerrot viivästymisestä (ja mielellään myös esität lukuaikataulusi).
3) Kerro lukukokemuksestasi kirjan journaalissa.
4) Tarkista tästä entrystä, kuka on ringissä sinun jälkeesi (osallistujalista saattaa elää) ja ota häneen yhteys (sopiaksesi kirjan toimittamisesta) mielellään jo vähän ennen kuin kirja on lähtövalmiina.
5) Lähetä/anna kirja seuraavalle. Kuriirikyyti toki käy, mutta silloinkin kirjan pitäisi päästä perille parissa kolmessa viikossa. Ja kirjan lähettäjän huolehtii sen perillemenosta (so. tarvittaessa potki kuriiria.)
6) Älä unohda tehdä merkintää (joko editoimalla vanhaa tai kirjoittamalla uusi) kirjan journaaliin siitä, että olet (ja miten olet) toimittanut kirjan eteenpäin.
7) Muista, että nämä säännöt koskevat niin ringin alku- kuin loppupäässäkin olijoita. Jäljellä olevien lukijoiden vähyys ei siis oikeuta vitkasteluun.


Edit 12.10.09: Sydäneläin on matkalla kohti ensimmäistä etappiaan eli Piikun luo Paraisille.


Osallistujat (muista tarkistaa rinkijärjestys ennen kuin lähetät kirjan eteenpäin):

• Piiku, Parainen
• AspenYard, Turku
• miumaumou, Pori
• Becky77, Pori
• taavina, Raahe
* heeleri, Raahe
• stinaP, Raahe
• minavain, Kokkola
• Mergylien, Kokkola
• Amynita, Helsinki
• em64, Tampere
• takaisin Tarnalle (Tampere)


HYVIÄ LUKUHETKIÄ!

Edit 29.12.09: Becky on pyytänyt ja saanut jatkoaikaa, joten kirja liikkunee Porista Raahen suuntaan joskus tammikuun puolivälin tienoilla.
Edit 23.3.10: Myös stinaP on pyytänyt ja saanut lisää lukuaikaa. Kirja siirtynee häneltä etiäpäin joskus pääsiäisen jälkeen, ehkä huhtikuun puoliväliin mennessä.
Edit 23.6.10: Amynita on vasta päässyt kirjaan käsiksi, ja juhannusta vietetään ihmisten eikä luettavan parissa. Lukuaika siis jatkuu noin viikolla tai silleen. Hyvää jussia muuten kaikille!
Edit 13.7.10: Rinki on päättynyt. Kiitos teille kaikille!

Kirja on täällä. Enköhän pääse aloittelemaan tätä viimeistään viikonloppuna.

En suoralta kädeltä uskalla sanoa juurikaan ymmärtäneeni tätä kirjaa. Kiehtova se kuitenkin oli - huolimatta siitä että suosikkihahmoni Lola kuoli jo alkumetreillä. Tämä kirja kestäisi, ja itse asiassa melkein vaatisi toisen (ehkä kolmannenkin) lukukerran.

Hmmm... kuten huomaatte, olen sanaton. Olen yhteyksissä AspenYardiin; ellei hän ole tulossa ensi viikon Turun miittiin, postitan kirjan hänelle.

*** Edit 21.10. Kirja siirtyi eteenpäin "kirppistreffeillä".

Aloittelen pikapuoliin kirjan lukemista, ja taidanpa saada tästä maahaasteeseeni Romanian (mitä en olekaan aiemmin ehtinyt huomata). Kiitos.

Sain kirjan luettua jo muutama päivä sitten ja pian se jatkaa matkaansa seuraavalle lukijalle.
Osallistun sepustuksellani VariC:n Luki-haasteeseen. Oli muuten hiukan aivonystyräjumppaa vaativaa, että sai kasaan nuo vaaditut 3500 merkkiä. Jos olet ringissä, kenties ei kannata lukea tuota sepustusta vielä, vaikkei siinä suuria paljastuksia olekaan :-)
Osallistun kirjalla myös Kirja jokaisesta maasta -haasteeseen, jossa kirja edustaa Romaniaa.

---

Hyvin paljon ajatuksia herättävä ja Romanian historiaa hahmottava kirja, tai ehkä enemmän juuri diktatuurin aikaa hahmottava, ja tavallisten, enimmäkseen nuorten ihmisten näkökulmasta. Mielikuvitus sai siivet, kun yritin yhdistellä kirjassa kerrottuja yksityiskohtia omiin hatariin muistikuviini sekä Romanian että monien muiden kommunistista hallintotapaa harjoittaneiden maiden historiasta.

Kirja oli kerronnaltaan hyvin erikoinen, ja välillä oli jollain tavalla vaikea pysyä kärryillä henkilöiden ajatuksenjuoksussa. Mutta siihen auttoi hiukan nopeampi lukutempo, siirtyminen heti uuteen kappaleeseen, jäämättä syvällisemmin pohtimaan ja analysoimaan. Tavallaan tuo pää työsti noita ajatuksia taustalla ja hiukan jälkikäteen, jolloin pystyi hahmottamaan syitä ja seurauksia paremmin. Lukutauot kostautuivat nopeasti siten, että ehti unohtaa, mihin kaikki oikein liittyi. Mutta silti ei tullut tarvetta palata takaisinpäin. Jo alussa koin, ettei ollut tarkoituskaan takertua noihin hiukan omituisiin ajatuksiin, joiden perässä ei millään tahtonut pysyä, vaan ymmärtää, että mieli oli jollain tavalla järkkymäisillään ahdistuksesta. Tuollaisen tunnelman ajatusten poukkoilu loi – lyhyitä ajatuksia, muutaman sanan lauseita, sinkoiltiin peräkkäin, irrallisia, toisistaan riippumattomia... vastaavasti kuin levoton mieli heiluu ja säntäilee ajatuksesta toiseen.

Jollain tavalla kirjan nuorten ihmisten elämä oli tyhjää ja sisällötöntä. He eivät ammentaneet Romanian historiasta mitään, eivätkä vanhempiensa ja isovanhempiensa kokemuksista – halusivat ennemminkin vain paeta noita asioita, eikä heidän ajatusmaailmassaan tuntunut olevan tulevaisuuden suunnitelmia ja toiveita. He vain elivät pienissä, yksinkertaisissa ja kapea-alaisissa ympyröissään päivä kerrallaan.

Tarina oli paikoin myös salamyhkäinen, samoin kuin kenties kommunistinen yhteiskuntakin oli osoittavine sormineen. Etsittiin syyllisiä, etniset taustat usein ainoana argumenttina. Inhottavaa kyttäämistä, urkkimista, yksityisasioiden tonkimista, kummallisia oletuksia, tekaistuja todisteita, mustamaalausta, tahallista ilkeilyä – eikä siltikään kukaan tiennyt mitään, varsinkaan mistään oleellisesta ja yhteiskunnallisesta, asioista, joista olisi ollut oikeasti hyötyä. Konservatiivisia ja tiukkoja normituksia; ihmisten piti mahtua tukehduttavan ahtaisiin muotteihin. Kirjan henkilöillä ei ollut yksityisyyttä, kukaan ei tuntunut suovan sitä toisilleenkaan. Ilmeisesti kaikki pelkäsivät niin paljon: ihmisiä oli kadonnut ja itsemurhia tapahtunut niin paljon, että monet olivat jonkinlaisessa shokkitilassa. Täysin hypoteettista arviointia vain lukemani perusteella – omaa kokemusta vastaavasta tilanteesta ei onneksi ole. 2. maailmansodan aikaiset traumat elivät vielä syvässä – tuollaisten olemassaoloa keskisen Euroopan maissa en ole aiemmin selkeästi tiedostanut.

Muistan vielä kun Romanian diktaattori Nicolae Ceauşescu kukistui. Varsinkin televisiossa näytetyt dokumentit, joissa esiteltiin hallitsijan asuintilojen kullattuja vesihanoja. Viralliset selostukset puhuvat kauniisti hänen harjoittaneen politiikkaa, jossa tarkoitus päästä täysin eroon ulkomaisista veloista; mainitsematta jää, että se tapahtui omaa kansaa riistämällä, eikä herra diktaattori ollut toimissaan omaksunut titteliä KMM (Koskee myös minua). Ennen hänen kukistumistaan ei Romanian tilanteesta käsittääkseni ollut todenperäistä käsitystä rajojen ulkopuolella; köyhyys löi ällikällä. Jos ihmiset elävät pelotteiden ja kontrollin alaisuudessa useamman sukupolven ajan, ei varmaankaan noista ajatusmalleista päästä yhteiskunnallisella tasolla kovin nopeasti pois.

Kusti polkee kohti Poria.

Jo on kusti polkenutkin! Pöydälläni kököttää tämän lisäksi vielä kaksi avaamatonta BC-pakettia ja Haasteiden haaste-ketjun Niksun kortti. Jösses! Monta päivää hiljaiseloa ja sitten - pam, kaikki kerralla. Kivaa, että on vielä avaamattomia kuoria, jännää.
Niin siis kiitos rinkikirjasta, näyttää olevan moitteettomassa kunnossa. Aloitan tämän lukemisen heti, kun saan marraskuun kirja-arvonnan voittajan kirjan alta pois. Kiitos Tarna ja muut rinkiläiset.

No niin, nyt on kirja luettu. Hmmm...mitäköhän todella viisasta ja syvällistä tästä kirjasta kertoisi. Tarnan ja Aspenin vuodatukset kun ovat niin kattavia. Minun kyllä täytyy myöntää, että en oikein tiedä, mitä tästä kirjasta ajattelisin. Oli hirmu vaikeaa päästä varsinkin aluksi kirjan sisälle. Oikeastaan olin 50 ensimmäistä sivua ulkona kuin lumiukko. Ei oikein mistään saanut kiinni. Sitten tarina jotenkin alkoi kulkemaan kummallisella tavallaan. Olikohan tämä kirja enemmän runokirja kuin romaani? Tai ei se runokirjakaan ollut, mutta mielikuvilla ja symboliikalla leikkiminen oli vähintäänkin raskasta. Minulla meni iloisesti sekaisin Edgarit, Kurtit ja Georgit enkä muistanut, kuka olikaan kukin. Enkä vieläkään pysty muistamaan, mitä tarkoittivatkaan kirjeissä kynsisakset, kengät tai pilkku. Ja hiuskin sinne piti laittaa...ööö...jotta näkisi onko se avattu. Vai oliko se niin? Ahdistava kirja, omituinen kirja, ja vaikka en oikeastaan kirjasta pitänyt niin se oli kuitenkin lukemisen arvoinen kirja. Onkohan tämä kirjoitustyyli kansallinen tapa, koska minulle tuli niin elävästi mieleen lukemani Zaharia Stancun Miten sinua rakastinkaan. Se kylläkin oli melko huono kirja, mutta samalla tavalla ahdistava, runollinen ja sisäänpäästämätön.

Kiitos ringistä, Tarna. Ilman krossausta ja tietysti sinua en taatusti olisi tätäkään kirjaa lukenut.

Kirja on nyt varattu seuraavalle, joka on Becky. Näemme ehkä porilaisten pikkujoulujen merkeissä, joten annan kirjan eteenpäin silloin.

Olen saanut kirjan. Kiitos.

Kyllä kannatti kahlata tämä loppuun! Ihastuin runolliseen tekstiin ja irvokkaaseen huumoriin jota päähenkilöiden elämässä riitti loppuun asti. Mitään kovin viisasta en osaa kirjasta sanoa, mutta mieleenpainuva lukukokemus tämä oli kunhan lukeminen pääsi vauhtiin. Kuten miumaumou, minäkin olin pihalla ensimmäiset kymmenet sivut; sitten runollisiin lauseisiin ja tarinan kulkuun tottui.

Kiitos ringistä ja lukuajan lisäyksestä, Tarna. Kirja matkaa taavinalle kunhan ehdin postiin.

Kirja tuli tänään postissa - kiitokset Beckylle sekä Tarnalle.
Yksi rinkikirja on jo kesken, mutta tartun tähän pikapuoliin.

Tämä oli erittäin mielenkiintoinen kirja. Edellisen lukijoiden kirjoitusten perusteella en aluksi odottanutkaan ymmärtäväni paljoa. Alussa kirjailija hahmotteli kuvaa mm. Lolasta.
Noin viidenkymmenen sivun jälkeen kuva tarkentui hiukan. Silti kirjan teksti oli mielenkiintoisella tavalla kuin maalailua.

Elämä diktaattorin Romaniassa on ollut kyllä hurjaa. Kehenkään ei voinut luottaa ja tavarat pengottiin, kun ei itse ollut kotona. Palasin aina sivulle 73 tarkistamaan kirjeiden salakielen. "Jos lauseessa on sana kynsisakset, se tarkoittaa kuulustelua, sanoi Kurt, sana kengät kotietsintää, sana vilustunut varjostusta. Puhuttelun perään aina huutomerkki; jos saa tappouhkauksen, pelkkä pilkku. " Ihmiset haaveilivat paosta ulkomaille Tonavan tai maissipellon yli. Moni kuoli siihen yritykseen. Muistan hämärästi diktatuurin kukistumisen, erityisesti rouva diktaattorin valtavan kenkäkokoelman.

Olisi mielenkiintoista lukea lisää Romanian menneisyydestä, vaikka jokin elämänkerta? Todennäköisesti tässä kirjassa on paljon kirjailijan omia kokemuksia, ilmeisesti hän on toiminut kääntäjänä teollisuudessa kuten kirjan minähenkilö.

CONTROLLED RELEASE NOTES:

Vein heelerille.

Kirja on seuraavana jonossa, kun luen ensin toisen rinkikirjan.

Vaikuttava kirja, tosin alussa oli hankalaa seurata ajatuskuvioita, mutta loppua kohti selkeni kirjan sanoma.

On nykysuomessa kyllä hyvä asua. Vaikka välillä tulee mietittyä että on tämäkin byrokraattista, jos poliisikin joutuu käräjille laukaistuaan aseen (joutuu siis tarkasti selventämään aina miksi on käytetty yms.). Mutta kun tämän kirjan luin niin tuli mieleen, että on se kyllä hyvä että on byrokratiaa ja vapaa valtio. Eikä diktatuuria, jossa isoveli valvoo ja naapurit ilmiantavat, kansalaispartiot pamputtavat ohikulkijoita.

Kirja lähtee seuraavaksi StinaP:lle.

Kirja on nyt minulla ja menee lukupinon päälle.

Kirja saapui tänään, aion aloittaa rinkikirjan lukemisen iltasella kun lapset ovat unten mailla. Kiitos stinaP kirjan lähettämisestä ja Tarnalle ringin järjestämisestä. Kirjan mukana tuli kaunis kirjanmerkki, onkohan kulkenut kirjan mukana koko ajan?!?

Kirjasta tihkui ahdistus läpi tarinan, mutta mitä muutakaan elämä voi olla eläessä jatkuvan tarkkailun alaisena. Itselle tuli kirjaa lukiessa pakostakin mieleen ne uutiskuvat jotka näin Ceauşescun kuoleman jälkeen Romanian lastenkodeista. Ne kuvat olivat jotakin aivan järkyttävää ja niiden muistaminen teki kirjasta vieläkin ahdistavamman. Tämä tarina jää pyörimään päähäni varmasti joksikin aikaa.

Kirjan lukemisen jälkeen muistan taas olla onnellinen siitä, että olen suomalainen ja saan asua rauhallisessa maassa.

Kirja lähtee huomenna postitse kohti Oulua Mergylienille.

Kirja on perillä ja siirtyy seuraavaksi TBR pinossa.

Kirja oli todentuntuinen kuvaus mitä diktatuuri Romaniassa tarkoitti. Ajoittain tuntui kuin olisin lukenut kirjan mittaista runoa. Niin upeaa oli kirjassa käytetty kieli. Mutta osittain juuri sen takia minulla kesti kauan lukea kirja läpi ja nyt tuntuu, että täytyy lukea jotain Todella kevyttä. Huh-huh.

Kirja saapui tänään! Lämmin kiitos Mergylien!

Kirja vaati keskittymistä, ja ei ehkä aina sopinut kesäisen kevyisiin fiiliksiin, mutta oli ehdottomasti hieno lukukokemus. Kieli oli runollisen kaunista ja kuten koku taisi aiemmin tässä kirjoittaa, paljastui juoni kauniisti palanen kerrallaan, ikään kuin harson takaa. Kun huomio oli "taitettu" kaikkeen muuhun, pieniin asioihin, eikä luettelointiin kyseisen yhteiskunnan julmuudesta suoraan, paljastui ihmisten tuska sitäkin hienommin esimerkiksi hiuksina ja kotiseudun jälkinä kasvoissa.
Minullakin tosin meni aikaa ennen kuin pääsin sisään kirjaan. Tuntui, että se olisi pitänyt lukea yhdellä istumalla, mutta siihen ei ollut mahdollisuutta. Ja toisaalta, se olisi voinut olla liian raskastakin. Kurt, Edgar ja Georg eivät piirtyneet hahmoina minulla selkeästi eriävinä, vaan jäivät jotenkin yhdeksi möykyksi. Vasta loppua kohden, he alkoivat vähän personoitumaan.
Minunkin ajatukseni haparoivat kohti muistoja Ceauşescun kuolemasta kirjaa lukiessani.

Kirja saapui tänään. odotan innolla, että pääsen lukemaan tätä Nobel-voittajaa. Odotukset ovat korkealla...

Tämän vuoden vaikuttavin lukukokemus! Müllerin kieli (ja Jänicken suomennos) oli nautinnollista lukea, tarina imaisi mukaansa. Vaikka siis Jänicke oli onnistunut suomennoksessa, mieleen tuli useaan kertaan lukiessa, että Mülleriä täytyy lukea saksaksi. Toinen asia, joka vähän väliä tuli mieleen, oli Ceausescun diktatuurin aiheuttama arkielämän mielettömyys. Kehenkään ei voinut luottaa, kaikkia sai epäillä, ja jos viranomaisten silmätikuksi joutui, musta väännettiin valkoiseksi eikä totuudella ollut mitään mahdollisuutta: pakomatkalla tapetun ilmoitettiin kuolleen sydänkohtaukseen, itsemurhan tehnyt erotettiin puolueesta kuoleman jälkeen. Tarinan päähenkilöt eivät halunneet sopeutua ilmiantajien yhteiskuntaan, tavallinenkin elämä oli mahdotonta, jälleen täysin absurdista syystä - ystävän tekemä itsemurha teki nelikosta epäilyttäviä. Vaikka tarina kertoi virkakoneiston hampaisiin joutuvista ihmisistä ja jätti virkakoneiston varsin kasvottomiksi viranomaisiksi, kirja sai ajattelemaan myös heitä. On varmaan ollut vaikea elää koko ajan peläten, että heidän etuoikeutettu asemansa oli vain sen varassa, että Ceausescu pysyy vallassa. Pääsy pois tukahduttavista oloista ei sekään ollut helppoa. Vaikka osa nelikosta pääsikin Saksaan, he eivät silti pystyneet jättämään kotimaataan selkänsä taakse, vaan diktatuurin lonkerot ulottuivat sinnekin, joko todellisina uhkauksina tai omaan mieleen iskostuneena ajattelutapana. Kirja sai todella ajatukset liikkeelle. Kiitos Tarna, että laitoit kirjan rinkinä kiertämään.

Rinki on päättynyt. Kiitos kaikille osallistujille.
Sydäneläin jatkoi miitissä matkaansa seuraavalle lukijalle eli CatharinaL.lle. Lainaksi.

Sydäneläin oli saanut uuden lukijan ja kotiutui tänään Pirkkalasta. Kiitos, CL! Kiitokset myös koko perheelle hauskasta illasta.